Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

jos menen pokkana hakemaan sitä paikkaa. Sillä, kyseessä on mahdollisesti vakipaikka ja olen raskaana toisella kuukaudella. Elikkäs tiedän,etteivät he saa kysyä perheenperustamissuunnitelmista saatikka että olenko raskaana (vaikkakin varadun tähän sitä kyllähän sitä paljon kuitenkin kysellään....), mutta onko minulta väärin viedä paikka, jäädä 6 kuukauden kuluttua äikkärille ja viedä siis paikka joltain sellaiselta joka voisi sitoutua työhön heti alkuun ihan pitkällä tähtäimellä?? Sekin, että jos saan paikan, he kouluttavat minut pitkän kaavan mukaan, sitten kerkeän tehdä itse työtä vain hetken. Mahdollisesti matkaan mahtuu myös poissaoloja raskauden takia tai pahimmassa tapauksessa pakkosairaslomia esim. keskenmenoriskin takia.



Niin,että onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Tiedän että minulla on oikeus hakea töitä,ja sehän olisi hienoa jos saisin viran - olisi siis töitä taas äikkärin jälkeen automaattisesti, mutta onko tämä hieman noloa...?? hieman kahtalainen olo...

Sivut

Kommentit (44)

Aloitin tammikuussa sijaisena ja maaliskuussa ilmoitin esimiehelle olevani raskaana. Vastaanotto oli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut. Sopimustani on jatkettu nyt äitiysloman loppuun saakka, joten en ainakaan kärsinyt tilanteesta lainkaan.



Eilen alkoi uusi sopimus, mutta joudun jo huomenna jäämään sairauslomalle, kun ei selkä kestä. Toivottavasti ymmärrys jatkuu vielä tämän päivän jälkeen, kun ilmoitan asiasta esimiehelleni. Pakkohan hänen on tajuta, että raskaana olevaan ihmiseen liittyy aina riski.



Olen todella harmissani siinä, että tämä sopimus jää vain 2 päivän pituiseksi +loppuaika sairauslomalla, mutta minkäs sille mahtaa...oma ja lapsen terveys on oltava kaikessa etusijalla.



Kanelisokeri 24+4

ja pomo onnitteli kun kerroin äitiytyväni. kyllä ne työnantajat tietää että jos naisen palkkaa niin aina on se mahdollisuus että lapsia tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Dirah:

Mikä tahansa pätevä syy riittää työnantajan puolelta. Silloin jos epäillään että työnantaja purkaa työsuhteen raskauden vuoksi, voidaan toki tulkita syrjimiseksi. Miten sitten saa oikeutta näissä tapauksissa? Oikeustaistelu on pitkä ja kivinen tie, ja haluaako joku tosiaan vetää työnantajan oikeuteen, ja sitten kuvitella pitävänsä työpaikkansa tällaisen jälkeen...?

______________________________



Harvemmin oikeesti istuimeen asti mennään. Useimmiten eri puolet istuvat pöytään ja sopivat asian, jos kyse on oikeasti siitä ettei työnantajalla oikeita perusteita ole.



Ja totta, harvemmin tuohon työhön ihminen enää jää. Laiton irtisanominen on kuitenkin laiton irtisanominen. Ja raskaana olevan syrjiminen on syrjimistä.

________________________



Musta voisi pikkuisen käyttää tervettä järkeä näissä asoissa, ja miettiä asioita pitkällä tähtäimeillä. Jos etsii vakituista työpaikkaa, niin ei varmaankaan ole hyvä perustaa työsuhdetta, tai sen hakemista valheelle.



_________________

Tämä on jokaisen ihmisen harkittava itse. Luonnollisesti siinä on oma ongelmansa. Minä hain määräaikaista työtä vaikka tiesin olevani raskaana. Toisaalta minulla on 6 keskenmenoa takana joten tiedän että yli 80% todennäköisyydellä kesken menisi tämäkin. No ei ole vielä mennyt kuitenkaan. Ja työnantaja tietää mistä on kyse. Kerkeän kuitenkin olla työssä jokusen vuoden, vaikka äippälomallekin jään.

_______________________





Itseltäni kysyttiin työhaastattelussa tätä lapsenteko-asiaa. Enkä ihmettele yhtään. Kaiken lisäksi se oli nainen joka kysyi. Vastasin, että juuri nyt ei ole ajankohtaista, mutta tulevaisuudessa kyllä. Ja sain paikas. Työnantaja tiesi ihan varmasti, että lähitulevaisuudessa on kohdallani ajankohtaista. Sain silti työpaikan, nyt olen ollut työssä vajaa kaksi vuotta ja jäämässä äitiyslomalle. Ja siihen suhtaudutaan ihan luonnollisesti.

___________________________



No työnantajasi esitti laittoman kysymyksen. (puitu oikeusasteissa tämä asia) Sinun oma asiasi on vastata jos haluat.



Nykyään monet työnantajat kysyvät tulevaisuudesuunnitelmista, mikä on kauniimpi tapa kysellä myös perhesuunnitelmia. Ja jokaisen oma asia miten vastaa.



__________________



Näistä kaikista kirjoituksista saa kuvan, että oikeastaan työntekijällä ei ole minkäänlaisia velvollisuuksia työnantajaa kohtaan. Musta se on väärin. Työsuhde on molemminpuolinen sopimus, ja ihan yhtälailla työntekijällä on velvollisuus tuoda työhaastattelussa ilmi kaikki työsuhteeseen vaikuttavat asiat, se on rehellistä peliä puolin ja toisin...

_________________________



Kyllä se on suomen lainsäätäjä joka ne yhteiset pelisäännöt luo ja joita on noudatettava. Eli raskaudesta kerrottava se 2kk ennen lomaa. Käytännössä ihmiset kuitenkin kertovat usein aiemmin, mikä on kohteliasta työnantajaa kohtaa.



Laissa ja työsoppareissa on määritelty työnantajan ja työntekijän velvollisuudet toisiaan kohtaan.

____________________________





Mutta kukin toimii niin kuin katsoo omatuntonsa puolesta sopivaksi ;)



Mitä tulee noihin työhaastattelussa sallittuihin kysymyksiin, tuo laki yksityisyydestä, jota siinä sovelletaa, on melko löyhä ja tulkinnan varainen. Totta on, että pakko ei ole vastata mihinkään kysymyksiin, jos ei halua. Kuvitteleeko joku että työnantaja palkkaa sellaisen työntekijän, joka kieltäytyy vastaamasta, vaikka kysymys ei sovelias olisikaan...? Eiköa tämä kerro jo siitä, että jotain salattavaa on...itse asiassa tästä kyseisestä asiasta on olemassa vain yksi ennakkopäätös, ja siinäkin on kyseessä mies (joka työtä haki).



_____________________



Tsekkaa finlex. Eduskunnan sivuilta voit käydä katsomassa myös hallituksen esityksiä laiksi- sieläkin lisää.

______________________



En ymmärrä tällaisia neuvoja, että kehotetaan hakemaan työtä valheellisin perustein, oma moraalini ei ainakaan antaisi periksi.

________________________



Mä en ymmärrä mitä valheellista on hakea raskaana ollessa. Naisen palkkaaminen on työnantajalle aina tietoinen riski. Ja tulevaisuudessa miehenkin palkkaaminen, mikäli kustannuksia aletaan jakaa tai isät alkavat käyttää enemmän oikeuttaa olla vapaalla työstä lapsen kanssa.

__________________



Totta on, että lapsi täytyy naisen saada, että yhteiskunta pyörii, mutta jos tekee lapsen tiettyyn elämäntilanteeseen (esim. kun ei ole työtä), niin silloin se vastuu täytyy kantaa itse, ja myöskin miettiä mitä kaikkea se raskaus ja lapsi tuo tullessaan...se on sitä vastuunkantoa ;)



___________________



Yritätkö tällä sanoa että äiti siirtäisi lapsen hankkimalla tuon vastuun työnantajalle? Katsos laajempaa mittakaavaa ja yhteiskuntarakenteita.



Eiköhän tässä ole kyse oikeasti siitä että meidän yhteiskuntaamme on koitettu muokata siihen suuntaan että myös yritykset ja muu yhteskunta maksaa oman osansa siitä että naiset saavat lapsia.



Tällä pyritään saamaan jotain aikaa laajemmassa mittakaavassa ihan tonne kansantalouteen asti...

__________________



Itse hain töitä työttömäksi jäätyäni, ja tämä omatyönantajani ainakin palkkasi minut persoonani ja osaamiseni perusteella, eikä haitannut vaikka olen riski. Rehelliseltä pohjalta kun lähtee, niin työllistyminen on helpompaa.



_____________________



Jokainen nainen on riski. Paitsi ehkä 50v, mutta sitten alkaakin jo tulla enemmän ehkä sairauspoissaoloja.



No joo, mun pointti loppujen lopuksi on se, että tilanne ei olisi tällainen ja naisia ei syyllistettäisi mikäli miesten työnantajat joutuisivat osallistumaan enemmän.



Kuvitelkaa tilanne jossa mies on työhaastattelussa ja hänen mahaansa tuijotetaan arvioivasti. Kysyttäisiinkö häneltä että mikä on vaimosi tilanne ja haluaako vaimosi lapsia?



aika asiatonta kun sen näin päin esittää eikö vain?



Tosi kiva kuulla että olet sellaisessa yrityksessä jossa asiaa ymmärretään. Meillä on jäänyt juuri minua ennen kaksi naista äitiyslomalle, muutama mies-puolinen on saanut perheelisäystä, lisäksi pomoni sai juuri toisen lapsensam toinen pomoni odottaa esikoista. Eli äitiys- ja isyyslomia piisaa :) Onneksi näitä yrityksiäkin vielä on.....

Tämän jälkeen jätän jo aiheen :)



Dirah:

Lainaus:




Mä haluaisin tähän sun litaniaan vastata, että kysehän tässä koko alkuperäisen kirjoituksessa oli siitä, onko muiden mielestä väärin jättää tällainen asia kertomatta, tai valehdella. Näkisin että tämä on mielipidekysymys(omatunnon), ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen on väärin, itse en näin toimisi.






Itse näen tässä taas selkeä eron, minusta kertomatta jättäminen ja valehteleminen on kaksi ihan eri asiaa. Eli en menisi kertomaan raskaudesta, joka on vasta ihan alullaan -alkuperäisellä kysyjällä toisella kuulla- etenkään jos asiaa ei kysytä.



Sen sijaan raskaudesta valehteleminen on eri asia, siis että suoraan päin naamaan sanoo, että ei ole luvassa perheenlisäystä lähivuosina. Tämä etenkin silloin, kun tietää työnantajan hakevan esim tiettyyn projektiin työntekijää, jolloin siis keskenkaiken joutuu vaihtamaan henkilöä.



Tosin, koska työnantaja ei saa kysyä suoraan raskaudesta vaan kierrellen tulevaisuuden suunnitelmista niin sitähän voi pysyä samalla linjalla ja kertoa yhtä kierrellen, että kyllä meilläkin toiveissa lapsia on, emme ihan kahdestaan haluaisi jäädä :)



Ja tuosta sairastavan lapsen hoidosta, itseltäni siitä kysyttiin työhaastattelussa (koska meillä siis kaksi lasta) ja kerroin ihan rehellisesti, että varmaan minulle poissaoloja niistä tulee, mutta olemme sopineet että vuorotellaan ja se joustaa kummalla parempi tilanne töissä -esim sovituista koulutuksista on aika mahdotonta olla pois. Näin ollaan toimittu ja itseasiassa jos päiviä lasketaan niin miehelle tulee enemmän lasten sairastamisesta johtuvia poissaoloja, minä taas olen meistä kahdesta sairastaunut itse enemmän :)



Mayella

Voi olla, että tuo " kuuluu lähitulevaisuuden suunnitelmiin, mutta..." on liiankin rehellinen vastaus, joten jotakin ympäripyöreämpää sitten. Pääasia, ettei valehtele selkeästi. Se voi kyllä jäädä kummittelemaan taustalle. Sillä kyllähän tosissaan työnantaja tietää riskistä, joten oikeastaan turha alkaa vakuuttelemaan muuta.

Tärkeintä on, että on itse vakuuttunut, ja vakuuttaa haastattelijan siitä, että on oikea henkilö työhän. Hyvä työntekijä saa kyllä pitää paikkansa ja töitä löytyy äitiyslomankin jälkeen.

Työnantaja ajattelee omaa parastaan valitsemalla työhön parhaimman hakijan. Se on työnantajan oikeus. Hänen ei tarvitse sääliä jotain ressukkaa hakijaa, jolla olisi työn ja rahan tarve, vaan voi ajatella vain oman yrityksensä etua palkkaamalla PARHAAN.



Samoin työntekijä saa ajatella omaa etuaan: hänen ei tarvitse murehtia siitä, että mitä vaikeuksia työnantajalle tulee hänestä, tuleekohan sairaslomaa, mitä kuluja, löytyykö sijainen jne.



Tätä siis tarkoitin. Kumpikin pelaa omaan pussiin. Työnhakija (raskaana oleva) omaansa ja työnantaja omaansa. Työnhakijan ei tarvitse antaa työnantajalle valttikorttia, jolla menettään hyvän työpaikan.



Yrityksen/työnantajan etu on pitkällä tähtäimellä valita työhön paras mahdollinen. Ja se paras mahdollinen voi olla raskaana oleva. Ei se raskaus muuta työntekijän taitoa, koulutusta, kokemusta. Hän on edelleen se sama, kaikista paras siihen työhön. Piste.



Eikä enempää asiasta täältä...





Dirah:

Lainaus:


MARRASTOIVE:

" Ihan oikeasti raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella työnantajan etua. Vain omaansa. Samoinhan työnantaja ajattelee vain omaa etuaan työntekijää palkatessaan; valitsee työn kannalta juuri sen sopivimman ja pätevimmän, "





Musta tämä on aika koomisesti sanottu. Siis työntekijä saa ajatella vain omaa etuaan, mutta suomitaan työnantajaa, jos hän ajattelee omaa tai yrityksensä etua :) :) :) :)



Jokainen tästä aiheesta kirjoittaja, olisi varmasti pikkuisen eri mieltä, jos esim. olisi itse yrittäjä :=) Minä ainakin taatusti ajattelisin yrityksen etua, jos kyseessä olisi oma yritykseni.



Joo, minäkin lakkaan asiasta vääntämisen....asiaan on varmasti monta eri näkökulmaa ;)




ensinnäkin, aihe on herättänyt laajaa keskustelua,kiitos kaikille osallistuneille! Olen saanut monta näkökulmaa, hyödyllistä sellaista, joita tulen käyttämään haastattelussa tarpeen mukaan! :)



Mutta siis tilanteeni:

Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle.Edellisellä paikkakunnalla minulla oli loppuun asti töitä. Joten nyt siis olen työtön ja yrittänyt katsella töitä. Rahaa en saa pennin senttiä,en ansiosidonnaista koska 10kk ei ole tullut täyteen ja työttömyyspäivärahaan vaikuttaa puolison tulot ---> ei mistään rahaa vaimon tilille! Mies elättää tällä hetkellä.



Raskaus oli sinänsä yllätys mutta sinällään toivottu ja tervetullut. Ajattelin muuttaessamme,että kait saan heti töitä mistä jatkaa...ei ole vielä tärpännyt kuitenkaan.



Nyt siis haussa erittäin mielenkiintoinen,koulutustani vastaava paikka,joita harvoin tarjolla.Tämä raskaus on todellakin vasta toisella kuulla, ensimmäinen neuvolakäyntini on vasta haastattelun jälkeen. Joten,sitäkin olen miettinyt, uskallanko sanoa juuta tai jaata mahdollisiin lapsi-perhekysymyksiin,sillä enhän edes tiedä onko alkio/sikiö edes hengissä. Saatikka tuleeko keskenmeno suunnilleen hyvässä lykyssä haastattelua seuraavana päivänä...

Eli olen ajatellut, että jos sanon raskaudestani (joka on vielä täysin ammattihenkilöstön tutkima ja varmistama) jonka johdosta menetän mahdollisuuden, JA sitten tulisikin keskenmeno tai neuvolassa ilmi että sikiö ei ole hengissä. Ei kait minun pidä laskea kaikkea tämän raskauden mukaan, koska kaikki on vielä erittäin epätodennäköistä, sanoisin epätodellistakin...

Mielestäni se, että olisin esimerkiksi käynyt ennen tätä tulevaa haastattelua neuvolassa ja raskauteni olisi hieman pidemmällä,voisin jopa pienesti sanoa. VAIKKEI MINUN OLISI VELVOLLISUUS EDES SANOA !!! Mutta kun.......mitään kunnon tutkimuksia ja takeita tälle raskaudelle ei ole vielä tehty.



Huhheijaa,eilis illan mietin ja mietin, miten selvitän tilanteen jos joudun vastaamaan. TAI jos ei edes kysytä, kuinka suhtautuvat sitten myöhemmin kun ilmoitan asiasta...

Tosiaan, JOS paikan saan, siinä on muistaakseni kolmen tai neljän kuukauden koeaika. Että maha näkyy jo silloin!!!



Cucci

En valitettavasti ehtinyt lukea kommentteja, mutta kommentoin omasta näkökulmastani.

Viime syksynä olin raskaana ja sain keskenmenon viikolla 10. Tuon raskauden takia jätin hakematta hyvää talon sisäistä sijaisuutta, johon olisin mitä todennäköisimmin tullut valituksi. Sijaisuus olisi kestänyt syyskuun 2006 loppupuolelle (ä-lomansijaisuus, alk.10.2005). Jätin siis hakematta, koska olin raskaana kun kilttinä tyttönä ajattelin, että on väärin hakea, jos ei pysty kuitenkaan olemaan loppuun saakka (oma ä-lomani olisi alkanut huhtikuun 2006 alussa). Muutaman viikon päästä, hakuajan umpeuduttua, sain keskenmenon ja aiempi pätkätyöni oli päättymässä. Keskenmenon aiheuttaman tuskan lisäksi todella pahalta tuntui se, että työkuvio oli taas ihan auki. Tuolloin päätin, että vaikka kuinka olisin raskaana ja kaikki näyttäisi hyvältä, en enää koskaan jätä yhtään paikkaa sen takia hakematta. Päätin myös, että vaikka olisinkin työhaastattelussa, en kerro mahdollisesta raskaudesta ellei se ole " näkyvillä" viikoilla.



Ymmärrän toki työnantajan näkökulman ajattelun, mutta toisaalta jokainen työnantaja tietää, että hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaus on samalla " äitiyslomariski" . Tietysti on työnantajia, jotka arvostavat rehellisyyttä ja sitä, että kertoo raskaudestaan, mutta valitettavasti monet taitavat ajatella raadollisesti rahan kannalta. Ja sitten toisaalta tasa-arvolaki on hyvin tiukka tämän suhteen eli jos tuntee tulleensa raskauden vuoksi syrjityksi, on hyvät perusteet valittaa päätöksestä.



Summa summarum: olosi on varmasti kahtalainen. Sinuna kuitenkin " kovettaisin itseni" ja en kertoisi raskaudesta ja jättäisin siis miettimättä työnantajan näkökulman ja ajattelisin ihan itsekkäästi. Kun työnantajakin joutuu useimmiten miettimään omaa etuaan (money talks...) niin kukas sitä työntekijän/hakijan etua ajattelee ja ajaa jos ei hän itse?



Lopuksi vielä ajatusleikki: Ajatelkaapa tuoretta isää, joka suunnittelee jäävänsä jossain vaiheessa (esim. vuoden päästä) hoitovapaalle. Hän on menossa työhaastatteluun. Kertooko hän jäävänsä hoitovapaalle vuoden päästä? Varmasti ei!



Sympatiahalit ja tsemppiä päätöksentekoon!

Miksi raskaus pitäisi pitää salassa koko koeajan? Eihän se että ilmoittaa olevansa raskaana ole peruste työsuhteen katkaisemiselle. Tokihan aina voidaan keksiä syy miksi pannaan poikki, mutta ei mielestäni asia tarvitse pantata tuota 4kk. Ja kyllähän se on sitten laitonta (vaikka tiedän että näin tapahtuu) että pistetään työsihde poikki raskauden takia.



Tipy (jota pyydettiin työhaastetteluun, vaikka kerroin raskaudestani jo ennen sitä. Perustelivat sillä että on vakipaikka ja kyllähän sitä joskus palaa takaisin)

Ei ole meidän hedelmällisessä iässä olevien naisten syytä, että meitä syrjitään/yritetään syrjiä. Tietyt asiat on laissa säädetty ja niiden mukaan pitää työnantajan elää ja yritystään pyörittää.



Onneksi nyt sentään edes herätetään julkisuudessa keskustelua vanhempainvapaiden kustannusten jakamisesta tasapuolisemmin. Ehkä se joskus myös toteutuu... Mutta niin kauan kuin tilanne on tämä mikä se on ei raskaana olevalla/sitä suunnittelevalla naisella paljoa vaihtoehtoja ole.



Minä esim. sain vakipaikkani (valtiolla), vaikka esimies tiesi varmasti, että lisää lapsia meille tulee. Minut vain oli " pakko" palkata siinä tilanteessa, julkisella puolella nämä virkoihin valinnat on vähän enemmän säädeltyjä kuin yksityisellä. Mutta nyt raskaana ollessani hain ylempää virkaa, enkä saanut. Harmitti vietävästi, sillä monilla muilla ei siinä vaiheessa (raskaus alle puolivälin) olisi maha vielä edes näkynyt eikä työnantajalle olisi ollut vielä pakko edes kertoa. Ilman raskautta olisin paikan saanut, sen tiedän itse ja sen tietävät kaikki työyhteisön jäsenet. Näin se vaan menee. Tällä kertaa työnantajalla oli kuitenkin ns. pätevä peruste palkata joku muu (täysin keksitty, mutta silti), joten asialle ei mitään voi. En siis missään muodossa kannusta ketään raskaana olevaa kertomaan tilastaan työnhaun yhteydessä, jos se ei vielä näy.



Ihan oikeasti raskaana olevan naisen ei tarvitse ajatella työnantajan etua. Vain omaansa. Samoinhan työnantaja ajattelee vain omaa etuaan työntekijää palkatessaan; valitsee työn kannalta juuri sen sopivimman ja pätevimmän, eikä säälin vuoksi palkkaa esim. työhön sopimatonta pitkäaikaistyötöntä, vaikka tämä sitä työpaikkaa ehkä eniten tarvitsisi.



Jos raskaana oleva nainen on työhön paras ja pätevin, ei hänen raskautensa asiaa mihinkään muuta. Vakipaikka on vakipaikka. Siinä on tarkoitus olla vuosia, ehkä vuosikymmeniä. Äitiysloma on tässä mittakaavassa mitätön pikku juttu. Mutta koska työnantaja ei asiaa tällä tapaa välttämättä ajattele, niin mahdollisesta raskaudesta ei todellakaan kannata puhua. Se ei naisen pätevyyteen, koulutustaustaan ja muuhun sopivuuteen vaikuta millään tapaa.

Meillä suhtaudutaan tosi nihkeästi lasten sairasteluun...tai yksi pomo suhtautuu. Tavallaan ymmärrän tämän, kyseessä on hänen yrityksensä. Työnantajani ei maksa edes palkkaa kuin 2 päivältä kun kyseessä on sairaan lapsen hoitovapaa (on lakisääteinen minimi).



Ja tämä pomoni myös kiukuttelee siitä, että

Ei saa kysyä, että oletko raskaana tai aiotko hankkia lapsia. Joten jos tällaista kysytään, niin vastaat vain: ei ole tällä hetkellä ajankohtaista tms. ympäripyöreää.

Itse olin toista lasta odottaessani määräaikaisessa työsuhteessa, joka päättyi ennen kuin raskaus oli puolivälissä. Olin rehellinen ja kerroin raskaudesta jo paljon aikaisemmin kun se näkyi (suunilleen rv 10) kysyessäni jatkoa määräaikaiseen työsuhteeseen. Olisinhan voinnut vielä salata raskaudenkin, mutta minusta oli tärkeää olla rehellinen, koska jäisin äitiyslomalle ennen uuden työsuhteen päättymistä ja voisimme sopia työsuhteen vaikka vain äitiysloman alkuun.



No, kuinka suhtautui kunnallinen työnantaja? Kertoi, ettei jatkoa ole luvassa määrärahojen takia. Kuitenkin sain myöhemmin kuulla toista kautta, että samaan tehtävään oli palkattu vain hetkeä myöhemmin toinen työntekijä, itseasiassa hänelle oli luvattu paikka vielä silloin kun itse olin töissä. Että se siitä rehellisyydestä ja sen kannattavuudesta!



Meidän perheen taloudelle se oli kova isku, koska näkyvästi raskaana olevana en saannut muitakaan paikkoja, en saannut ansiosidonnaista päivärahaa, koska olin ollut alle 10kk töissä ja työmarkkinatukeen vaikuttivat puolison tulot, vaikkei ne kovin korkeat olleetkaan. Tästä opin, ettei kannata liian aikaisin paljastaa tulevaa perheenlisäystä.



Nyt olin työhaastattelussa suunnilleen rv 6, tietämättä vielä oliko kohdussa elävä sikiö ja ylipäätään tuossa vaiheessa km-riski on vielä suuri. En kertonut raskaudesta, ei minulta mitään siihen suuntaan kysyttykään. Jos olisi, olisin vastannut jotain ympäripyöreää. Tosin työnantaja oli ennestään tuttu ja toinen haastattelijoista entinen työkaverini, jonka kanssa oli aikaisemmin puhuttukin vauvakuumeesta jne. Eipä se sitten tainnut vaikuttaa päätökseen, koska kuitenkin uskalsivat palkata minut. Ainahan hedelmällisessä iässä olevan naisen palkkaaminen on riski ja loppujen lopuksi monella alalla se, jääkö työntekijä pois 6kk vai vuoden-parin kuluttua työhönotosta äitiyslomalle on melko sama asia, jos hän kuitenkin äitiyslomien jälkeen palaa hyvänä työntekijänä paikallensa.



Tuosta koeajasta, itselläni se oli 3kk ja ehdin kertoa ennen sen päättymistä raskaudesta. Tiesin, että oli olemassa riski irtisanomisesta koeajalla, mutta se riski nyt on otettava koska aika mahdotonta olisi ollut niin pitkälle salatakaan asiaa raskauden jo näkyessä ja työnatajakin pääsi tekemään päätöksiä uuden työntekijän palkkaamisesta. Riippuu työnantajasta kuinka suhtautuu raskausilmoitukseen koeajalla, omani ainakin onnitteli iloisena perheenlisäyksestä eikä missään yhteydessä ole ilmituonnut minkäänlaista paheksuntaa. Hän on itsekin kahden lapsen äiti, joka on pitänyt pitkät hoitovapaat ja suhtautuu niihin hyvin myönteisesti.



Jos olisin saannut potkut koeajalla raskauden takia (koska mitään muuta syytä ei olisi ollut näyttää) niin tietenkin olisin viennyt asian eteenpäin ja vaatinut oikeuksiani oikeusteitse, mutta tuskin olisin ko paikkaan enää äitiysloman jälkeen palannut, en haluaisi olla sellaisessa työssä missä perhettä ei arvosteta.



Tälläisiä mietteitä



Mayella rv 32

Siis sellanen ystävällinen,ei-valehteleva ja reilu vastaus. En keksi niinku en oikeen mitään järkevää :)

Ja kiitos muuten kaikille,jotka olette vastaillee!!!

" Eli olen ajatellut, että jos sanon raskaudestani (joka on vielä täysin ammattihenkilöstön tutkima ja varmistama) jonka johdosta menetän mahdollisuuden, JA sitten tulisikin keskenmeno tai neuvolassa ilmi että sikiö ei ole hengissä. "



Siis että " RASKAUDESTANI, JOKA ON VIELÄ TÄYSIN AMMATTIHENKILÖSTÖN TUTKIMATTA JA VARMISTAMATTA !!!!!!! "



Näin :)

Itse en ole ollut raskaana työhaastattelussa, mutta ehkäisy jätettiin HETI pois kun sain vakipaikan. Haastattelussa ei kysytty mitään " kiellettyjä" kysymyksiä. Minulla oli jo yksi lapsi, joten " lapsentekotaipumukseni" oli työnantajan tiedossa kyllä. Kun sitten kerroin vauvauutiset muutaman kuukauden päästä totesi esimies näin: " Kyllähän me sen tiesimme, kun sinut palkkasimme, että näin tulee käymään. Ei tämä mikään yllätys ole." Ja onnitteli. Ja tottahan se on, jos palkkaa parisuhteessa elävän, lapsensaanti-iässä olevan naisen, niin kyllä siinä aika iso riski mammalomalle jäämisestä ennemmin tai myöhemmin on. Ja vakipaikka on aina vakipaikka.



Sinun pitää ajatella vain itseäsi ja perhettäsi työpaikan suhteen, työnantajan huoleksi jääköön se, että mitä sinun mammalomasi heille tarkoittaa.



Jos sinulta kysytään työhaastattelussa siitä, että oletko raskaana tai onko aikomusta moiseen, niin valhetelet. Työnantaja ei saa lain mukaan sellaista kysyä, joten sinullakaan ei ole mitään velvollisuutta olla rehellinen. Jälkikäteen voit sanoa, että et itsekään tiennyt vielä silloin, teit testin vasta haastattelun jälkeen.

jossa kysyttiin jotain siihen suuntaan kuin että ' mitä haluaisit kertoa perheestäsi' . Olin silloin juuri plussannut mutta siitä en sanonut mitään,

kerroin vain olevani menossa naimisiin ja missä asuin ja miten yms.



Jos minulta olisi suoraan kysytty ' entä lapsisuunnitelmat' niin olisin ehkä sanonut että lapsi olisi meille kyllä tervetullut koska tahansa. Sehän on

totta, olisin sitten ollut raskaana tai ei.



Niin, olisin ilmeisesti saanut ko. työpaikan mutta en sitten itse halunnutkaan sitä ihan muista syistä.



Onnea vain sinulle työnhakuun, rohkeasti haastatteluun vain!!

olin työhaastattelussa rv 27, silloin vaan sanottiin että äitiysloma hakemus täytyy sitten tehdä välittömästi. Ja sain paikan.



Mutta mielestäni siihen voisi sanoa, ettei asiaa ole mietitty.





cucci:

Lainaus:


Eli mitä olette vastanneet haastattelijoille heidän kysyessään mahdollisesta raskaudesta / perheenperustamissuunnitelmist a ?

Vastauksista ja vinkeistä erittäin kiitollinen !!! Vastauksista ja vinkeistä erittäin kiitollinen !!!




(morena?) Mä haluaisin tähän sun litaniaan vastata, että kysehän tässä koko alkuperäisen kirjoituksessa oli siitä, onko muiden mielestä väärin jättää tällainen asia kertomatta, tai valehdella. Näkisin että tämä on mielipidekysymys(omatunnon), ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kertomatta jättäminen on väärin, itse en näin toimisi.



Olen ihan samaa mieltä siitä, että yhteiskunnassa turhaan syrjitään naisia, varsinkin hedelmällisesstä iässä olevia. Ihan samalla tavalla syrjitään 50+ ikäisiä...jostain luinkin, että se naisen " hyvä työikä" taitaa työantajien mielestä rajoittua ikään 18-25 ;)



Biologinen tosiseikka vaan nyt on, että naiset saa lapsia, ja tähän asiaan ei mikään lakialoite oikeastaan auta :) Olen samaa mieltä myös siitä, että kustannuksia tulisi jakaa. Ja miksi ihmeessä naisten pitäisi vain jäädä kotiin lapsen sairastaessa...? Meillä on jo etukäteen sovittu, että sairaspoissaolot hoidetaan puoliksi.



Mutta kaiken kaikkiaan kun puhutaan tästä alkuperäisesta, mikä on oikein/väärin, niin varmasti ihan jokaisen omatunnon kysymys. Ja

pidän suorastaan aika huvittavana sitä,. että jos joku hakee työtä tällaisestä lähtökohdasta, ja sitten ihmettelee työnantajan nuivaa suhtautumista. Rehellisyys jo haastattelutilanteessa kertoo paljon ihmisestä työntekijänä...



Lasten saaminen on biologinen tosiseikka, jolle ei voi kukaan mitään. ja jos hakee työtä tilanteessa, että on raskaana, niin täytyy omassa pääkopassaan miettiä se asia, että missä elämän tilanteessa on jne jne.



Mä olen itse henkilökohtaisesti joutunut irtisanotuksi ihan ensimmäisten joukossa, Yt-neuvotteluiden tulossa, enkä vähiten sen vuoksi että pomo nyt sattui tietämään, että haluamme lapsia. Mutta se vaan on näin, eikä sille mitään voi, mies kun ei voi synnyttää, ei nyt ja tuskin tulevaisuudessakaan.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat