Vierailija


Itse rakastin Pupu Tupunan 1-3 osia aivan määrättömästi lapsena. Niitä piti lukea joka päivä moneen kertaan.



Kaivoin vanhat lastenkirjani esille aikomuksena lukea Tupunoita lapselleni. Järkytyin, nehän on ihan kaameita! Piirustukset on hirveitä, kieli surkeaa ja Tupuna itse ärsyttävä!



Nyt emmin, pitäisikö minun kuitenkin lukea noita lapselleni ja antaa mahdollisuus tykästyä niihin kuten itse aikoinani, vai haudata moiset läpyskät jonnekin vintin nurkkaan?

Kommentit (21)

Minulla on omasta lapsuudestani Eemelit, Pepit, Muumit, Beskowin kauniita kirjoja jne. vaikka mitä kauniita ja kivoja kirjoja. Mutta lempikirjoja tästä kaikesta huolimatta olivat Pupu Tupunat :/



Jaa-a. Ehkä jätän Tupunan tarjolle, mutten tyrkytä... Ei se voi niin paha olla, koska itselläni on niistä kirjoista todella lämpimät ja hyvät muistot.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse en niinkään Miinaa ja Manua muista omasta lapsuudestani mutta kyllä Pupu Tupunasta tulee vain mieleen lämpimät ja ihanat muistot. Nytkin kun näin kirjan jossain netissä niin ajattelin että tuollainen pitäisi saada pojalleni.



Lukuhetket meillä vielä edessäpäin (vauva 11kk), mutta tosiaan taidanpa vaikka lainata kirjastosta nyt niin sitten näen että mitä mieltä itse olen PT kirjasta tänä päivänä. Jospa olekin poikkeava ja tykkään niistä yhä!!? Apuva!

Meillä on nyt Pupu Tupuna - pupulan juhlapäivät. Se on erittäin hyvä ja opettavainen. Siinä on hauskasti kaikki vuoden juhlapäivät. Erinomainen kirja. Muihin tupunoihin en ole tutustunut.

Ensimmäisimmissä Tupunoissa piirustukset vielä jotenkin menettelee, mutta mitä pidemmälle sarja menee, sitä huonommaksi piirustusjälki muuttuu. Tarinoiden kieli on myös jotenkin niin... onnetonta, tönkköä, väkisin väännetyn oloista.



Mutta lapsena siis tykkäsin Tupunoista ihan höpönä, silloin niissä oli mielestäni ihania kuvia, tarinat oli kivoja, hauskoja ja jännittäviä (ei liian jännittäviä), ja aina oli onnellinen loppu. Kummaa miten mieli voi näin muuttua!



ap

Tialsin kirjakerhosta sellaisen, en voi ymmärtää.. Saapi nähdä mitä lapsi aikanaan tykkää..



Ja joku noissa Nalle Puheissakin ärsyttää pitemmän päälle, vaikka kuvat onkin kauniita.

Vierailija:

Lainaus:


Järkytyin, nehän on ihan kaameita! Piirustukset on hirveitä, kieli surkeaa ja Tupuna itse ärsyttävä!




Pupu Tupunaa ei ollut vielä silloin kun minä olin pikkulapsi, mutta nyt ollaan saatu perinnöksi pari vanhaa PT-kirjaa ja yritän kätkeä niitä lapseltani parhaani mukaan.



Miina ja Manu menee melkein samaan kategoriaan, ja niitä on perintönä vielä enemmän ja 3 v tykkää kuin hullu puurosta.



No, teini-iässä hän varmaan kuuntelee jotain kamalaa musiikkia ja pukeutuu käsittämättömiin vaatteisiin.

mielestäni kuvat on kyllä kivoja. lapsena tykkäsin kovasti siitä toisesta kirjasta, jossa tupuna menee savupiipusta taloon. nyt aikuisena vähän ärsyttää kun siinänähän tupuna ja kissa tonkii ja sotkee toisten kotia ;)

Teksti on kömpelöä ja hiomatonta, lorut ontuvia. Ei kaiken lastenkirjallisuuden tarvitse mitään suurta maailmankirjallisuutta olla, mutta tuntuu että näitä kirjoja on suollettu liukuhihnalta. Kuvituksen estetiikka on kiiltokuvamaista kitschiä. (Katsokaa niitä Pupu Tupunan ripsiä!)

Mut ollaan me niitä luettu meidän 3v pojalle. Samoin luetaan Miina ja Manu kirjoja, vaikka ne minusta ovat vähän hömppiä, mutta lapsi tykkää. Eikös se ole kuitenkin se pääasia, että lapsi tykkää niistä saduista? Ei vanhempien niistä tarvitse nauttia ;D

Pupu sinänsä on siis ärsyttävä.

Tyttäreni ei ole niihin mitenkään erityisen hurahtanut, pitää enemmän esim. juuri noista parjatuista Miina ja Manu-kirjoista.



Vanhat Sanna-kirjani ovat tytölle rakkaita ja itsekin niitä luen hänelle hyvin mielelläni.

ja inhoan edelleenkin. En aio itse lukea ko. kirjoja omille lapsilleni. Tosin voi käydä niinkin, että lapsukaiset kuulevat " kivasta" Tupunasta muuta kautta ja lopulta äidin täytyy alistua moista lukemaan. Jos siis Pupu Tupunan maailma nyt ärsyttää, ei sinun ole pakko lukea niitä lapsillesi. Maailmassa on niin paljon todella hyviä lastenkirjoja.

samaa mieltä, oli kuulemma ollut tuskaa lukea niitä minulle, kun itse olin lapsi. Äitini kuulosti lievästi vahingoniloiselta...;) Onneksi tyttöni ei ihan hirveästi ihastunut kirjaan, tosin on vasta 3 v, joten voi olla, että parhaat Rasmus Nalle -vuodet on vielä edessä...

Nyt lainasin kirjastosta yhden ja se jäi viimeiseksi. Luin lapsille ja he kyllä tykkäsivät mutta mielestäni on tärkeää, että äitikin tykkää lapsilleen lukemistaan kirjoista.



Yhtään MIina ja Manu kirjaa ei meidän perheeseen tule.



Mitä kirjoje muuten sitten luette lapsillenne?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat