Seuraa 

Meillä on moniallerginen lapsi, jonka allergiaoireiluun liittyi yöheräilyä koko ensimmäisen vuoden ajan. Ruokavalio on kuitenkin löytynyt ja lapsi on nukkunut jo puoli vuotta tosi hyvin, 0-1 herätyksellä yössä klo 20-06.



Jätimme tutin pois yli kolme viikkoa sitten. Tutin poisjättämisen jälkeen lapsi heräili aamuyöstä muutamia kertoja noin viikon ajan, ja sen jälkeen jo tilanne vähän parani. Nyt kuitenkin yli viikon ajan lapsi aloittaa itkun ja huudon noin puolenyön aikoihin ja mekkalaa jatkuu noin puolen tunnin välein aina aamukuuteen asti, jolloin lapsi herää. Kun menen rauhoittamaan lasta, huomaan, että hän on sikeässä unessa. Huutaa unissaan edellisen päivän juttuja, esim. anna lego! älä ota! missä koira? ja itkee kamalasti.



Lapsi itse on aamulla hyväntuulinen ja levännyt, koska ei itse herää missään vaiheessa, mutta itselläni on voimat ihan lopussa kun en saa yöllä nukkua. Olen vielä raskaana ja aloitin juuri uudessa työssä.



Mitäköhän tämä voisi olla? Otan kiitollisena ehdotuksia vastaan. VOiko vielä johtua tutista luopumisesta? Onkohan joku vaiva joka häiritsee unta mutta ei haittaa hereillä ollessa? Mitäköhän voisi tehdä?

Kommentit (7)

Meillä 10/06 syntynyt poika ja jokunen viikko sitten hyvin nukkuneena alkoi päiväunilla herätä jumalattomaan itkuun, josta ei kerta kaikkiaan tullut loppua ja kun menin katsomaan niin joko makasi tai istui sängyssään ja itki aivan hervottomasti kyyneleet koko naaman kastelleina;( Halusi välittömästi syliin eikä suostunut enää nukkumaan. Itku loppui sylissä ja alkoi vielä alakerrassa uudelleen, kunnes sitten ajan kanssa meni ohitse. Aivan kesken unien joka kerta herättiin kuitenkin. Vaikutti painajaisilta, johon sitten heräsi! Tutti on käytössä meilläkin eli siitä ei ole kyse!!

Nämä itkukohtaukset tulivat meillä vain päivisin eikä ONNEKSI(!!!!) edes joka päivä. Näitä jatkui jokusen päivän ja sitten meni ohitse.

Öisin ei tällaista itkua ole ollut, mutta sen sijaan unissaan itkemistä ja päivän aikana tehtyjen asioiden kelaamista KYLLÄ...Itkee ihan selkeesti unissaan ja puhelee kovaan ääneen. Aina ei edes itke, mutta puhelee. Yksikin yö huusi lujaan ääneen melkein itkien: "ULKOVAATTEET POISSS!!!!!". Näitäkään itku/huutosessioita ei ole joka yö laisinkaan ja olen huomannut, että silloin mikäli on ollut hänen kanssaan erimielisyyksiä syystä tai toisesta niin nukkuu levottomammin.

NiinaNii:lle sympatiat, voin vain kuvitella miten raskasta tuo on vanhemmille!!!:(

Meillä nämä itkut eivät ole vaikuttaneet omiin uniimme, vaikka toki niihin heräämme. Nyt uniimme vaikuttaa 3 viikon ikäinen vauva :D



Vielä sen verran, että esikoisellamme menossa vaihe, jossa kaikki tarvitsisi saada tehdä ITSE ja missään ei saa auttaa ja hermot menee sillä sekunnilla. Vaatii kyllä itseltäkin aika paljon, kun en mitään kovin pitkää pinnaa omaa itsekään:(

...Ainakin osittain varmaan syynä nuo edellämainitut syyt, mielikuvituksen kehittyminen, yöllinen kelaaminen päivän jännittävistä tapahtumista jne...mutta satuinpa katsomaan lapseni suuhun ja siellä oli tosi pulleat ikenet, poskihampaita tuloillaan siis, osa jo puhjennut osittain. Olen nyt iltasella ennen nukkumaanmenoa antanut lapselle nestemäistä Panadolia ja suurimmat yöitkut loppuivat kuin seinään. Meidän tapauksessamme lapsi siis huusi niitä kipeitä, turvonneita ikeniään. Ikää tytöllä on muutaman päivän päästä 1v9kk.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lueskelin netistä yöllisistä kauhukohtauksista, mutta niiden tunnusmerkit eivät sovi tähän. Niissähän lapsi huutaa silmät auki eikä ole varsinaisesti unessa.



Meillä lapsi on kyllä unessa, mutta itku kamalaa huutoa ja vaikerrusta. = (

Hei!

Meillä on samanikäinen tyttö joka myös on kesän aikana ruvennut hyvien yöunien jälkeen harrastamaan tuollaista yöllistä itkemistä ja huutamista. Ihan noin tiheään hän ei sentään itke, mutta pari kolme kertaa yössä kuitenkin. Hänellä on vielä tutti käytössä joten ei sekään taida auttaa. Useimmiten kun menee katsomaan hän on syvässä unessa, mutta joskus etsii tuttia tai haluaa juoda vesipullosta.



Eipä siihen kai mitään suurempia keinoja ole, kuin että esimerkiksi vanhemmat vuorottelevat yöheräämisiä, toinen pistää korvatulpat tai menee jonnekin toiseen huoneeseen nukkumaan. Näillä pienillä on niin paljon uutta prosessoitavaa joka päivästä, ettei ole ihme että yöt ovat levottomia. Opitaan uusia taitoja, tajutaan uusia asioita, tulee uusia pelkoja...



Jaksamista!

t. Sirita

eli lapsen mielikuvitus kasvaa ja tuossa vaiheessa alkavat painajaiset - lapsi huutaa yöllä, usein unissaan, voi toki herätäkin. Mutta aamulla ei muista mitään asiasta. Yöllä ei välttämättä kuule näe mitään jos menee lohduttamaan - yöt on siis risaisia.

Meidän tyttö on tosin nyt jo 5,5v



Tytöllä on aivan pienestä asti ollut varsin vilkasta tuo yöelämä... Saattoi jo ihan pikkuvauvana itkeä unissaan, joskus nauraa kikatti (siitä lähtien kun oppi nauramaan ääneen...), jokelteli unissaan jne... Eikä se ole pahemmin siitä mihinkään muuttunut. Parivuotiaana meillä käytiin läpi kaikki mahdolliset yölliset kauhukohtaukset ja painajaiset ekan kerran. Toisinaan tyttö tosiaan huusi ja raivosi aivan hysteerisenä, selkeästi unessa, mutta silmät auki ja milloin oli väärän väriset lapaset kädessä, milloin kiljui jotain muuta. Joskus taas itki ja vaikeroi unissaan ja edelleen höpötti juttujaan, niistä tosin alkoi saada jotain selvääkin jo tuossa vaiheessa :D Kunnon yöllisiin raivareihin ei auttanut muu kuin herättäminen. Tyttö kun ei siinä riehuessaan tunnistanut edes vanhempiaan. Eikä muuten herännyt mihinkään huuteluun tai muuta. Ainoa konsti saada tyttö tokeentumaan oli hinata kylppäriin ja valella naamaa vedellä (haalealla) Itku loppui siihen kun tytön vihdoin sai hereille. Hetken katseli hölmistyneenä ja jatkoi uniaan...



Pienempiin uneksumisiin en välttämättä puuttunut ollenkaan. Kamalaltahan se kuulostaa kun toinen vaikeroi ja valittaa, mutta minkäs teet... Aina välillä niitä pahojen unien jaksoja on tieheämmin ja välillä taas helpottaa.



Useimmiten rankat unet ovat kuulemma runsaalla ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettujen lasten vaiva, eikä sitä lajia tosiaan puutu meidänkään tytöltä... Kaikenmaailman mörköjä ja leijonoita meillä metsästetään pitkin nurkkia edelleen aika ajoin. Kai se on vaan kestettävä ja yritettävä elää niin, ettei ainakaan juuri ennen nukkumaan menoa ruokkisi sitä mielikuvitusta pelottavilla jutuilla. Vaikka aina nyt ei voi edes tietää mikä on pelottava juttu ja mikä ei... Meilläkin oli mm. aikakausi, jolloin KAIKKI pehmolelut piti viedä pois huoneesta. Tyttö pelkäsi pehmoja , jotka hymyilevät... Ja pelkäsi, että lelut heräävät eloon niinkuin NallePuhissa. Ja niin meillä rajoitettiin NallePuhin katselua... Ja välillä oli pakko rajoittaa mm. palapelien tekemistä, kun painajaiset sopimattomista paloista alkoivat käydä jokaöiseksi taisteluksi tuulimyllyjä vastaan...



Että silleen...

Meidän tyttö nyt 1v10kk noin pari kuukautta sitten alkoi itkeä ja riehua öisin. Riehumisella tarkoitan sitä, että lyö, potkii ja melskaa, ihan kuin olisi tosi tosi kiukkuinen. Hän tulee välillä viereen nukkumaan yöllä, joten ei ole kovin kiva nukkua raskaana olevana hänen vieressään, kun saa torjua huiskivia käsiä ja jalkoja. Yöunet hukassa siis koko perheellä...



Enpä oikein osaa muuta kuin toivottaa tsemppiä, toivotaan että menisin pian ohi!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat