Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Tarkoitan lapsilla. Jatkuvasti on niin, että mummo kertoo tulevansa katsomaan lapsenlastaan, mutta sitten ei muistakaan että on luvannut tämmöistä tai sitten peruu kun tuleekin muuta menoa. Taas tuli paha mieli kun tyttö 2.5v odotti mummoa käymään ja koko ajan kyseli koska tulee ja aina sanoin, että ihan pian kunnes mummo soitti että jos ei tulisikaan tänään kun pitää tehdä sitä ja tätä. Harmittaa niin paljon lapsen puolesta! Miksi mummo ei ota ollenkaan huomioon lapsen tunteita? Muuten tuodaan lahjoja melkein joka kerta kun nähdään, mutta aikaa, mikä olisi tärkeintä, ei mummo ehdi (ja nykyään tuntuu että ei halua) antaa. Korvaa sitten lahjoilla ajan. Sitten kun vihdoin mummo tapaa lapsenlapsensa, on kun ei mitään olisi tapahtunutkaan ja sanoo kuinka kivaa on nähdä. Puhelimessa sanoo joka kerta että pitäisi ja pitäisi ja pitäisi nähdä mutta sitten itse peruu tulonsa. Olen niin katkera ja pettynyt. Tänäänkin olen itkenyt silmät päästäni mummon ajattelemattomuutta, jota hän tuskin edes itse näkee.

Kommentit (8)

lapsista on jo 7v! Lopetettiin kysymästäkin jo ainakin 4 vuotta sitten. Olkoot, eipä itse tiedä, mitä menettää. Oma äitini on ollut meillä yökylässä viikonkin hoitamassa lapsia, vaikka itse asuu satojen kilometrien päässä. Ja hänellä ja lapsilla synkkaa ihan eri tavalla yhdessä.

Kertaakaan ei ole tarjonnut minulle ja miehelleni mahdollisuutta yhteiseen aikaan, vaikka kyse olisi vain muutamasta tunnista. Jos kysytään voiko katsoa lasta, sanoo että voi kyllä, mutta äänensävystä kuulee että mummo ajattelee " voi ei, olisin voinut tehdä jotain muutakin järkevämpää" . Monesti olen myös kertonut väsymyksestäni (olen raskaana) vihjeenä voisiko ottaa joksikin päiväksi lapsen, mutta ei ymmärrä vihjettä ei. Voitte vain arvailla viedäänkö enää kovin mielellämme hoitoon tai kysytäänkö edes, kun jokainen minuutti saa miettiä että mummo ei halua oikeasti hoitaa lastamme. Se siitä rentouttavasta omasta ajasta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

erona vain se, että meidän lapsille ei ole aikaa, eikä meidän lapsille tulla lapsenvahdiksi, mutta muille lapsenlapsille kyllä.



Meillähän vanhin poika hoksasikin sen, ja monet itkut pojan kanssa itkettiin kun toinen kysyy, että " miksi mummo ei tul meille vaan menee toisten luo" taikka " miksi mummo puhuu vain xxx:stä ja xxx:Stä kun minä olen täällä sen luona" ? Selittäppäs siinä sitten lapselle!

Kiva että teillä on noin ja niin on varmaan monilla muillakin, mutta oletko nyt vähän välinpitämätön? Tämä on käsittääkseni taas tällainen " vertaistuki-ketju" eikä ap yms varmaankaan halua kuulla kuinka teillä on asiat niin hyvin. ei pahalla, mutta ajattelematon viesti sulta niille, jotka surevat ko. asiaa.

Äitini tuli eilen meille; tietäen rahatilanteemme toi mukanaan torilta kaksi kangaskassillista vihanneksia ja muuta. Sitten jäi lasten kanssa laittamaan meille ruokaa, antoi rahaa käteen ja pisti minut kauppaan ostamaan vaniljakastiketta tuoreiden marjojen kanssa yms. muita tuotteita, käski myös hakemaan vuokra-dvd:n. Antoi lapsillekin vähän taskurahaa, että voivat ostaa jädet tai vaikka haluamansa lehdet.



Tänään veimme lapset yhdessä tarhaan, piti lapsia vuorotellen kädestä, kun käveltiin.



Isäni käy myös aika usein meillä, on vahtinut pirpanoita myös ja pidetään vain hauskaa yhdessä.



<3 <3 <3 <3 Minut on kasvatettu niin, että suku on tärkeimpiä asioita elämässä. He ovat enemmän kuin sukua, myös rakkaita uskottujani. Vanhemmilleni minä soitan ekana, jos on jotain ongelmaa, ihan sama missä asiassa. Ovat ihan ykkösiä isovanhempina! Pelkään, etten pysty itse samaan!

Muut lapsenlapset on mummolla hoidossa usein, yökylässä jne. mutta meidän lapsia ei koskaan pyydä hoitoon ja kiertelee ja keksii tekosyitä jos yrittää sanoa että olisi semmoista ja tämmöistä menoa että voisitko pari tuntia katsoa. Nykyään en viitsi edes kysyä, ehdottakoon itse jos haluaa lapsia nähdä. Mielestäni mummoilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan pidempiaikaisesti tai jos on sairas, edes lyhytaikaisesti mutta minulle pelkkä kahvillakäynti tai lahjojen tuominen ei edusta isovanhemmuutta jonka minä näen tärkeänä. Sen sijaan mummon kanssa vietetty YHTEINEN aika ilman vanhempia edes kerran kuussa ei olisi paljoa pyydetty. Onneksi lapsilla on toinen mummola, jossa otetaan avosylin vastaan ihan koska vain. Eniten sattuu se, että saan kuulla tältä vähemmän aikaa antavalta mummolta juttuja toisista lapsenlapsistaan kuinka he ovat niin ihania ja mitä ovat oppineet. Luulen, että myöskään meillä mummo ei näe tätä " suosikkilapsenlapsi" -asiaa itse mutta se tulee kyllä erittäin selvästi esille kaikissa tilanteissa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat