Vierailija

Minulla on kaksi poikaa, juuri 6 ja juuri 4 täyttäneet. Minun kunnianhimoinen tavoitteeni on aina ollut opettaa heille päättelytaitoa, analysointitaitoja ja oman järjen käyttötaitoa. Kyselen heiltä paljon mielipiteitä, päätelmiä, ajatuksia. Vain vaikeissa kysymyksissä annan valmiita vastauksia, muuten mietimme usein yhdessä vastauksia.

Tämä keskustelu on osin tavoitteellista toimintaa, mutta osin täysin luonteenomaista minulle itselleni, osin omasta pääkoppani vuoksi, osin kasvatustieteen koulutuksen vuoksi.



Tiedän toki, että abstrakti ajattelu kehittyy vasta 12-vuotiaalla, eikä pieni kykene loogiseen ajatteluun. Mutta minua kiinnostaa, onko joku harrastanut samaa jo ihan pienille lapsille ja miten se on näkynyt myöhemmällä iällä, vai onko se näkynyt ollenkaan?

Kommentit (11)

en ole ajatellut mitenkään vartavasten kehittäväni jotain tiettyjä puolia lapsessa. Mutta kieltämättä olen sitä mieltä, että kun lapselle puhutaan paljon, hänen kanssaan keskustellaan ja lapsenkin mielipiteitä ja ajatuksia kuunnellaan, se ei voi olla näkymättä hänen ajattelunsa kehityksessä.

hienoa, että jokainen on nähnyt tuloksia! En minäkään tätä keskusteluttamista alun alkaen ole " kasvatusprojektina" nähnyt. Mutta sellainen siitä muotoutui sen jälkeen, kun pari sukulaisteiniä asui nurkissa kuukauden päivät. Herran jestas sentään sitä joo-joo-miehen touhua, mielipiteitä ei ollut, ja jos oli, niin ne piti hohtimilla nyhtäistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta vastaavanlaista " menetelmää" kotona harrastamme ja pieni analyytikko poika jo on. Ja tuosta kakkosen vastauksesta tuli mieleeni, miten poika on jo etukäteen huolissaan, " entä jos opettaja on sitten sellainen, joka ei ymmärrä minua vaan opettaa sellaisia asioita, joita minä jo osaan..." Toivotaan kannustavaa ja idearikasta opettajaa, kaikille lapsille!

Nyt kaksi isointa jo murrosiässä ja kovin ovat kriittisiä mm. maailmanpolitiikan suhteen :) Mutta siis paljon ajattelevat ja pohtivat itse asioita. Eivät kulje missään asiassa massan mukana. Nyt toinen kävi juuri rippileirin ja pappi kirjoitti pojasta lähtiessä että poika on oikea filosofi ja kiitteli että jakoi mieleipiteitään auliisti leirillä kaikkien kanssa.

Olemme aina myös keskustelleet paljon, lapsille on luettu paljon ja heille on pyritty vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman perusteellisesti ikätasoaan vastaavasti ja ymmärrettävästi. Mutta olen huomannut, että neljästä lapsesta kaksi on ollut erityisen pohtivia ja osanneet päätellä asioita jo paljon nuorempana kuin kaksi muuta, joita ei ole samalla tavalla kiinnostanut. Eli on se aika pitkälle myös luonnekysymys eikä niinkään ehkä riippuvainen siitä " kasvatuksesta" , mihin lapsen intressit suuntautuvat ja tietysti kiinni myös lapsen älykkyystasosta.

14-vuotias kysyy aina vain meiltä aivan yksinkertaisiakin asioita eikä ajattele niitä itse, ellei häntä joka kerta erikseen ohjaa siihen. Todella rasittavaa, mutta hänellä on ilmeisesti suurempi tarve kommunikointiin vanhempiensa kanssa kuin omaehtoiseen ongelmanratkaisuun.

ja tuo 4v kuulemma on herättänyt huomiota hoidossa kun aina pohtii kaikkea ja kyselee aika epätyypillisiä juttuja. on itse tosi iloinen ja kertoo hoksaavansa asioita.

Ja tuloksia tuli, lapsi pohdiskeli ja analysoi ja kehitti mielipiteitä. se näkyi mm kouluun mennessä siinä että opettaja piti lasta nenäkkäänä ja tottelemattomana kun hän ryhtyi pohtimaan ja analysoimaan ja kyseenalaistamaan myös koulussa opetettuja asioita samalla tavalla...

Meilläkin pojat ovat varsinaisia pohdiskelijoita, ja he keskustelevat tosi paljon. Moni nuori on ihmetellyt, miten he voivat puhua niin paljon...



Kiva kuulla mielipiteitä! Toivottavasti saan jo teini-ikäistenkin lasten vanhemmilta viestejä. Koska päämääränäni olisi saada aikaiseksi nuoria, jotka tekevät omat ratkaisunsa eivätkä kulje massan ja jengin mukana. Voi kunpa siinä onnistuisin...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat