Seuraa 

Pojalla on ollut kaksiviikkoisesta asti mahavaivoja, refluksitauti todettu ja allergioita selvitellään. Päivät sujuvat mallikkaasti, kun saamme pitää omasta rytmistä kiinni, mutta ne yöt... Olen viimeisen 2.5kk aikana nukkunut muutaman kerran 4-5h, muutoin huomattavasti huonommin. Vauva alkaa nukkumaan 9-10 välillä ja mieheni " vartioi" unta puolille öin, herää syömään 24-02 välillä ja tämän jälkeen kolmen tunnin välein eli tähän olen tyyttyväinen. Mutta se nukkuminen korinaa, kuorsausta, ähinää, kitinää ja yskimistä. Välillä vauva heräilee vartin välein näihin vaivoihin ja tuntuu, että tukehtuu (ei tukehdu, mutta kuulostaa äidistä pahalta). Tästä johtuen ainoa aika, jolloin pystyn nukkumaan on tuo ilta (mies vahtii vauvaa) ja yöunta tulee 2-3h ja ehkä muutama vartin pätkä päälle. Olen herkkäuninen ja tämä uniongelma on paisunut niin, etten aina saa unta ollenkaan. Minun on myös vaikea nukahtaa alkuillasta, koska se ei ole luonnollinen rytmini ja en pysty hyödyntämään noita pieniä jaksoa, jolloin vauva on rauhallinen. En myöskään osaa nukkua päiväunia kuin tosi harvoin, riippumatta siitä miten väsynyt olen. Nyt olen jo niin stressaantunut, että kärsin migreenistä päivittäin, puhuminen on vaikeaa ja kävely (horjahtelen ja kolhin itseäni). En ole uskaltanut laittaa vauvaa toiseen huoneeseen (pelkään, että tukehtuu) ja se ei pelkästään auttaisi, koska meteli on niin kova. Ihmiset, jotka voisivat auttaa asuvat 500km päässä ja mies ei työltään pysty enempää valvomaan. Sitä yrittää jaksaa, mutta itselleni 2-3h unta yössä on ihan liian vähän, fysiikka alkaa romahtaa.



Kohtalotovereita? Miten selviätte? Vinkkejä, miten pysyä järjissään? Onneksi lapsi on mitä suloisin tapaus ja hänen takiaan tätä olen jaksanut tähän saakka.



Kamu & poika 2.5kk

Kommentit (6)

Sinun kannattaa varata aikaa joko neuvola- tai terveyskeskuslääkärille. Imetysaikana voi turvallisesti käyttää jotain nukahtamislääkkeitäkin. Kuitenkin tarvitset jotain apua ongelmaan. Jos puhuminen ja kävely teettää jo vaikeuksia, kertoo se ongelman suurudesta aika paljon. Teettää varmasti vaikeuksia hoitaa päivän askareita kun olo on kuin " hämärän rajamailla" .



Kotipaikkakuntasi ensi- ja turvakoti voi myös auttaa. Heillä on babyblues toimintaa, ota yhteyttä ja kysy. Neuvola osaa myös neuvoa tässä.



Voin kolmen lapsen äitinä lohduttaa sillä, että aikansa kutakin, eli jossain vaiheessa nämä kaikki on takanapäin ja kuin unennäköä. Ei se nyt paljon lohduta, mutta niin se kuitenkin on. Voimia sinulle ja miehellesi ja kesäterkut koko perheelle.

...meilla oli sama tilanne esikoisen kanssa, sain nukkua 1-2 h patkissa ekan vuoden (ja menin viela toihinkin kun han oli 7 kk) ja olin ihan lopussa. Tata ei kukaan edes voi oikein ymmartaa joka ei ole sita itse kokenut. Ajan kanssa tilanne paranee yleensa, vaikka sairaalan tekemasta unikoulusta voisi ehka myos olla apua (me asumme ulkomailla ja meilla ei siksi ollut siihen mahdollisuutta). Toivottavasti teille loytyy apu, itsellani puhkesi verenpainetauti taman valvomisen ja stressin seurauksena ja taistelen sen kanssa edelleen laakityksineni paivineni. ;-( Ei ole tarkoitus pelotella, tuskin tapahtuu juuri sinulle, jokaisella on varmaan oma " heikko kohtansa" ; kannattaa kuitenkin mittauttaa paineet tilaisuuden tullen koska valvominen nostattaa terveenkin paineet. Jatkuva valvominen ja patkissa nukkuminen voi aiheuttaa myos taysin terveellekin ihmiselle masennuksen oireita (poistuvat kuitenkin yleensa kun saat nukuttua), niihin voi kuulua myos tuo ettet pysty nukkumaan paivisin vaikka olisi tilaisuus. Tsemppia, valoa _on_ tamankin tunnelin paassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla alkoi sama ongelma esikoisen synnyttyä. Vauva tosin nukkui tosi hyvin, mutta minä en. Ja se siis on jatkunut aina silloin tällöin (liittyy esim. mun hormonitoimintaan). Mutta siis nukahtamislääkkeet ovat ihan ehdottomia tossa vaiheessa. Elimistö oppii äkkiä väärille tavoille ja siksi se hyvä stopata heti. Ja niiden lääkkeiden koukkuun jäämistä on ihan turha miettiä, ovat mietoja ja niitä otetaan tarpeen mukaan.

Ja todella meillä oli ihan pakko laittaa vauva toiseen huoneeseen alusta asti ja mulle lopulta vielä korvatulpat. Ja näin oli siis esikoisen aikana.

Toisesta lapsesta en uskaltanut haaveillakaan pitkään aikaan, kunnes sitten päätettiin, että se sitten menee niin kuin menee ja isällä tulee olemaan suuri vastuu noista yöjutuista. Yleensä se on äiti, joka hoitaa lasta yöllä, mutta jokaisen perheen on toimittava niin kuin koko perheelle on parhaaksi. Toisissa perheissä mies on herkkäuninen, tosin harvoin mies on herkkäunisesmpi kuin äiti äidinvaistoineen ja siksi musta on sääli, että niin harva mies ottaa yöstä vastuuta. Syynä on yleensä se, että mies menee töihin, mutta mitäs se äiti sitten tekee??? MInä en myöskään pysty nukkumaan päikkäreitä ja kahden lapsen kanssa ei sitten voikaan. Ja itkuisen lapsen hoito vaatii varmasti enemmän hermoja kuin miehen tavallinen työpäivä... (riippuu tietty töistä)

Kun tämä kakkonen syntyi, minä nukuin toisessa huoneessa eristyksessä, mutta silti äidinvaisto tekee tepposet. Nukuin nukahtamislääkkeellä 4 tuntia yössä, mies hoiti vauvan yösyötöt yksinään ja silti nukkui enemmän kuin minä! Tossa vaiheessa on tosi huono kuunnella saarnoja siitä, että eikö äidin pitäisi vauvaansa hoitaa... Lypsin maidot yötä varten.

Ja sitten kiihtyi meidän pikkumiehen masuvaivat. Imetys oli ihan hirveetä, poika söi mielellään, mutta huusi aivan tajuttomasti syötyään. Kaiken jälkeen (monta vaihetta tarinassa) oli pakko lopettaa imetys vajaa 2kk iässä (äidinmaitoa ei saatu koskaan hänelle sopivaksi) dieteistä huolimatta. Huuto oli jo aiemmin loppunut Almironilla, mutta imetys toi ne aina takaisin ruokavaliostani huolimatta. Ja sitten oli vain PAKKO siirtyä pelkkään Almironiin. Se oli tosi vaikeeta (koska poika hurja tissimies ja maitoa paljon), paljon itkettiin, mutta jälkikäteen järjellä ajateltuna paras päätös ikinä. Tällä hetkellä vauva on 3kk, voi ERITTÄIN hyvin, ei turhia itke, on viimeiset ajat syönyt öisin vain kerran jos sitäkään ja sekin yksi kerta on aikaisintaan 5.50, yleisemmin 7-8 aikoihin, tänään veteli suoraan aamuysiin. Ja nukkuu yhteensä n.12h. Menee nukkumaan 22.00-23.00, jotta olemme mahdollisimman samassa rytmissä. Ja nukkuu omassa hyvin pimennetyssä huoneessaan heiluvassa kehdossa tai vaunuissa (ei koskaan tav. kopassa). Mies ei enää siis häntä öisin ole syöttänyt, koska vauva herää vasta miehen lähdettyä. Viikonloppuisin hänellä on koko vastuu, mutta mies siis silti nukkuu lähes aina enemmän kuin minä!

Eli tällä hetkellä vauva nukkuu omassa huoneessaan, minä ja mieskin joskus eri huoneissa (jos nukkumiseni on ihan mahdotonta), mulla on korvatulpat, mies laittaa aamulla hälyttimen päälle, että varmasti kuulen vauvan. Lääkkeen otan tarvittaessa, valvomaan en jää, koska se ollaan jo nähty...

Mutta siis tiedän, miten VAIKEETA on! Se on paljon persoonallisuuskysymys, miten se jatkuu myöhemmin ja miten herkkä on kaikille hormonitoiminnan oikuille ja oikeestaan sille, miten herkkä myös hermosto on ärsykkeille. Ja näihin ei aina tahdon asia auta, mutta paljon voi harjoitella erilaisia konsteja selviytyä ylivirittyneisyydestä (esim. kuuma/kylmä suihku, ärsykkeiden poistaminen juuri esim. korvatulppien avulla, syöminen tai vähempi syöminen illalla ja mitä ikinä keksiikin. Kannattaa kuitenkin HETI puuttua asiaan, että elimistö ei opi väärille tavoille.

Ja mihinkään masennuksiin tämä homma ei todellakaan aina liity (paitsi kun oikeen on valvonut, niin fiilikset on huonot), mutta jos paranee nukkumalla, niin ei hätää.

Ja se auttaa, että ei hätäänny ja ajattelee että tämä on nyt tätä, yrittää parhaansa parantaa tilannetta, ei turhaidu vaan ajattelee, että ehkä joskus tämä tästä ja että kaikilla meillä omat juttumme ja kaikilla perheillä niihin omat selviytymiskeinomme...

Ja aina ei tarvitse tehdä niin kuin muut tekevät (tai tuputtavat mielipiteitään), koska kaikilla meillä omat murheemme ja omat konstimme.

Toivon, että löydätte pian omat keinonne!

Kaikki lääkärit eivät muuten tätä aina tajua eli jos ensimmäinen kerta onnista niin mene toiselle!



Touhis ja Almironia syövä poika 3kk

nukkumaan ja vauva jäisi isänsä kanssa nykyiseen paikkaan? Toisesta huoneesta käsin heräisit kyllä yöllä kun lapsi tarvitsee esim. ruokaa, mutta pienemmät yöäänet karsiutuisivat pois ja saisit niiden aikana levähtää. Meilläkin on keskimmäisen kanssa valvottu aikanaan, tosin eri syystä ja jossain väsymyksen vaiheessa itse asiassa tuntuu, että ei pysty enää nukkumaan. Mä olen kans herkkä uninen ja kahta ekaa lasta tuli vahdittua joka risahduksen päälle niin kauan kuin nukkuivat samassa huoneessa, nyt kolmannen kanssa osaan nukkua samassa huoneessakin...Nukahtamiseenkin auttaisi siis nukkuminen. Pystyisikö miehesi esim. viikonloppuna huolehtimaan vauvasta toisen yön, jotta saisit nukuttua? Se sängyn pään kohottaminen ja kylkiasento olivat kanssa hyvä idea. Voimia!!!

ne nostavat sängyn pääpuolta ja voi auttaa rohinaan ja muuhun meteliin. Noita palikoita saa mm. lastentarvikeliike Vaunu-aitasta (googleta vaunu-aitta, heillä on nettikauppa) tai sitten laita vaikka paksut kirjat sängyn jalkojen alle. Meillä ainakin auttoi nuo palikat, pojalla myös lievää refluksia (meni suurimmaksi osaksi ohi 8kk iässä) ja mahavaivaa. Siitä syystä yöt olivat levottomia ja minulla jäi unet vähiin. Olen herkkäuninen ja usein yöt kuuntelin vauvan ähinää ja miehen kuorsausta...



Toinen konsti, jos haluat nukuttaa lasta kyljellään (meillä se oli hyvä asento ja siinä asennossa en pelännyt lapsen tukehtuvan) on että laitat rullatut pyyheliinat toisen selän ja pepun taakse ja toisen etupuolelle masun ja jalkojen korkeudelle. Näin lapsi ei pääse kierähtämään mahalleen tai selälleen. Meille tämä neuvottiin sairaalassa ja yhdessä pääpuolen korottamisen kanssa se vähensi maidon nousemista ylö mahasta. Pyyhetemppu ei vaan enää toiminut kun poika alkoi liikkua, mutta onneksi refluksi väheni ajan myötä ja nyt on melkein kokonaan poissa.



Mannerheimin lastensuojeluliitosta voisit saada apua lapsen hoitoon, se tietysti maksaa, mutta olisihan se hyvä että saisit edes vähän nukuttua. Puhu ongelmasta myös neuvolassa, jos vaikka saisit kunnalta avuksi kodinhoitajan.



Jaksamista kovasti!







ja selvennykseksi, poika siis heräilee pitkin yötä pahimmillaan vartin, keskimäärin tunnin välein vaivoihinsa ja sitten hänet pitää rauhoitella, ottaa syliin jne. Tämän vuoksi en voi vain laittaa ovea kiinni ja tulppia korviin, koska muutoin hän itkee niin kauan kuin nukutetaan/syötetään uudestaan. Hänen heräämisensä johtuvat maha- ja refluksivaivoista, ei siis läheisyydenkaipuusta yms.



Ja vielä poika ei huoli korviketta, mitä saisi juoda (Almiron Peptidi), joten se ei onnistu, että esim. mies valvoisi koko yön. Ja tietysti on vielä niin, että en saa pumpattua omaa maitoa ulos, jotta sitä voisi pullosta juottaa...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat