Vierailija

Olemme siis eronneet ja kohta 5-vuotias ei millään halua isälleen. Kuinka toimia?

Kommentit (8)

Mutta kun ei. Lastenvalvoja sanoi ettei pidä pakottaa, muuten voi edetä todelliseen pattitilanteeseen.



Samalla isä puhuu siihen malliin että minä estän lasta menemästä.



Ei taida ymmärtää että kyllä minäkin haluaisin olla välillä edes hetken ihan yksin ja ladata akkujani..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ilmapiirin pitää olla rento ja lapsen perustarpeet pitää täyttää.

minkälainen on lapsen isä?

mikäli lapsi ei halua isälle, niin kyllä siihen syy löytyy.

Meillä oli samanlainen vaihe pojalla...sitten selvisi että poika huolehti niin paljon siitä miten minä pärjään kun poika isällään..kun sanoin aina että äitille tulee kauhea ikävä kun oot pois=/Juteltiin ja sanoin että äiti pärjää kyllä ja voit ihan rauhassa olla isän luona..että vaikka tulee äitillä ikävä niin isälläkin on ikävä ja poika voi huoleti olla kummankin luona=)

Kysy lapselta miksi ei halua mennä. Tuon ikäinen osaa jo selittää asioita vaikkei välttämättä niiden oikeilla nimillä. Insesti tuli mieleen. Toki voi olla myös muuta. Erilaiset säännöt isän luona kuin kotona. Isän luona voi olla sellaisia henkilöitä joista ei pidä kuten paha äitipuoli. Tälläkin palstalla on ollut ketjuja siitä että äitipuolet kohtelee miehen edellisen liiton lapsia kaltoin.



Ole herkällä korvalla mutta ei hysteriaa kuitenkaan.



Toinen juttu on se että on mustasukkainen sinusta ja jos sinulla on uutta seuraa ja lapsi tietää tästä voi olla kova paikka.



Lapsi ei halua jakaa sinua uuden miesystäväsi kanssa tms.

läheltä seuraan erään lapsen elämää, joka ei halua mennä isän luokse. lapsi haluaisi olla meillä mielummin.

tosin kun katson isän yleisolemusta ja mitä isä henkii itsestänsä, niin sanoisin etten minäkään haluaisi tämän isän luokse.

Se ei ole pienen lapsen päätettävissä tapaako isäänsä vai ei. Liian suuri vastuu pienelle lapselle. Aivan samalla tavalla lapsi voi joskus olla haluamatta mennä päiväkotiin, olla pesemättä hampaitaan, syömättä puuroaan tai tulevaisuudessa olla tekemättä läksyjään, taistella kotiintuloajoista ja nukkumaanmenoajoista. Mutta sinä olet vanhempi ja aikuinen, ja jotkut asiat vain tehdään. Piste.



Tiedän ettei se ole helppoa eikä sitä aina halua mennä. Olen itse eronnut 8½-vuotiaana ja välillä tapaamiset isän kanssa oli vaikeita. Äidin mielestä olin välillä ylikierroksilla tiistaihin asti ennenkuin pääsin takaisin arkeen viikonloppu tapaamisten jälkeen.



Jankkaan nyt, mut tue lastasi tapaamisissa, älä jätä vastuuta niistä lapselle, se ei kuulu hänelle, hän on lapsi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat