Seuraa 

Hei!



Olen kärsinyt jo useamman vuoden kroonisesta vauvakuumeesta mikä ei vain helpota vaikka kuinka itselleen tekee selväksi sen, ettei vauvaan ole mahdollisuutta.

Ikää minulla on " jo" 37 v ja kaksi kouluikäistä lasta mutta pienen vauvan minä vielä tahtoisin.

Me olemme mieheni kanssa molemmat yrittäjiä alalla joka ei sovi odottaville äideille eikä minun työpanostani pysty kukaan muu korvaamaan (tiedän että kuulostaa omahyväiseltä mutta se ei vain onnistu tässä kylässä) joten töistä pois jäänti heti raskauden alussa on täysin mahdotonta sillä mikäli työt jäävät sovittuna aikana tekemättä ei niitä kohta ole ja milläpä sitten eletään, joten noidankehä on valmis.

Nuorempana aina ajattelin, että kolmatta lasta voisi harkita sitten kun taloudelliset edellytykset ovat olemassa mutta nyt kun talous on hyvällä mallilla eikä mistään ole puutetta ei elämä tunnukaan niin täydelliseltä kun vauva jää puuttumaan tämän yrityksen pyörittämisen vuoksi.

Tunnen useampia perheitä joissa on 3-4 lasta eikä vakituisesta työstä tai toimeentulosta tietoakaan mutta he ovat onnellisia lapsistaan vaikka muusta joutuu kovastikin tinkimään.

Joskus jopa nykyisin kadehdin näitä ihmisiä vaikka minulla on kaikkea sellaista mitä heillä ei ole mutta ovatpahan saaneet " hankkia" niin monta lasta kun ovat itse halunneet ilman työn ja lasten vastakkainasettelua.

Se on lähdettävä jatkamaan työntekoa hammastapurren vaikka välillä tuntuu niin turhalta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat