Sivut

Kommentit (33)

Todella surullista lukea teidän vauvanne menettäneiden kokemuksista ja peloista. Vaikea kuvitella, millaista se on, kun itsellä kaikki on mennyt hyvin. Toisaalta, kun kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka ovat esim. raskautuneet heti paikalla ilman keskenmenoja ja takana on jo yksi kaikin puolin onnistunut raskaus ja synnytys, sitä sitten pelkää, että jossain vaiheessa kai jotakin murhetta vielä tulee. Minussa ainakin on tämmöistä peripessimistiä.



Murhetta tai pikemminkin huolta ja stressiä meidän perheessä on kyllä ollutkin ilmassa. Ensinnäkin viikonloppuna mies loukkasi pahasti toisen hartiansa. Vamma vaatii todennäköisesti leikkausta ja tällä hetkellä mies on sairauslomalla ja aika lailla kyvyttömänä kotitöihin, esikoisen nosteluun ym. Samoin autolla ajoon, mikä on meidän tilanteessa pienoinen katastrofi, koska asumme korvessa ja mulla ei ajokorttia ole. Kipuja ei pahemmin ole, kunhan välttää kaikkia sitä aiheuttavia liikkeitä, ja luojan kiitos kyseessä on vasen puoli, eli oikealla pystyy kuitenkin aika paljon tekemään. Vaan kun tämän piti tulla juuri nyt! Mitäs jos synnytys käynnistyy ennen kuin mies on toipunut, kuka ajaa autoa, miten se pystyy tukemaan mua synnytyksessä ja kantelemaan vauvaa, milloin se leikkaus tulee jos tulee ja kuinka kauan siitä toivutaan, mitä jos mä joudun jostain syystä sektioon ja ollaan molemmat petipotilaina...? No, yritän vaan ajatella päivän kerrallaan. Onneksi ollaan saatu apua kavereilta. Yksi on kuljettanut esikoista hoitoon, kolmas hoitopäivä menossa tällä erää.



Siitä aiheesta kolmanteen eli esikoisen hoitotilanteeseen. Meillä poika jatkaa tutussa hoitopaikassa kolmena (täytenä) päivänä viikossa. Se on meidän tapauksessa kaikille paras ratkaisu, kun ottaa huomioon, että minä en pääse päivisin kulkemaan täältä skogesta mihinkään, naapureita ei juuri ole eikä sen puoleen mitään kerho- tms. toimintaa. Pimahtaisimme täällä kaikki, jos pyörisimme kaikki päivät jumissa täällä kotona minä, vauva ja supersosiaalinen uhmaikäinen esikoinen.



Toinen, pienempi murhe on se, että olen pari päivää mittaillut neuvolan ohjeen mukaan sokereita kotona ja osa arvoista on ollut selvästi koholla. Terkkari halusi selvittää asiaa, kun painoni on ainakin viimeisen kuukauden noussut hurjaa kilo viikossa -vauhtia. Kaikki muu onkin sitten ollut kunnossa, pissat ja paineet. Esikoiselta painoni nousi reilusti myös, mutta tasaisesti, tämmöistä loppuspurttia ei ollut ollenkaan, ja sokerirasituksessa kaikki arvot jäivät reilusti alle riskirajojen. Niinpä en ole tälläkään kertaa stressannut painosta: esikoinen oli vielä syntyessään pienehkö, kilot lähtivät nopeasti jne. Mutta näyttää siltä, että nyt niissä sokereissa onkin jotain vialla, ja sitä myöten alkaa pelottaa, että tästä vauvasta tuleekin se jättiläinen, synnytyksestä vaikea, minulle diabetes...Yritin etsiä netistä perustietoa sokeriarvoista, mutta en oikein löytänyt. Iltapäivällä soitan neuvolaan ja kyselen sieltä. Jos ongelma hoituu lopettamalla karkinsyönti, niin ookoo, mutta kun ne arvot ovat olleet koholla lähinnä aamulla ennen aamupalaa tai tyyliin aamupuuron jälkeen - mitäs sille sitten mahtaa?



No, semmoista täällä. Eilen tuli täyteen rv 36 (terkkari on ennen laittanut aina omiaan pari ekstrapäivää, nyt lasken viikot oikean LA:n mukaan) ja en todellakaan enää toivo kovin pikaista säpinää, ehtisi tuo kultaparka saada hartiansa johonkin kuntoon ensin...



Njoammil 36+1

Olen pahoillani puolestanne, Kirsikka ja Ruusunen! Ihan itku tuli, kun luin kirjoituksianne, teille on käynyt toteen pahin pelkoni. Pelkään niin kovasti, että jotakin tapahtuu tälle masukille ja aina kun on pidemmän aikaa liikkumatta, oon tönimässä masukkia hereille. Miulla oli alkuraskaudessa nää pelot aika isot ja ne helpottivat tuossa joku aika sitten, kunnes nyt viime metreillä taas huolettaa. Miksi, en tiedä, ehkä syynsä sillä, että kun odotin kakkosta ja oli vahva tunne, ettei kaikki ole niinkuin pitäisi ja ei sitten ollutkaan. Ehkä pelkään omia ennustajanlahjojani...

Perjantaina vasta se neuvola, miulla varmasti kaikki ok, toivottavasti pyöriäiselläkin. Toivottavasti ei tuu taas laskuja sydänääniin, viime kertainen säikytti jo ihan tarpeeks tätä hysteerikkoa.

Ajattelin lähteä tästä ostelemaan isyyspakkaukseen täytettä, kivaa päästä yllättämään isi!

Hyvää päivän jatkoa kaikille!



Niina ja pyöriäinen rv 33+5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

pahoittelut näin jälkikäteenkin teille!Itsellä oli 15+ viikolla menehtynyt pieni viime kesänä,ja nyt viimeksi kun polilla kävin(näissä sokeriasioissani) niin avauduin kätilölle ja kerroin että kun alussa pelkäsin km:oa ihan hemmetisti ja koko ajan mä oon tässä raskaudessa pelännyt jotain,niin nyt iski sellanen kaamea kauhu,että aloin kuvitella että mitä piedempään raskaus kestää,sen varmemmin tää vauva kuolee mahaan :( joten mä olisin valmis saamaan tän vauvan vaikka heti,ettei ainakaan mahaan kuole.Kätilä sanoi että tietenkin menetys jättää jälkensä joka sit näkyy tulevissa raskauksissa.Olen vaan niin onnellinen jos tän viimeisen viel syliin saa,sit muutenkin loppuu minusta tää vauvatehtailu(johan tämä kuudes kullannuppu onkin,elävä siis)



Yöt on nykyään ihen peestä,asentoo ei löydy ja kun löytyy,se tuntuu hyvälle vaan hetken,eli enemmän tai vähemmän kierimistä koko yö.Toisekseen,vaikka olisin kuinka väsynyt,en saa nukuttua!!!!Vähänkö tämä on ärsyttävää.Ja sitte vessassa miljoonasti yössä.huoh.Kunnon suppareita en saa aikaiseksi en sitte millään,mutta mun laiska kohtuni käyttäytyy juuri niin kuin aina ennenkin:olemalla laiska.Siksihän mulla on kaikkia synnytyksiä pitänyt vähintään auttaa oksitosiinilla...huoh.



Femmis ja Pimuli 34+1

Miisa84:

Lainaus:


Kannattaako sairaalaan mennä tutustuun? Mulle jäi niin paskan maku suuhun koko valmennuksesta että mietin jo että pitäiskö seki peruuttaa.




Ehdottomasti kannattaa mennä sairaalaan tutustumaan. Saat siitä varmasti paljon enemmän irti kuin neuvolan synnytysvalmennuksesta. Oma kokemukseni on juuri tuo ja moni muukin on kertonut, että tutustumiskäynti synnärille on ollut tosi antoisa. Onhan se hyvä nähdä etukäteen, minne olet sitten muutaman viikon päästä menossa tositoimiin. Eli tutustumaan vaan :-)!



ON: Jotkut on kirjoitelleet sekavista tunnelmistaan vauvan syntymän lähestyessä. Kyllä itsellekin tulee välillä sellainen olo, että Apua, onko meille tulossa vauva! Tuntuu, että tässä on niin monta muuta asiaa mielessä ennen vauvan syntymää. Siis olen ahkerasti kerännyt vattuja (keräisin enemmänkin, mutta kun nuo perkuleen helteet rajoittaa puskissa oloa!). Kuun puolessa välissä on pojan 8-v. synttärit. Seuraavana päivänä poika lähtee toiselle luokalle ja vanhin tyttö eskariin. Huushollin perusteellisempi siivous olis myös vielä mielessä ennen LA:ta. Kaikkea tällasta. Tuntuu, etten ole vielä ollenkaan henkisesti valmistautunut vauvan tuloon. Kaiken lisäksi kun olen vahvasti varautunut, että synnytys menee 2 vk yli la:n, kuten kolmella aiemmallakin kerralla. Jospa mä ehtisin vielä tämän kuun lopusta lähtien aloittaa henkisen valmentautumisen vauvan tuloon.



Kyllä mä silti helliä tunteita tunnen pikkuista masukkiani kohtaan. Välillä tuntuu ihan uskomattoman ihanalle, että mulla on masussa elävä vauva, joka potkii ja myllertää. Mitään kielteisiä tunteita ei varsinaisesti ole ollut. Se vaan lähinnä, ettei tahdo täysin aina sisäistää sitä, että meille syntyy kohta vauva. Ja välillä tulee välähdyksen omaisesti mieleen, että mitenkähän se arki lähtee sujumaan, kun on vielä nuo koululainen ja eskarilainen (aivan uusi tilanne meille, kun on sekä vauva että koululaisia). Toivottavasti nää helteet jo loppuis syyskuun alkuun mennessä. Kammottaa ihan ajatus pinkeistä, kivistävistä, maitoa valuvista rinnoista ja siihen päälle vielä hiostava helle, kun muutenkin hormonitoiminta hikoiluttaa...



Vielä lopuksi Kirsikalle ja Ruususelle jaksamista näihin viimeisiin viikkohin. Kovia olette joutuneet kokemaan, mutta eiköhän tällä kertaa kaikki suju hyvin!!!



neronja rv 35+3



[color=green]Kaikille pienensä aiemmin menettäneille halauksia ja jaksamista nämä viimeiset viikot!



Täällä kirjoitteleepi eräs, joka kääntyi hieman ennen laskettua aikaa perätilaan ja onnistui pujottamaan napanuorankin kaulan ympärille. Sektiolla sitten synnyin ja kaikki meni hyvin (70-luvulla). Eli vaikka tilanne vaikuttaisikin loppuvaiheessa pahalta, toivoaan ei saa menettää! Toivotaan kuitenkin, ettei meille tulisi isoja vastoinkäymisiä ja syyskeijut pääsivät jokaikinen onnellisesti masujen ulkopuolelle!



NIMISTÄ: On ollut jo valmiina monta kk. Vaikka alunperin tytön nimi olikin varma, saatuamme tietää että poika tulossa aika nopeasti löydettiin sopivat vaihtoehdot pojalle. Päätetään parin vaihtoehdon välillä kun tavataan pieni nenutusten.



NAIMISISSA ollaan oltu reilu vuosi. Vauvaa yritettiin paljon kauemmin jo pitkälti ennen naimisiiin menoa. ITTALLE ja miehelle ONNITTELUT! :)



VAUNUT Sain sähköpostia kaasoltani, joka ihanana ihmisenä oli päättänyt lahjoittaa hyvät yhdellä lapsella käytetyt vaununsa meille. Yksi iso huoli vähemmän, huh. Olen tänään ollut onneni kukkuloilla. Ja mies taas kerran yritti muistuttaa minua - ikuista murehtijaa - että asiat tuppaavat järjestymään kunhan ei pakota.



Tänään ostettiin kodinhoitohuoneeseen nätti raidallinen vahakangas hoitopöytää varten, patjan alle sekä kannellinen roskis vaipoille

Pari mobilea on vielä hakusessa pinniksen ja hoitopöydän päälle sekä kiva yölamppu makuuhuoneeseen yösyöttöjä varten.



Eilen serkku ja miehensä kävivät vierailulla, tapasimme ensimmäisen kerran parin kk:n ikäisen tyttärensä. Jännitin pitää pientä sylissä - esikoista odotamme eikä kummallakaan meistä ole kokemusta pienten lasten hoidosta. Hyvin kuitenkin meni eikä pikkuneiti alkanut protestoida otteilleni.



Iloisella mielellä täällä siis vaihteeksi, pahat olot taas taittuneet! :) Synnytystä olen alkanut jo odotella, masu kohtuullisen iso.



Orenji & pieni 32+3[/color]

Huomenta! Plääh, taas yksi päivä jaksettavana eikä millään jaksais :-\ Hitsi kun saisi itsensä reippaammaksi.



KIRSIKKA82: Minun edellinen raskaus päättyi käynnistettyyn synnytykseen rv:llä 17+5. Koko raskaus oli katastrofi, pieleen mennyt kaksoisraskaus, vuosin eka kerran verta saman tien kun tein raskaustestin, luulin jo et kesken meni. Sairaalassa näkyi kuitenkin syke ja kohtuontelossa oleva hematooma ja toinen ruskuaispussi eli toinen tuli pois ja toinen jäi. RV:lle 13 kaikki meni normaalisti kunnes aloin vuotaa verta ja sitä hulahteli ajoittain lammikoittain koko lopun ajan, olin todella huonossa kunnossa, ja hb:tä ei juuri ollut. Sitten RV:llä 17 kaikki näytti olevan hyvin ja ajattelin jo että vauva saadaan kunnes sairastuin a-virukseen 40 asteen kuumeeseen ja lapsivedet meni. Sehän oli sitten selvää, kun vettä ei alkanut kertyä että vauvalla ei ole mitään mahkuja selvitä. Tulehdusarvoni olivat tähtitieteelliset ja lääkäri painosti minut synnytyksen käynnistämiseen. Meille syntyi kaunis pieni kämmenen kokoinen poikavauva, kuolleena. Raukka pieni oli imenyt alahuultaan lohdutukseksi, sitä näkyä en unohda koskaan. Kuinka niin pieni voi olla niin täydellinen ulkoisesti? Hautasimme vauvan juuri ennen joulua 2003. Tämä nykyinen raskaus on ensimmäinen tuon tapauksen jälkeen alkanut raskauteni, ennestään minulla on 6v tyttö ja 4 v poika. Jos saa kysyä, mitä teille tapahtui? Oli varmasti vielä kovempi paikka kuin itselläni. Meillä naapurista kuoli maaliskuussa vauva laskettuna aikana ja ystäni menetti vauvansa pari vuotta sitten rv:llä 37 matkalla tutkimushuoneesta synnytyssaliin. Siksipä tässä masentelen, pelkään ja synkistelen että mitenkäköhän itselle nyt käy. MUUT; yrittäkää ottaa nämä jutut ihan kevyesti.



Ruusunen ja pikku ruu 33+5.

Kyllä tuli itselle itku,kun luin lapsensa menettäneiden kertomuksia! Itse olen hyvillä viikoilla lapseni saanut (vaikka meinanneet keskosina syntyä) ja terveinä,joten hyvät mahdollisuudethan tässäkin on. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, miten se elämä kutakin riepottelee.



Seirena: Hyvä, että jo ennen synnytystä ollaan tietoisia napanuoran tilanteesta! Esikoisen kohdalla huomattiin vasta synnytyksessä, että napanuora oli 3 kertaa kaulan sekä vartalon ympärillä ja lisäksi vielä oli tulossa yläsuisessa tarjonnassa. Sydänäänet romahtivat ja päädyttiin imukuppi-synnytykseen ja tuloksena kuitenkin terve poika!! Toisella oli myöskin 3 krt vartalon sekä kaulan ympärillä kun syntyi. Hänet pelasti se että matkustin ambulanssissa makuu-asennossa ja hänkin syntyi terveenä 3 min. sairaalaan saapumisesta. Tästäkään ei tiedetty ennen synnytystä mitään. Tosin muistan jossain vaiheessa raskauksissa, että kävin joissain napavirtaus-ultrissa... Oli kyllä hyvät vehkeet ja napanuora näkyi aika vinhana ;D



Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin ja nyt kun lääkärit ovat tietoisia asiasta niin seuraavat tilannetta kohdallasi tarkasti!!

Yleensähän kai aika vaaratonta kuitenkin(?)



Omaan napaan ei kummempia, yölliset suonenvedot jääneet pois magnesiumilla! Ihanaa!! Lonkka ja pakara särkyjä täälläkin, sekä alapäätä kirvelee! (?) Vatsa on tippunut ihan alas ja tuttavat jo kauhistelevat pysyykö vauva enää matkassa kauankaan mukana...

Jonkinlainen pesänrakennusvietti on nyt ilmaantunut.



Hoidosta: Pojat menevät myös puolipäivä hoitoon kaksi krt viikossa ja se olisi tarkoitus aloittaa nyt tässä kuussa. Ovat tällähetkellä kesälomalla päiväkodista ja suosittelivat siellä, ettei jätettäisi kokonaan hoitoa pois, kun ovat siellä niin hyvin viihtyneet ja kavereitakin saaneet. Isompi menee lisäksi kerran viikossa seurakunnan järjestämään kerhoon, joka kestää noin kaksi tuntia. Sinne tulee muutama hänen leikkikaverinsa naapureistakin, niin on tuttua seuraa! Lisäksi saan hieman omaa aikaa järjestellä uusiksi meneviä päivärutiineja ;) Ja vielä kaiken päälle, meillä on tuo talonrakennusprojekti aluillaan..... Nyt kaadellaan metsästä puita tien tieltä ja siitä homman olisi tarkoitus jatkua kunnes talokin on pystyssä...





Mutta nyt menen poikia viihdyttämään...tappelu taas käynnissä.



*tiitiäinen rv.33+2*

Minulle iski flunssa... Ihan hassua näillä helteillä niiskutella. Ja juuri kun toivuin siitä kahden viikon vatsataudista...



Maanantaina ultrassa lääkäri sanoi vauvan painavan hiukan vajaa 3kg. Ja minä kun olen koko ajan ajatellut synnyttäväni pari viikkoa etuajassa sellaisen pienen vauvan ja synnytys tietenkin nopea ja kivuton :) nyt sitten ekaa kertaa vasta ymmärrän, että sieltä voikin tulla ihan isokokoinen vauva ja ilmeisesti pitää tosiaan vielä ne viisi viikkoa odottaa... Vauva on kyllä jo pääalaspäin, mutta muuten on kaikki kiinni eikä vauva vielä ainakaan ole tulossa.

Huomenna on taas ultra, katsotaan tuleeko sama painoarvio kun on toinen lääkäri kyseessä ja paremmat laitteet.



Mulla on isyyspakkaus jo tehty, tilasin kanssa t-paidan omalla tekstillä. Toivottavasti vaan koko sopii, näytti niin pieneltä. Siis paita on miehelle ei vauvalle. Sairaalakassin ruoat ostin eilen, tuli pari muovipussillista suklaata, keksejä jne. Juomat on vielä ostamatta. Ja tänään ajattelin sänkyyn koota sellaisen vesiesteen, että jos vedet menee nukkuessa, niin patja ei mene sitten pilalle. Eli en ole kokonaan luopunut toivosta, että tuo etuajassa tulisi.. :) Varsinkin jos se nyt jo on tosiaan melkein kolmekiloinen, niin voisihan se jo kohta tullakkin! Pitänee parin viikon päästä aloittaa miehen kanssa kunnon vauvan patistus treenit sängyssä! :)



Seirana 34 +5





elikkäs tällasia terkkuja,neuvolan tätin mukaan masussa asustelee pieni ja siro vauva,itestäni tuntuu että siellä asustelee jättiläinen.nuorimmainen painoi syntyessään 4445g ja vähän hirvittää tuo vauvan koko ja meneekö paljon yli lasketun ajan.raskausviikkoja siis 35+1.

painoa tullut lisää 850g

verenpaine 106\66

kohdunpohjan korkeus 34,5

pää laskeutunut mukavasti jo alas

sydämensyke 144,kumpikohan sieltä tulisi noiden sykkeiden mukaan.en ole niistä oikein koskaan ottanut selvää,kun niistäkin voi veikata että kumpi on masussa.

ensi viikolla taas neuvola ja seuraavalla viikolla lääkäri.

olisi kyllä kiva kun vauva syntyisi hieman aikasempaa ennen laskettua aikaa,kun isommat on aina mennyt yli lasketun ajan.



mulla oli edellisessä raskaudessa pelko siitä että vauva ei selviäis.ensin oli alussa verenvuotoa,sanoinkin jo miehelle silloin että tekeekö ne sairaalassa kaavinnan vai lääkkeellisen tyhjennyksen.verenvuodon aikana ulos tuli pieni möykky.siitä kun kerroin lääkärille,niin hänen mielestään ulos tuli pieni sikiö.ei ollut kyllä aivan varma.mutta marraskuussa synnytin sitten tytön,joten kaipa sieltä olisi sitten kaksoset tulleet jos kaikki olis mennyt ok.

saman raskauden aikana miehen työkaveri ja hänen vaimonsa saivat tytön,hän syntyi etuajassa ja kärsi hapenpuutteesta.tyttö oli hengityskoneessa reilun kuukauden.sitten hengityskoneet sammutettiin ja tyttö pääsi taivaaseen.silloin oli tosi ahdistavaa olla raskaana,näin painajaisia öisin ja koko ajan pelkäsin että jotain kauheaa tapahtuu.kävin PHKS:ssa keskustelemassa peloistani,siellä oli tosi mukava naislääkäri.

mutta nyt iloisempiin mietteisiin ja odotukseen.

hauskaa viikkoa syysmameille!







äityliini-81,matias,heidi,amanda ja vaavi 35+1

Keskustelu on kääntynyt vakavamieliseksi, olen pahoillani että jotkut ovat joutuneet kestämään oman lapsen tai lapsenalun menettämisen. Kyllä itsellänikin sellainen mahdollisuus, tai mahdollisuus että lapsi on elossa mutta ei olekaan terve, tulee välillä mieleen. Minä kun olen nähnyt masuuni ultrassa viimeksi helmikuussa eli en tosiaan tiedä mahdollisista näkyvistä poikkeavuuksistakaan. Ei voi kuin toivoa parasta, itselleen ja muille. Toivottavasti nämä menossa olevat raskaudet päättyvät meillä kaikilla onnellisesti terveen vauvan syntymään.



Hankinnoissa on tapahtunut piristymistä ja olohuonettamme kansoittavat nyt pinnasänky, vaunut, sitteri ja muu pienempi tarvikesuma. Erityisen ihastunut olen snug as a bug - multipurpose baby wrapiin (lyhyesti tämä on vissiin matkapeitto) jonka hankin alkuviikolla. Se on syötävän suloinen jopa ilman vauvaa! Saa nähdä tuleeko käyttöä, hinta oli aikamoinen joten toivottavasti tulee. No, kai nyt ekaa odottaessa saa vähän hössöttää... Ja sitä paitsi olen ostanut kaikki vaatteet tähän mennessä alennusmyynnistä.



Kotiinlähtö/ensiviikkojen vaatteista olisi kysyttävää. Olen ostanut monta 50-56cm bodya, mutta luin jostain että body ei olekaan hyvä napatyngän kannalta kun se tulee niin tiukasti masun päälle. Kietaisumallisia bodyja ja kietaisupaitoja jotka tulisivat vähän löysemmin siihen navan päälle en ole nähnyt missään. Aiotteko kaikki laittaa vauvan bodyyn vai oletteko hankkineet jotain muuta vaatetta?



Mitäs muuta tässä. ÄP-rahapäätös tuli ja tulos oli odotettu. Onneksi verottaja on lempeämpi pienituloisille, niin nettopuolella romahdus ei tunnu niin pahalta.



Ja sitten kohti viikonloppua!

Eli on pelko iskenyt meihinkin... Kaikki on tähän asti mennyt niin loisvatasti, ettei paremmin voisi mennä ja tänään sitten lääkäri huomasi, että napanuora on kaulanympärillä. Kuulemma niin on 20% raskauksista, mutta tietenkin se laittoi pelottamaan. Lääkäri näki vauvan sydänäänistä, että joku ei ole kohdallaan ja sitten ultrassa huomasi, että napanuora on siis kaulanympärillä. Ultrasta lääkäri katsoi/mittasi napanuoren pulssin ja sen kuinka se veri siellä virtaa ja tutki jotenkin vasemman ja oikean puolen ja se oli kaikki normaalia. Sillä on ihan uskomattomat laitteet, ei normaalilla ultralla noin näe. Olin maanantaina toisella lääkärillä (synnytyssairaalassa) eikä se mitään poikkeavaa huomannut. Ei sydänäänistä eikä ultrasta.



Joka tapauksessa tilanne ei tästä muutu, eli vauva tuskin enää mitenkään kääntyy kun on jo pää alaspäin. Synnytyksessä sitten sydänäänistä pitäisi huomata, että onko napanuora alasynnytykseen tarpeeksi pitkä. Yleensä on. Ja ellei ole, niin sitten hätäkeisarinleikkaukseen.

Ja nyt en saa nukkua enää selälläänkään, vaikka se on tähän asti ollut hyvä asento. Lääkäri sanoi, ettei mun nyt kannata liikaa murehtia asiaa, mutta käski tulla huomenna uudelleen. Sitten katsotaan taas tilanne.



Kyllä vaan alkoi pelottamaan ihan hirveästi, tähän asti jotenkin on tuntunut kaikki niin normaalilta ja olen ollut ns. varma, että kaikki menee hyvin.



Vauva on nyt n. 2.500g eli hiukan vähemmän kuin mitä se maanantain lääkäri arvioi. Nyt vaan jotenkin tuntuu, että se on ihan sama minkä kokoinen vauva sieltä tulee ja milloin, pääasia, että tulee elossa.



Tänään on viimeinen synnytysvalmennus kerta.



Mun on kanssa tehnyt ihan hirveästi herneitä mieli, niitä ei täällä saksassa vaan myydä. Pyysin torikauppiasta katsomaan, jos niitä vain saisi ostettua tukusta, käyn tiistaina kysymässä, että löytyikö.



Taas löytyi yksi kissa lastenvaunuista nukkumasta. Laitoin sinne paperin, jossa on kissakarkotetta ja nyt kissa nukkui sitten sikeästi ihan toisessa nurkassa, niin kaukana hajupaperista kuin mahd. Nostan kissat aina pois, vaikka hiukan tekee pahaa, ne kun yleensä nukkuu niin tyytyväisenä ja ei voi ymmärtää miksei saisi vaunuissa nukkua. En kuitenkaan haluisi että ne siihen oppii. Mutta nyt tänään jopa tämä tuntui ihan yhdentekevältä, pääasia nyt vain olisi, että vauva elossa syntyisi. Kissaongelmat on sitten pieniäongelmia.



Onko joku muu tietoinen kaulanympäri olevasta napanuorasta? Se näytti 4d kuvissa aika pahalta, meni kyllä suun kohdalta, mutta näytti olevan tiukassa ja puristavan.



Seirana



























Ensin pahoitteluni kirsikalle ja ruususelle.



Mä oon itte vouhottanu alusta asti, ostanu vaatteita ja vaunutki tais olla jo maaliskuussa. Oon valmistellu kaikki vauvaa varten, mitää ei puutu mutta mitä jos se äitiys onki ihan shokki? Mitä jos mä sairastun masennukseen?



Eilen katoin synnytysvideon ja sen perään jonku näin hoidat vauvaasi videon. Oli niitten jälkeen vähä sekavat tunnelmat kun aluksi oli onnellinen että raskaus kestää viä hetken eikä tarvi synnyttää mutta sitte tuliki kuvaruutuun pieni vauva ja heti tuli semmonen olo että tulis ny jo!



Eräällä toisella palstalla oli hyvä galluppi, ärsyttävimmät asiat kun on raskaana. Aluksi ajattelin kirjottaa sinne vaan pienen jutun mutta sitte kirjotinki jo höyry korvista nousten kuinka ihmiset luulee tietävänsä saanko mä ison vai pienen lapsen. =)



Ens viikolla pitäis mennä seinäjoelle. Taas. Mä en ihan oikeesti jaksais. Mä haluan kyllä kans tietää tilanteen alapääs mutta just mä siä vasta olin, se on ensiksiki ihan kauhee matka ja siä saa aina odotella. Mä inhoon odottamista!! Taidan kyllä sanoo lääkärille että jos ei mitää ihmeellistä oo nii en mielelläni enää tulisi.



En oo saanu edes seuraavaa aikaa neuvolaan, täti jää nyt lomallekki että tutkiikohan mua sitte kukaa koko elokuuna. Jännä nähdä. Mä en pääse tääkää enää lääkärille ku joudun kuitenki seinäjoella tutkittavaksi, eli koko raskauden aikana yks lääkärillä käynti! Varmaan joku ennätys.



Mun verensokeriarvot on pysyny tosi hyvinä, 4-7 on haarukka suurinpiirtein ja kyllä sitä lääkäriki kehu. Rupee vaan jo ärsyttään noi pistämiset ku tulokset noin hyviä.



Kannattaako sairaalaan mennä tutustuun? Mulle jäi niin paskan maku suuhun koko valmennuksesta että mietin jo että pitäiskö seki peruuttaa.



Miisa84 & Pirkko, rv 32+6



Tänään olikin aikainen herätys, kun olin sopinut neuvolan ennen lomille jäämistä ja tietoa sairaslomasta heti aamutuimaan. Nythän sinne olisi ehtinyt myöhemminkin päivällä :)



Neuvolakuulumiset, kaikki ihan ok



-Painoa +560g/vko

yhteensä raskausaikana 9kg

-verenpaine 120/69

-hemoglobiini 137 !!

ekalla kerralla oli 136, viimeksi 131 eli jopa noussut vaikken rautalisää syö

-kohdunpohjan korkeus 29cm

hieman yli keskikäyrän menee kauniissa kaaressa

-tarjonta RT

-syke 140

-virtsa ok, samoin lapsivedenmäärä ja liikkeet - Onni potkiskeli kovasti kun kuunneltiin sydänääniä



Tuo vauvanasento minua vähän jo mietitytti, Onni kun oli 3pvää sitten selkeästi poikittain. Sen jälkeen en ollutkaan enää asennosta varma. Mutta on kiltisti kääntynyt takaisin pääalaspäin ja toivottavasti siten pysykin loppuun saakka. Nyt neuvolakäynnit vähän tihenee eli 2vkon välein, edellisestä olikin jo 5vkoa.



TURVAKAUKALO on nyt hankittu tähänkin perheeseen, mies eilen soitti anoppilasta että lähdenkö sittenkin kaupoille ja menimme ihan vain sovittamaan Gracon AUTOBABY istuinta, sopiiko se meidän Citroenin keskipaikalle. Ja kun se siihen näpsäkästi menee, tosin kovin ahdasta on kun on isompienkin istuimet, niin mentiin ja ostettiin. En tiedä " markkinahintaa" istuimelle, mutta eipä sitä jaksanut lähteä vertailemaankaan, maksoimme tuosta 149€. Onhan se kova hinta, mutta kun ei meillä ole muitakaan vaihtoehtoja kun keskipaikalle ei lantiovyöhön isompien lasten istumia saa ja en halua kumpaakaan vielä ilman istuinta autossa pitää.



FEMMAMMA ikävän tutulta kuulostaa yöt, täällä ihan samanlaista. Viimeyönä nukuin -taas- tosi huonosti ja tänään taitaa olla päiväunien paikka. Vaikken millään malttaisi, se kun vaikeuttaa nukahtamista illalla.



Tänään grillataan pitkästä aikaa, kanan laitoin jo illalla marinoitumaan ja nyt pitäisi keittää perunat salaattia varten ja lisäksi valkosipuli-tuorejuusto-seosta joka on aivan ihanaa... harmi vaan, että aiheuttaa närästystä, mutta sen saa onneksi kuriin Renniellä.



Mayella ja Onni 32+1

Onnea Itta ja pahoittelut Kirsikalle ja Ruususelle myös täältä...



Kyllä tippa tuli linssiin, kun luin tuota Ruususen juttua siitä pienestä... Nyyh! Kun Piias ja olikohan Tuisku ovat miettineet miten vauva-arkea taas jaksaa ym. niin minulla itsellä ei taas sellaista pelkoa ole ollut, vaan pelko nimen omaan siitä, että synnytyksessä tapahtuu jotakin vauvalle se kuolee tai minä itse kuolen tai vauva kuolee jo ennen kohtuun! Kai nämä on näitä pelkoja kun synnytys väistämättä lähenee...



Neuvolassa on tänään taas käyty ja täällä on kanssa yksi jonka vauva edelleen viihtyy perätilassa. Toivottavasti nyt vielä kääntyisi, en halua joutua sektioon!!!



Muuten kaikki ok. Painoa oli tullut +700 g...



Eipä muuta kun hyvää keskiviikon jatkoa kaikille!



t. Tuittu 33+4

Eipä ole meikäläinen jaksanut kirjoitella sitten muutamaan päivään. Kasassa edelleen ollaan ;) Ihmeen vähän on tullut syntymäilmoituksia keijukaisilta, hyvä kuitenkin näin, että viikkoja saadaan vielä kertymään =)



SUPPARIT: Mulla tulee edelleen kymmeniä päivässä, aivan sama liikkeellä/levossa. Ovat aikaslailla kivuliaita jo, selässä tuntuu tosi inhalta.



PINNASÄNGYSTÄ ISOJEN SÄNKYYN: Meidän tyttö siirtyi isojen sänkyyn tuossa n.1.5vuotiaana. Nukkuu siinä tällä hetkellä ihan hyvin, mutta kömpii aamutunneilla aina isin ja äidin turvalliseen kainaloon. Tämä ei meitä haittaa, pääasia, että " sydänyön" nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssään. Vaatii nukahtaakseen vanhemman viereensä, mikä on kyllä aika rassaavaa..toiveena olisi, että oppisi nukahtamaan itsekseen.



KIRSIKALLE ja RUUSUSELLE myös minulta pahoittelut. Kaikki on mahdollista ja vaikka näin pitkällä raskaus onkin, tulee varautua kaikkeen, ei tosin liikaa ressata.



HOITOASIAA: Esikoistyttömme (1v 10kk) meni tarhaan ollessaan 1v 3kk ikäinen, eli tammikuussa. Ehti siellä olla toukokuun loppuunn eli 5kk. Tarkoituksena oli, että käväisen työelämässä ennen tätä seuraavaa lasta, jotta saadaan rahaa säästöön ja jotta työasiat muistuisivat mieleen taas ja ettei olisi niin iso kynnys palata seuraavan kerran töihin. Ehdin olla töissä 5kk ja otimme samantien tyttömme tarhasta pois. Hän oli max. 2 päivää viikossa tarhassa, sillä hoitoapua saimme isovanhemmilta ja minun ja mieheni työvuoroni menivät sen verran ristiin, ettei hoitajaa tarvinnut. Toinen kun tuli töistä, toinen lähti. Olen itse sitä mieltä, etten halua viedä lasta hoitoon, kun olen itse kotona. Erityisesti siksi, kun uusi tulokas saapuu, saisi esikko yhtälailla huomiota kotona ollessaan. Tämä myös siksi, että tyttömme on vielä sen verran nuori ja ettei tarvitse maksaa hoitomaksua. Kuitenkin jokaisella on oma yksilöllinen tilanteensa ja varmasti jokainen tekee omalle perheelleen sopivimman ratkaisun näissä hoitoasioissa.



SEIRANA: Tsemppiä loppuodotukseen, toivon että kaikki menee hyvin eikä napanuora aiheuttaisi ongelmia.



Oma olo on aika tuskainen parturireissun jälkeen. Jalkoja turvottaa, en voi sietää helteitä! La olisi ystäväpariskunnan häät ja rankka mutta, ihana päivä olisi tiedossa. Mieheni kun tuppaa olemaan bestman, joten joudun yksin kaitsemaan uhmaikäistä tyttöämme lähes koko ajan..etukäteen jo hirvittää!



-frodo 35+2 ja tyttö 1v 10kk-

Taas on viikko vierähtänyt.

Vielä en oo kaikkia juttuja kerinnyt lukemaan, mutta yritetään.



RUUSUNEN: Miten teidän edellisen vauvan kävi? Jos saa kysyä. (On mennyt multa ihan ohi, jos oot kertonut.)

Siksi vaan kyselen kun itsekin toivon tämän vauvan saavani elävänä, kun edellinen menehtyi rv37. Ja peon tunteita alkaa täälläkin olla enenevässä määrin.



Niin sitä käytiin siis siellä maalla. Kyllä kävi sapettaa, kun mies on koko ajan inttänyt että miksei me olla siellä maalla sen kanssa (ei ole lomaa enää, vaan käy sieltä käsin töissä), nyt kun oltiin niin eipä tuota ukkoa paljon näkynyt kun hommaa on vaikka millä mitalla.

Nyt se on ollu jopa kolmatta päivää täällä kaupungissa, mutta lähtee taas tänään illalla :(. Oon ollu oikee kesäleski tän kesän.

Oli mieheltä työkaverit jo kysyny että onko meille tullut ero :D



Väsynyt on olo ja tyttökin nousi tänään jo 6.30.

Jospa lähtis pihalle, ehkä se vähän virkistää.



-kirsikka rv32+6-

Hihhei! Kävin neuvolassa siina sf-mitan seuranaassa...



Ja kaikki oli hyvin! Neuvolantäti epäili että vauva on vaan ollu jotenkin suoraselkäisessä asennossa ja se nosti mittaa niin hurjasti, koska mitta oli pudonnut viikossa 1,5cm. Eli nyt mennään niillä käyrillä missä " pitääkin" meikäläisen mahassa mennä. Onhan tää isompi silti kun edelliset, muttei yllä edes keskikäyrälle, on loogisesti omallaan, mitta nyt 34+3 himpun vajaat 30cm.



Itellä kävi jo mielessä että onko sokerit sittenkin ihan persiellään ja tulossa joku nelikiloinen (mikä aiheutti paniikin että miten mie sen sieltä pihalle pynnään kun edelliset on ollu nippa nappa kolmikiloisia) vauva, mutta paastosokeri oli 4,9 eli oikein hyvä kuitenkin. Mutta johan se kai oma melko hyvä olo ja todella pieni painontuleminen puhuu sokeriarvojen korkeutta vastaan. Painoa oli tullu reippaassa viikossa 300g eli yhteensä alusta asti 5.8kg.



Olo on siis huojentunut näiltä osin.



Njoammil: jopa se nyt teille sopan keitti vielä viime hetkillä! Toivottavasti kaikki menee kuitenkin ihan nappiin ja mies toipuu edes ajokuntoiseksi enne h-hetkeä. Itellä on kortti ollut nyt reippaan vuoden (ja ikää nyt 31v) ja ihmettelen kyllä että miten ihmeessä miun pää on kestäny ilman korttia...mies kun on liikkuvaista sorttia ja usein törötin kotona, auto käytettävissä, mutta ilman korttia. Huomattavasti helpompaa nyt.



HOITOKESKUSTELUUN KOMMENTTIA: Meillä esikoinen jatkoi hoidossa kun toinen syntyi. Ihan kiva systeemi oli, sain rauhassa käydä vauvan kanssa käydä neuvolakäynnit jne. Nyt esikoinen lähtee eskariin, toinen jää synnytyksen jälkeen kotiin. Ja mietin kyllä että saanpa olla kekseliäs että saan tuon pojan vintiön energiaa purettua sallituilla keinoilla. Jotenkin mulle jäi kuitenkin siitä esikoisen hoidossa olosta jälkeenpäin sellanen kurja olo, etenkin kun eräässä hoitotädin kanssa käydyssä keskustelussa tuli selkeästi (joskin vahingossa) ilmi, että eesikoinen oli ollu sitten hoidossa melko mustasukkainen kun toinenkin sinne tuli. Ja hoitohenkilökuntaan kuuluvana koin omalta esimiestaholtani paheksuntaa moista toimintaa kohtaan. Eihän tuollasten tarviis antaa vaikuttaa, mutta kun olin ajatellu että jos jäisin äitiysloman jälkeen pidemmäksi aikaa kotiin, niin smahan se on sitten toisen jäädä jo suoraan kotiin, ei mulla hoitovapaalla taitas olla vara maksaa hoitomaksuja kuitenkaan. Eli taloudellisetkin syyt painaa.



Minjuska

Aluksi pahoittelut Kirsikalle ja Ruususelle ja onnea Ittalle.



Mun ensimmäinen raskaus pysyi salassa juuri peloista ettei kaikki mene hyvin, enkä uskaltanut ostaa juuri mitään etukäteen. Minun tutullani oli alla monta keskenmenoa ja juuri jäämässä äitiyslomalle, kun taas kävi niin... Vieläkin mietin sitä, mutta olen raskauksistani silti osannut nauttia. Raskauteni on sujunut hyvin, mutta alkumetreillä joku tuttu on kuollut. Se on sitä elämän kaarta.



Iloisempiin juttuihin: Meillä hoito on aloitettu kesän jäljiltä ja nautin tästä hiljaisuudesta ja siitä että kaupassa saa käydä rauhassa. Toisin täällä kotonakin olisi hommaa vaikka kuinka, mutta kerkeehän ne tehdä myöhemminkin.



Meillä on PINNASÄNGYSSÄ vain laskettava/nostettava pohja. Ostaessa ajattelin laskettavaa laitaa ja pyöriä alla, mutta tämä oli meidän näköinen sänky ja hyvin toimis. (jos niin voi sanoa). SITTERI ostettiin nytkäytettynä ja autoon pitäisi saade kaukalo. Viimeksi meillä oli laina vehkeet, mutta nyt pitää ostaa, kun tarjonnan ja kysynnän laki ei kohtaa. Onneksi VAUNUT on hyvät ja tulokkaan pitäisi olla samaa merkkiä mitä edellisenkin niin niissä säästetään. Nyt vaan ajatuksiin on tullut että mitä jos... niin varma poika onkin tyttö



No nyt päiväkahviseura saapui, joten iloisiin kuulemiin ja näkemiin. Koittakaa jaksaa vielä vähän aikaa!



mun rv (käy tarkistamassa) 33+4

...kaikille jaksamista toivottaneille. :-) Tänään tunnistin viimein oman " masennukseni" , nyt kun vähimmäisviikot alkavat olla täynnä, toivon vaan että vauva syntyisi pian ja pääsisi aloittamaan normaalin elämän. JA että se vauva todella syntyisi elävänä ja mahdollisimman terveenä.



KIRSIKKA; olen pelännyt hysteerisesti tässä raskaudessa juuri sitä, että vauva kuristuu synnytyksen aikana. Tiedän että se on turhaa, ei ole keinoa tutkia asiaa etukäteen tai auttaa asiaa synnytyksen edetessä paitsi sektiolla, jota myös pelkään hysteerisesti, ei siis ole helppoa. Onneksi pääsen keskustelemaan synnytyspelkokätilön kanssa 15.8. jos saisi jotakin tilastotietoa asian suhteen että voisi mieltänsä rauhoittaa.



LAPSET HOIDOSSA VS KOTONA: Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että jos äippä on kotona on lapsetkin kotona, nyt olen toista mieltä. Meillä esikko menee eskariin nyt syksyllä, se on aina 8-12 ja päätin että poika jatkaa hoidossa saman ajan eli puoli päiväisenä. Ihan siksi, ettei tässä kotimme lähistöllä ole hänelle kaveriseuraa ja haluan aloittaa vauva-arjen rauhassa. Uskon että lapsen uhmassa hoito on parempi kuin se, että muksu tuijottelisi imettävää äitiä ja vauvaa kotosalla. Varsinkin kun siskokin on poissa kotoa samaan aikaan. Saa nähdä miten käytännössä on, mutta nyt kesäloman aikaan poika aidosti kärsii siitä kun siskolla ramppaa kavereita kylässä ja hänellä ei ole seuraa koska kauempana asuva kaveri on lomalla eri aikaan. Tämä tilanne siis ainakin helpottuu hoidon suhteen. Hänellä on siellä kavereita ja erilaista ohjelmaa kuin kotona. Edellisen kerran kun esikoinen oli 2v pojan syntyessä oli selvää että hän on kotona kun vauvakin on, lisäksi hänellä on runsas kaverikatras kotipihassa. Ehkä jos poika olisi nyt nuorempi, pitäisin hänet kotona, mutta 4,5v on jo sillä tavalla isompi että kaipaa kavereitaan.



SAIRAALAAN TUTUSTUMINEN: Mies haluaa mennä tutustumaan että voi virittyä synnytystunnelmiin!!! Uskomatonta, mutta kaipa se on sitten mentävä. Edellisestä kunnon synnytyksestä on 4v aikaa, joten on tietysti kiva nähdä jos on tullut jotakin uutta saataville esim. kivunlievityksen tms suhteen. Edellisen kerran esittelyssä olimme 6 v sitten kun esikko syntyi, silloin esitystä piti joku ihme kätilö joka koko ajan korosti että isän tehtävä synnytyksessä on pysyä poissa kätilön tieltä!!!



Nyt syömään ja suihkuun,



Ruusunen ja pikku ruu 33+4

Päällimmäinen asia, mikä tämänpäiväisestä lääkärineuvolasta jäi mieleen, oli lääkärin kommentti: " synnytys kyllä lähestyy, mutta ei kuitenkaan ihan vielä" Ihanko totta, viikolla 34+ voidaan siis sanoa, että synnytys lähestyy ;) Naureskelin kommenttia koko kotimatkan.



Terkkarilla käynnin tulokset: painoa +500g/vko, paineet 113/80, hemppa noussut 93->104 (eli ihan turhaan sitä kamalanmakuista rautalitkua ei oo juotu), mut silti saa kuulemma huoletta ottaa edelleen tupla-annoksen päivittäin. Pissasta löytyi sekä proteiineja että leukkareita yhden plussan verran, mut kukaan ei viitsiny kertoa mulle, mitä ne oikeesti tarkoittaa. No, samalla kun tuon aikaisemman alhaisen hempan takia otetaan pieni verenkuva, niin vien pissanäytteen labraan ja tutkivat sitten, johtuuko noi plussat mahdollisesta tulehduksesta vai jostain muusta. Leukkarit voivat kuulemma olla peräisin hiivalääkkeestä, mut sen ei pitäis lääkärin mukaan selittää kuitenkaan tuota proteiinia. Samalla kun piikittävät tuon verenkuvan, ottavat kuulemma rh-vasta-aineet, niin ei erikseen tarvitse neuvolassa enää piikittää. Mä kun inhoan niitä piikkejä yli kaiken. Hempan saa sormenpäästä ottaa, mutta kyynärtaipeeseen sohimisesta en tykkää yhtään. Lisäksi joudun luultavasti ottamaan esikoisen ens kerralla neuvolan mukaan, niin eipähän sitten tarvii piikittää.



Lääkäri totesi Jalmarin olevan edelleen rt:ssa ja pää on kuulemma hyvää vauhtia kiinnittymässä. Sykkeet oli tasaista 150. Kohdunsuu oli edelleen kiinni, mutta neuvolakortin mukaan sekä kiinteä että pehmeä. Pituutta lääkäri puhui mulle olevan 2 cm, mutta kortissa lukee silti 3 cm. Sf-mitta on pompsahtanut vähän keskikäyrän yläpuolelle, tosin kolmena viime kertana on ollut joka kerta eri mittaaja. Mitään kokoarviota se lääkäri ei tehnyt, mutta terkka totesi, että jos jotain voi vatsan koosta päätellä, niin selvästi isompi vauva on tulossa kuin mitä esikoinen. Tahtoo kyllä ultraan ja kokoarvioon ennen synnytystä!



Sairaalakassin pakkaamista tässä oon suunnitellu pikkuhiljaa aloittavani. Jalmarin kotiintulovaatteet katsoin samalla kun viikonloppuna järjestin vaatekaappiin pienimmät vaatteet ja otin 68 cm ja sitä isommat vielä pois sieltä viemästä tilaa. Eli vaatteet ovat valmiina, äitiyspakkauksesta tarvis pedata ensimmäinen sänky ja pinnasänky pitäisi koota, kunhan mies saisi roudattua tuon akvaarion mäkeen täältä. Rattaat ja kaukalo on hankittu ja muut isommat hankinnat on valmiina, enää puuttuu jotain pientä, kuten liivinsuojia, siteitä ja tuttipullojen tutit. Tosin noi on sellaisia, että mieskin voi ne käydä ostamassa sillä aikaa, kun olen sairaalassa, jos tiukka paikka tulee. Tosin tänään olen menossa kaupungille, joten voisihan sitä samalla yrittää ostaa kaiken valmiiksi.



Tänään on eka kesälomapäivä ja sen kunniaksi en olekaan tehnyt juuri mitään. Jospa sitä huomenna aktivoituisi ja saisi tän kämpän siivottua. Nyt voisi mennä pienille päikkäreille, kun isäntä oli saanut esikoisen nukahtamaan sillä aikaa kun olin neuvolareissulla.



Jossu ja Jalmari 34+2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat