Vierailija

Meidän tyttöä saa joskus myöhään yöllä nukuttaa-syöttää-nukuttaa monta tuntia putkeen. Helpottuuko tuo ajan kanssa? Onko tuo lähinnä ihan pikkuvauvojen " juttu" ?

Sivut

Kommentit (29)

useimmissa ei. Meillä on aina eletty sen mukaan, mikä tuntuu oikealta. Vaistolla. 1v9kk kömpii lähes joka yö viereen ja joskus itkee painajaisia. Meille se ei ole ongelma. Joskus on kausia, jolloin nukuttaminen vaatii " ryhtiä" ja toisinaan mennään helpoimman kautta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä on nimenomaan unikoulua.



Vauveli omaan sänkyyn nukkumaan vielä hereillä ollessaan, taputukset ja pusut ja hyvänyön toivotukset ja jätetään omaan sänkyynsä nukahtamaan itsekseen. Jos parkuu, käydään toki tyynnyttelemässä mutta ei nosteta sängystä enää, jos ei ihan kauheasti karju. Omat kolme lastani opetin näin ja aina ovat nukkuneet yönsä heräilemättä kolmekuisesta asti, paitsi tietysti jos ovat sairastaneet.

No johan nyt laitetaan sanoja suuhuni, en ole väittänytkään että tiedän miten muiden lapsia hoidetaan, jos sanon vaan, miten olen omieni kanssa toiminut! Ja elämän realiteetit tiedostan kyllä. Voi hyvä tavaton sentään kun on tiukkapipoista porukkaa taas liikkeellä, senkun valvot kirkuvien ipanoittesi kanssa ja odotat ihmettä tapahtuvaksi, joka simsalabim saa pentusi nukkumaan yhtäkkiä ja tuosta noin vaan, ilman että itse autat asiaa! Onnea vaan valitsemallasi tiellä!

Oli pakko palata katsomaan tätä ketjua ja nyt pikku sivuhuomautus: Täällä ovat muutkin esittäneet kritiikkiä sinun kirjoituksistasi, eli älä osoita palautettasi yhdelle ihmiselle (allekirjoittaneelle).



T: ei unikoulua alle puolivuotiaalle.

" Huudatusunikoulujen todellinen ongelma ei siis ole käytännöllinen vaan kehityksellinen. Kiinnittymistutkimus on toistuvasti osoittanut, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua (Sroufe 1996, Schore 2001a, Siegel 1999). Toistuvussa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää vahvasti välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen, vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita (Schore 2001b)."



Tuossa kirjassa korostettiin sitä, että lapselle olisi luotava vahva päivittäinen päivärytmi ja oltava riittävästi vuorovaikutuksessa lapsen kanssa päivällä. Unikoulutuksessa kehotettiin yölläkin menemään lapsen luokse, kun tämä itkee pelkoaan tms. mutta vain loduttamaan sanallisesti lasta. Tuolloin lapsi tietää, ettei ettei häntä hädän hetkellä jätetä yksin. Lisäksi sanottiin, jotta parhaiten onnistutaan, kun lapsen luokse menee esim. isä tms. läheinen henkilö kuin äiti, jotta äitiin liittynyt ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi.



Minusta tuo kuulostaa ihan järkevältä...


Onko koskaan käynyt mielessä, että kaikki lapset ovat samanlaisia? Nuo sinun neuvosi esimerkiksi " kaksivuotiaiden juoksentelijoiden kanssa pitää vain ottaa tiukka linja" eivät välttämättä jeesaa tipan tippaa perheessä, jossa lapsi on juoksennellut sängystä puoli vuotta JA vanhemmat ovat tehneet jo kaikkensa, yrittäneet tuhatta ja sataa asiantuntijoiden konstia ja perheneuvolaa ja psykologia???



" Ilman että itse autat asiaa" - tuo on just niin tuota helppojen lasten vanhempien ylimielistä soopaa.



Vierailija:

Lainaus:


No johan nyt laitetaan sanoja suuhuni, en ole väittänytkään että tiedän miten muiden lapsia hoidetaan ... senkun valvot kirkuvien ipanoittesi kanssa ja odotat ihmettä tapahtuvaksi, joka simsalabim saa pentusi nukkumaan yhtäkkiä ja tuosta noin vaan, ilman että itse autat asiaa!

siis ei kannata stresata siitä nukahtaako lapsi rinnalle vai pullolle vai vieeen vai miten. Kunhan nukkuu ja jos homma toimii niin hyvä. Kun pidät unikoulun niin seuraavalla viikolla saapuukin flunssa joka romuttaa kaiken kun lasta on hoidettava ja juotettava yöllä jne jne. Minä antaisin lapsen nukahtaa ja nukkua niin kuin haluaa ja joskus 2 vuotiaana ehkä pistäisin sitten kerralla rajat: Iltapala, iltapesut, lasi vettä, nukkumaan klo 20:30 ja sen jälkeen ei mitään ennen aamua (ei juotavaa, ei syötävää, ei syliä, ei juttelua, ei leikkiä).

Meillä on molempien lasten ollessa n. 3-4 kk lasten isä ottanut hetkellisesti päävastuun nukuttamisesta. Homma hoidettiin niin, että perusteellisten iltasyöttöjen (=imetysten) jälkeen lapsen ollessa vielä hereillä tai korkeintaan puoliunessa, isä vei lapsen omaan sänkyyn nukkumaan. Meillä käytettiin ns. tassuhoitoa menestyksellisesti, eli lapset selästä silittämällä rauhoitettiin uneen. Toki jos oli varsinaista itkua tms. oli, niin ilman muuta sitten syliteltiin niin kauan että rauhoittuivat. Todella nopeasti molemmat oppivat nukahtamaan sänkyyn - silti toki tarvittaessa yöllä imetettiin ja sylissä rauhoiteltiin alle puolivuotiaina. Jos puhe on " oikeasta" unikoulusta, niin siihen ei varmaan sisälly yösyöttöjä..



Tosi on kyllä, että lapset oppivat nukkumistottumukset vanhemmilta. Jos aina nukahtavat vaikka syliin, niin sitten aina sen sylin tarvitsevat herätessään, että uudelleen nukahtaisivat. Kyse EI ole siitä, että hädissään oleva vauva ei saisi läheisyyttä, vaan ainoastaan siitä, että rauhallisessa mielentilassa oleva vauva voi aivan mainiosti nukahtaa omaan sänkyyn (tai missä nyt nukkuukin).

Jos haluat, että jatkossa vaavisi oppii nukahtamaan ihan itsekseen niin OPETA hänet siihen, äläkä totuta pitkiin nukuttamisrituaaleihin! Älä esimerkiksi yhdistä nukahtamiseen maitopulloa/tissiä, muuten vauveli yöllä herättyään ei osaa nukahtaa uudestaan jos ei saa samaa palvelua yölläkin, siis kun on jo siinä iässä ettei yösyömistä enää tarvita. Totutuista ja saavutetuista eduista on lapsen vaikea päästä eroon, mitä vanhemmaksi kasvaa, joten ei kannata lähteä mihinkään rumbaan nukuttamisen suhteen, jos ei itse välttämättä nauti siitä. Vauveli omaan sänkyyn nukkumaan vielä hereillä ollessaan, taputukset ja pusut ja hyvänyön toivotukset ja jätetään omaan sänkyynsä nukahtamaan itsekseen. Jos parkuu, käydään toki tyynnyttelemässä mutta ei nosteta sängystä enää, jos ei ihan kauheasti karju. Omat kolme lastani opetin näin ja aina ovat nukkuneet yönsä heräilemättä kolmekuisesta asti, paitsi tietysti jos ovat sairastaneet.

Ja kaksivuotiaiden nukuttamisrumbassa kannattaa olla tiukalla linjalla eikä aloittaa palveluita ja passaamisia uudestaan. Lapsi vain kokeilee rajojaan ja että kuinka pitkälle hän voi vanhempiaan juoksuttaa! Tsemppiä vaan, toivottavasti nukuttamisasiat helpottaa1

Enpä muista, että olisin maininnut mitään UNIKOULUSTA tai että olisin aloittanut KOLMEKUISENA unikoulun, mitäs kummaa meinaat? Ei kyse ole mistään unikoulusta vaan lapsen totuttamisesta nukahtamaan itsekseen, voin taata että on paljon helpompaa kun lapsi osaa nukahtaa itse yöunille sekä illalla että yöllä mahdollisesti herättyään jo muutaman kuukauden ikäisestä kuin että kanniskella ja pullotella ja temppuilla yö ja ilta toisensa perään. Tämä on MINUN mielipiteeni, omat lapseni ovat jo kouluikäisiä kaksi vanhinta ja tarhaikäinen nuorin, joten heidän kanssaan se homma toimi. Jokainen toki taaplaa tyylillään, mutta minusta on aika kurjaa kun moni äiti sitten suree väsymystään kun ei saa itse nukuttua eikä jää omaa aikaa kun lapsen nukuttaminen vie niin kauan. Niin makaa kuin petaa, eikös vaan?

Ihmettelen kovin, miksi tämä riitaisa ihminen täällä palstoilla oikein pörrää kun ei kukaan muka saa antaa minkäänlaista vinkkiä mistään kun heti haukutaan ylimieliseksi. Eikös tämä ole tarkoitettu juuri neuvojen ja vinkkien jakamiseen, ei kukaan väitäkään tietävänsä kaikkea lastenhoidosta ja kaikki kyllä ovat tietoisia siitä, että lapset on erilaisia. Mutta tuota en ymmärrä, että ensin totutetaan lapsi vaikka mihin passaamiseen kuukausi tolkulla ja sitten vasta herätään että apua, miksei se nyt nukukaan? Ja itse ei huomata, että on tehty klassiset mokat eli annettu vauvan pomottaa koko perhettä. Ei kai siinä nyt mikään terapeutti ja psykologi voi taikatemppua tehdä, ennemmin tai myöhemmin se unikoulu tai rytmitys tai rajojen veto tai what ever kukin sitä haluaa kutsua, tapahtuu. Eikö olisi johdonmukaista jo alusta asti ohjata vaavia siihen rytmiin ja itsekseen nukahtamiseen? Outoa kiihtyä tästä asiasta, aikuistu hyvä ihminen! Terveisin kolme lastaan " unikouluttanut" ja helvetin hyvin nukkuva ylimielinen, liian helppojen ja suloisten vaivattomien kolmen ruusunnuppusen kaikki tietävä äiti-ihme

Kuinka mielelläni syöttäisinkään tuota 2 -vuotiasta jos hän sillä konstilla nukkusi! Nyt hän juoksee ympyrää, huutaa, nauraa hyppii, pomppii... ja miljoona kertaa illassa...ja yössä!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat