Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Sivut

Kommentit (37)

nukkumassa pitäisi olla, kun kerrankin saisi nukkua, mutta täällä sitä vaan luurataan... :-D



Kävin läpi valtaisaa kuvamäärää, joita esikoisesta on napsittu. Taitaa olla jo useampi tuhat kertyneenä näiden 10kk ajalta. Mitään ei ole teetetty ja sen kyllä huomaa. Tarkoituksena on käydä kaikki kuvat läpi ja kehittää hyvät paprukuviksi siihen mennessä kun pikkuvauva syntyy, jotta pääsee puhtaalta pöydältä taas uusia kuvia keräämään...



No siinä jonkin aikaa läpikäytyäni huomasin, että ensimmäinen ulkoilu puuttui ja sen yhteydestä muutama muukin mielestäni tärkeä kuva. Ne on kertakaikkiaan tuhottu tai tuhoutuneet syystä tai toisesta. Harmittaa kamalasti. Ihan liiankin kanssa. Pelkkiä kuviahan ne on. Ja muita kuvia riittää...



MUTTA kun just niistä kuvista tuli mieleen niin elävästi se syksyinen sää kun esikoinen syntyi. Oli niin kesäistä kun menin sairaalaan ja kun tultiin pois sieltä niin puissa oli ruska ja ilma oli syksyisen kirpeä. Viikko eristyksissä ulkomaailmasta. Niin kuin olis itsekin syntynyt uudestaan. Alkaa ihan itketyttämään kun sitä muistelee. Pööh. Sori. Ei kovin vakava murhe Maaretin ja Oonan huolten rinnalla muutamat kuvat. Toivottavasti voitte jo paremmin.



Kumma että niin pienet asiat vaikuttaa niin paljon. Nyt sitten varmaan pakko valvoa puoli yötä pohtiessa menneitä.



Emppu; verikokeesta sen verran, että mieti mitä sinä sillä tiedolla tekisit jos verikokeesta ilmenisi jotain löydöksiä. Olisitko valmis menemään jatkotutkimuksiin (lapsivesipunktio tms). Entä sen jälkeen. Jos jotain häikkää olisi?! Itse kävin siinä seerumiseulassa ja tuloksia ei jostain syystä ole vielä tullut. Piinallista odottaa. Ja vähän kaduttaakin että kävin. Ajattelin vain että jos jotain on, niin haluan tietää sen etukäteen jotta voin tutustua asiaan ennen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä jää sitten paremmin aikaa tutustua häneen itseensä. Jos vammasta ei tiedä etukäteen se voi olla niin kaikkinielevä järkytys ja suuri suru. Surun käsittely on muutenkin rankka prosessi saatika sitten että synnytyksen jälkeen on muutenkin hormooni huuruissa ja usvassa tai itse ainakin olin. Höh mitä tekstiä taas. Ei saisi miettiä turhan vakavasti asioita. Alkaa vain masentamaan.



taitaa mennä nukkumaan nyt.



Katara, hermoheikko ynnä itkuinen, rv 12+2

Täällä ollaan palstailtu ahkerasti, kirjoittaminen on jäänyt vähälle, yritän nyt ruveta tsemppaamaan.. Täällä on ollu taas kurja viikko. Tiistai aamuna olin lopettelemassa työvuoroa kun verta valahti housuihin, kävin kuuntelemassa terveydenhoitajalla sydänäänet ja helpotukseksi kuuluihan ne, eilisen ja tämän päivän on tullut ruskeaa tuhruvuotoa, ei kiva. Minä oon muutenkin niin hermoheikko tapaus:) että stressaan joka asiasta niin hurjasti, joten varasin huomiseksi ajan ultraan.. Harmittaa kun ei oo mitään tietoa mistä vuoto johtuu, oli jo kolmas kerta. Np ultrassa oli kaikki hyvin 11+4. Ootteko te muut kovia stressaamaan raskauden kanssa?

Maaretille tsemppiä, toivottavasti ne on vaan niitä kasvukipuja.. Huh, huh, pitää viedä koiruus ulos ja ruveta löhöilemään, eiköhän tää tästä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ainakaan kättärillä EI ole mahdollisuutta ottaa lapsia mukaan ultraäneen. Ilmeisesti on laitoskohtaista, mutta kättärillä isot laput siitä, että lapsi häiritsee ultrausta.

Tsemppiä huomiseen, pidetään peukkuja. Minäki menen huomenna lääkärineuvolaan ja sitten ylihuomenna ultraan. Unetonta ja jännittynyttä yötä meilläki varmaan vietetään...

ja Cecille myös tsemppiä huomiselle, toivottavasti teilläkin on kaikki hyvin ja äänet kuuluu, ja vaavi oli tänään vaan päättänyt, että muahan ei joka päivä häiritä ja löytänyt pilopaikan yksiöstään...



Kieppuli edelleen

Mun on ainakin pakko ottaa lapsi mukaan ultraan, koska päiväkoti ei ole vielä auki, eikä muuta hoitajaa/hoitopaikkaa ole. Kaikilla kun ei ole sitä puolisoa/sukua/ystäviä tukemassa....

MamaPooh: Tiedän tunteen, toisessa raskaudessa jatkoin opiskeluja syyskuussa (laskettu aika tammikuun lopussa, jotenka aikaa oli vielä ihan riittävästi...) ja sain kommentteja sieltä sun täältä, luennoitsijat oli huolissaan että olenko ajatellut synnytyksen jälkeen tulla takaisin opiskelemaan, luulivat siis että vauva syntyy noin kuukauden sisällä. Kun vastasin että onhan tässä vielä aikaa vajaat viisi kuukautta nauroivat eivätkä uskoneet... Nyt ois taas sama tilanne syksyllä, aah ihanaa, tarvii selitellä joka toiselle vastaantulijalle...



Nani2 rv 12+6


Lainaus:

LOPULTAKIN

eka neuvola! Kaikki hyvin ja ennen kaikkea ne ihanat [color=red]♥[/color]-äänet kuului :) Sokerirasitukseen napsahti lähete, mutta sitä osasin edellisen odotuksen r-diabeteksen jäljiltä odottaakin. Nyt vaan sokerirasitus on jo tosi aikaisin, 17. rv:lla. Jos tuossa en narahda, niin uusi rasitus on vielä luvassa rv 26 paikkeilla.



Kotiinviemisiksi sain hyvän mielen lisäksi kunnon pinon brosyyreita, se Vaukirjan odotusjuttu varsinkin vaikutti ihanalta! Ne sikiön jalan koot ym.

Lainaus:

*liiks*

Ja tietysti

Lainaus:

äitiyskortin

, miten se tässä raskaudessa tuntuukin niin tärkeältä :)



Neuvolareissulla poikettiin pitkästä aikaa kirppiksellä ja kyllä kannatti: löytyi mm. Travallen pussimallinen toppis kokoa 50/56 cm. IhQ! Ja vielä kasa odotuslehtiä ja esikoiselle kiva kirja :)



[b]Ceci[/b]lle ja [b]Maaret(ti)[/b]lle [color=pink[b]bd bd



[/b][/color][color=red]♥ [/color]Pomelo ja Erittäin Salainen, rv 13+4

Hipsis: Ihan samat kokemukset kuin sinulla.Vähän tahtoo vaatteet kiristää ja tietyissä näkyy ihan selvästi enkä todellakaan halua koko maailmalle vielä kuuluttaa tilaani ennen kuin eka ultra on ohi. Niinpä siis kuljen aika löysissä vaatteissa/paidoissa ja pitkähkö huivi kietaistuna kaulaan, niin että roikkuu just tossa mahan edessä.Vähän hämää ainakin...Ja varmaan joku on päätellyt jo jotain, jos ei muuta, niin ainakin,että onpa tuo lihonut lomallaan ;) Mutta toivottavasti pian voi lopettaa tämän " piileskelyn" .



Huh,kun taas motivaatio matalalla...reilu 3 h vielä.



toivottavasti jolle kulle työ maistuu.



t.Kaksosnainen rv 11+4

Kolmatta odotan (ennestään tyttö 0603 ja poika 01/05) ja jotenkin jäänyt koukkuun lukiessa näitä viestejä niin ajattelin liittyä joukkoon...



Mullakin kaasuvaivamasu joka illalla näyttää siltä että synnytykseen oltais menossa ja aamulla mietityttää että olinko raskaana vai en kun on niin littana...



Ei olla vielä kerrottu tästä kenellekään paitsi yksi kysyi yhtäkkiä ja en pystynyt pokkaa pitämään niin oli pakko myöntää... Nyt mietityttää ens maanantain ultra kun Naistenklinikalla suositellaan lasten jättämistä jonnekin... ja ne on yleensä kotona... niin että minnekä jättäis kun miehen kummiskin haluaisin mukaan ja olen ymmärtänyt että hänkin haluais mukaan... olen miettinyt tässä hiljaa jos anoppia pyytäis vaikka sillä " valheella" että mentäis lainaneuvotteluihin joka kyllä on ollut ajankohtaista mutta ei olla saatu mitään tehtyä sen eteen... Ja sit kun tulis takaisin ja kaikki ok (toivottavasti) niin vois myöntää valehtelun ja anopilta unohtuis heti kun ois niin innossaan... Ollaan viime raskauksissa kerrottu vasta ekan ultran jälkeen...



Pahoinvointia on ollut rittävästi mutta vähemmän kun ensimmäisen tytön kanssa ja enemmän kun pojan kanssa niin ei kai siitä voi päätellä mitään... närästystäkin riittävästi, neuvolassa suosittelivat Rennietä kokeiltavaksi ja oli ihan uusi kokemus... muuten olen lääkkeitä välttelevää sorttia (paitsi synnytyksessä jossa kaikki käy :) )



Äidin kommentti kun kerrroin odottavani ekaa lasta oli että: Et kai sä jo! Noin nuorena! Enhän minä ole tarpeeksi vanha mummiksi! En itse ottanut nokkiini, mutta siskoni joku kuuli koko litanian ja on paljon herkempi oli läksyttänyt äitiä joka oli sitten miettinyt illalla asiaa ja oli huomannut erään asian.... Kun synnytin ekaa lasta olin melkein tasan 24,5 vuotias ja saman ikäinen oli äitini kun sai ekan( minut!) joten meni jauhot suuhun... Toisen lapsen kanssa äiti sanoi: ai jo! ja nyt parisen kuukautta sitten kyseli multa oletko raskaana, vastasin ei mutta olin tietämättäni... joten ei varmaan tule yllätyksenä enää...



Kävin jo neuvolalääkärillä joka kuuli sydänäänet istukkaäänen takaa jo viikolla 12 (yleensä vasta kuullut vähän myöhemmin, kohtu takana ja istukka ollut edessä) ja se oli helpottavaa... Nyt olen parina iltana kun olen ollut paikallaan tuntunut liikehdintää vatsassa, voiko olla jo mahdollista edes? Ei tuntunut kaasulta kun oli vaan toisella sivulla mutta toisten lasten kanssa oon tuntenut jotain vasta viikolla 21-22.. Mies sanoi että jahaas, olisitko pidemmällä kun luulet vai kaksoset heh! No maanantainan nähdään...



No pitkän litanian jälkeen menen laittamaan nuoremman päikkäreille...



Nani2 12+6

Kesäloma ikävä kyllä loppui ja nyt on taas alettava tämä rumba kodin, päiväkodin, työpaikan ja ruokakaupan välillä. No, onneksi sentään lounaan tekee ruokalassa joku muu kuin minä niin saa vähän helpotusta.



Kauhea pähkäily työvaatetuksen kanssa. En ihan vielä haluaisi näyttäytyä vatsan kanssa. Trikoopaidoissa maha näkyy ja paitapuserotkin alkaa kiristää sekä tissien että masun kohdalta. Ja ainoastaan hameet mahtuu päälle, housut ei. Kai se on lähdettävä vaatekauppaan. Onneksi on tämä yksi pashmina, jolla saa hiukan itseänsä peiteltyä.



Miten te muut verhoatte muuttuneet muotonne (siis salassapitotarkoituksessa?



Itse en aio ottaa lapsia ultraan mukaan. Toisaalta se on helppoa kun he ovat päiväkodissa, joten mitään järjestelyitä ei tarvita. Naistenklinikalla on lasten mukaan ottaminen poliklinikkakäynneille kielletty. Ymmärrän kyllä hyvin miksi. Vaikka jo vähän isompi lapsi osaisikin olla nätisti ja hiljaa, aina on riski että ultrassa löytyy jotain huolenaihetta tai ikäviä uutisia. Silloin en kyllä halua että lapset on näkemässä, se voi olla hyvinkin pelottavaa heille, varsinkin jos äiti alkaa itkeä.



Niin, ja vielä en muuten edes tiedä onko vatsassa ketään. Ensi viikolla on ultra ja toinen neuvolakäynti, joten asiaan on odotettavissa selkeyttä. Mutta nyt vielä siis viitisen päivää jännäystä edessä. Tässä raskaudessa on kyllä kaikista eniten pelottanut että siellä ei olekaan ketään tai että se on jotenkin viallinen. Esikoisen kanssa sellaista mahdollisuutta ei edes osannut ajatella.



Terveisin Hipsis, 11 +6

Tuiskuliina, esikoinen oli mukana maanantaisessa ultrassa ja hyvin meni. Monilla muillakin oli mukana lapsia ja joillakin koko perhe =)

Vähän jännitin sitä, että ne ultraa alakautta ja miten se olisi mennyt mutta nyt ultrattiin ainoastaan vatsan päältä ja lapsi ihmetteli vieressä mitä tapahtuu =)



Tänään oli muistaakseni monilla ultrat. Tulkaahan sitten kertomaan kuulumiset ja onnea matkaan teille kaikille =)



MyQ rv.13


Juu, kaasuvaivat vaivaa täälläkin. Eilen muistin syödä luumuja, joten maha toimi sitten tänä aamuna ihanasti =D

Ja olen kuullut, että nää vaivat ovat aika yleisiä raskaudessa....



Mä " pääsin" eilen illalla sitten taas puklaamaan pienet oksutkin.... olo oli päivällä niin hyvä, että tuli aikamoisena yllärinä sitten myöhäillasta.



Nautin taas lämpimistä ilmoista, kun ei ole liian kuumaa. Esikoinenkin oli innoissaan, kun pääsi illalla taas uimaan.



Masutuubit on nyt sitten ommeltu. Vähän yläpäästä kavensin, ettei ole siellä paljon ylimääräistä kangasta. Helppoa oli kuin mikä, myös tumpelo-meikäläisellekin.



Kehtoa yms. en ole ajatellut ostaa. Viimeksi mies teki sellaisen oman viritelmän lastenkiikusta ja babysitteristä. Saas nähdä tarvitaanko nyt sellaista. Esikoinen ei viihtynyt yhtään paikoillaan yksin. Vaunuissakin nukkui ainoastaan, kun vaunut olivat liikkeessä, heti kun pysähtyi oli poika hereillä!!!!

Kotona sitten sain tehtyä ruokaa yms. kun kävin aina kiikun laittamassa liikkeeseen, kun vauhti pysähtyi alkoi huuto, kun kävin sitten taas laittamassa kiikun vauhtiin poika hiljeni.

(Tuli mieleen Sinkkuelämään ja siinä Mirandan Brady vauva, joka kans pysyin hiljaa värisevässä sitterissä. Että jos uusi tulokas on samanlainen, niin ehkä sitten täytyy ostaa sellainen sitteri!!!)



Epätietoisuudessa mekin vielä ollaan. Ultra vasta 15.8.

Tänään oli esikoisen neuvola ja teki kovasti mieli käydä koputtamassa äitiysterkkarin ovelle, että kokeiltasko nyt tällä viikolla kuunnella sydänääniä, kun viime viikolla eivät vielä kuuluneet.... mutta maltoin mieleni....



Kedelig rv 11+2

Tänään sitten näin ja kuulin masuasukin ekaa kertaa. Kaikki näytti olevan kunnossa, niskapoimu oli 1,4 mm, kun meille kerrottiin että alle 3 mm on ok. Sitten meiltä kysyttiin halutaanko me lisäksi verikokeilla selvitettävän vauvan mahdollisia poikkeavuuksia. No en ollut ajatellut koko asiaa, kun ajattelin vain meneväni ultraan. Hoitaja sanoi, että voin vielä huomenna soittaa jos haluankin verikokeisiin. Mitä mieltä olette kannattaako verikokeissa käydä?



Kiitos riippukehtovinkistä sinulle jonka nikin jo unohdin..Täytyypä ehdottaa miehelle, se kun on aika kätevä käsistään : ). Tai sitten jos jostain sellainen löytyy edullisesti, niin voisin hankkiakin.



Töissä peittelen vatsaa aina välillä papereilla ja välillä vedän syvään henkeä ja vatsan sisään. Välillä en jaksa ja annan pömpöttää.



Hyvää illanjatkoa, minä rupean kehittelemään asukille nimeä, nyt kun jo uskallan.



Emppu1976


Meillä kysyttiin jo vuonna 2001 etukäteen vauvan nimet, hätäkasteen varalta sairaalan esitietolomakkeessa. Lomake on palautettava viimeistään viikolla 20!!! Joten ei tässä hirveen monta viikkoa ole aikaa nimiä pyöritellä kuitenkaan....



Tytön nimi on mulla huulilla, mutta sen voi mies tyrmätä, koska on aika lähellä miehen veljen tyttären nimeä, mutta sointuis kivasti esikoisen nimen kanssa.





Kylläpä tänään on täällä hiljaista. Ja msn:n puolella vielä hiljaisempaa....



Kedelig

Siihen ultraan on tosiaan vielä 13 yötä.. miten mä nyt noin.. *nolona*.. Noh, HUOMENNA on enää 12 yötä! ;)



Maaret(ti): Mulla alavatsan kipuilu on sellasta ööh.. menkkamaista jomotusta. Ikäänkuin " tunnen" kohdun koko ajan ja sitä särkee. Ei vihlo eikä mitään sellaista, vaan tasaista jomotusta.. Ikävää. Menis jo pois, meiltä molemmilta!



Juuh ja sitten vielä illan vinkki kaikille virtuaalisiskoille: ÄLKÄÄ peskö vessanpönttöä, sen voi hyvin tehdä mieskin. Kokeilin äsken, mutta meni liikaa halailuksi ja hitsin hyvä suklaajäde ihan hukkaan! =/

Täällä ei kummempia.. Alamahaan koskee välillä edelleen. Toivottavasti nää on tosiaan kasvukipuja, tätä jomotusta on jatkunuut jo monta päivää.. Puoltoista päivää mennyt ilman ystäväämme Ykää, jes! Eilen iski ensimmäinen ruokahimo ja se oli aika hölmö. Kaupassa tuli nimittäin himo PÄÄRYNÄÄN, ääk! Oli pakko ostaa pari päärynää ja ah miten hyvältä maistui smurffilimu.. Päälle vielä päärynämehujää ja nautinto oli valmis. Mies katsoi päätään pudistellen että nytko toi pimahti.. :)



Hipsis: Mulla on sama ongelma, maha näkyy vähän ja pitäisi vielä ultraan asti peitellä täällä töissä... Yhdet housut on mitkä menee vielä, muista näkyy maha tai kiristää.. Paitapuserot kiristää rintojen kohdalta joten olen pitänyt aika reilun kokoisia, vähän pidempiä paitoja. Aina kun lähen tästä työpisteeltä pois niin selkä suoraksi ja maha sisään... menee läpi vielä, katotaan kauanko. Mies kyllä sanoi tänään aamulla että kerro jo siellä töissä, toi näkyy jo. Hmm...



Mua kyllä oikein inhottaa näyttää tätä mahaa töissä.. Olen isossa toimistossa töissä ja viime raskaudessa olin " vapaata riistaa" , ihmiset tuijottivat mahaa häpeilemättä. Maha oli lopussa aika iso (ja nyt siis varmasti tulee vieläkin isompi) ja kuulin varmaan joka päivä päivittelyjä siitä kuinka iso maha tuo onkaan, olenko varma ettei siellä ole kaksosia, miten se VOI olla noin iso ym. Olin välillä ihan raivona, mutta tällä kertaa meinaan laukoa jotain kyllä takaisin. Viimeksi olin liian nössönä. Muistan vaan että monesti tuli tosi paha mieli niistä kommenteista. Mitäs hittoa sille voi tehdä minkäkokoinen mahasta tulee??? Notkoselkä ja huonot vatsalihakset ei tietenkään paranna asiaa... :(



Kedelig: En muista kyllä yhtään että meiltä olisi mitään nimeä kysytty lomakkeessa??? Onkohan eri sairaaloissa eri lomakkeita vai onkohan mulla mennyt jotain ohi... Hei, jos oikein laskin niin 12 yötä vielä ultraan! Samat terkut Tuiskuliinalle, Medvelle ja ketäs muita oli vielä... :)



rv 11+1



Toivottavasti Maaret(ti) kaikki on ok!



Ceci, me käytiin kanssa tänään neuvolassa eikä sydänääniä saatu kuulumaan. 11+6 ja lääkäri sanoi että on sen verran varhaista, ettei aina vielä kuulu tässä vaiheessa. Seuraavan kerran varmaan yritetään sitten rv:lla 17 rakenneultrassa, ilmeisesti.

Toivottavasti nuo kivut ja vuodot ovat ihan vaarattomia! Verenvuotohan on kuulemma kovinkin yleistä, itselläni tuli viikon verran menkkojen aikaan ruskeaa tuhrua. Tokihan se pelästyttää, varsinkin jos vuoto on kirkasta verta... Samoin mulla on ollut lähes joka päivä jomotuksia kohdun seudulla. Ne eivät ole olleet kauhean kivuliaita, joten en ole suuremmin niitä säikkynyt. Mutta siis toivottavasti teillä kummallakin on kaikki OK!



medve

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat