Seuraa 

Käykä tällä palstalla vielä mormoneja? Ainakin jossakin vaiheessa kävi. Sain vastikään luettua Juha Itkosen romaanin Myöhempien aikojen pyhiä, ja se herätti kovasti ajatuksia. Pidin kirjasta, oikein kovastikin. Aloin silti pohtia, mitä mieltä mormonit ovat kirjasta ja millaisen kuvan se mielestänne antaa seurakunnastanne.

Kommentit (12)

Kirjailija oli osannut todella hyvin kuvata päähenkilön ulkopuolisuuden tunnetta. Oli myös hauska lukea kuinka joku kokee tämän Suomen täysin ummikkona. Mielenkiintoista oli myös kurkistaa mormonien elämään, mutta luulen kuitenkin ettei se ihan todellisuutta vastaa. Varmaan kaikki faktat oli oikein, mutta olen minä sellaisiakin kirjoja lukenut missä on kuvattu vl:ien elämää, ja hyvästä taustatyöstä huolimatta ne kuvaukset ei ole tuntuneet ollenkaan tutuilta. Usein on tupannut naurattamaan ne kuvaukset.



Esim epäilen etteivät mormonit oikeasti ihan niin irti maailmasta ole kuin mitä tässä kirjassa se päähenkilö oli. Aivan kuin olisi ollut pullossa kasvanut eikä tietäisi maailman pahuudesta tai tavisihmisten ajatusmaailmasta juuri mitään.



Siitä lopusta en tykännyt, koska näköjään nykyään tykkään sellasista happy-end kirjoista, sellasista joista jää hyvä olo lukemisen jälkeen. Nyt tuo kirja jäi jonkinlaiseen tyyntä myrskyn edellä -kohtaan. Jonkinlainen uhka ja huoli jäi päälle.



Mutta hyvä kirja se oli, taitavasti kirjoitettu.

Ehkä, eikös siellä ole se yksi kaupunki jossa on pelkästään (?) (vai suurin osa?) mormoneja, joten kaupungin elämänmeno poikkeaa aikalailla normaalin länsimaisen kaupungin vastaavasta.



Mutta ne kirjassa kuvatut suomalaiset mormonit olivat muistaakseni käännynnäisiä, eli eivät sellaisia syntymästä-saakka-mormoneja.



Oon lukenut sen Raittilan kirjan, mutta en edes muista sitä kovin tarkkaan, siitä on sen verran aikaa (luin silloin kun ilmestyi).



Ainakin Ilkka Remeksen uusimmassa (?) kirjassa oli Pudasjärven lestadiolaisia. Luin tuon kirjan ihan pelkästään sen Pudasjärven ja lestadiolaisten päähenkilöiden takia, yleensä en tykkää tuon tyyppisiä kirjoja lukea. Kuten hän itse sanoi, on pitäytynyt lestadiolaisten ja heidän elämänsä kuvauksessa lestadiolaisten omiin sanoihin, mutta jotenkin hän kuitenkin onnistui antamaan kovin epäuskottavan kuvan näistä nuorista lestadiolaisnaisista :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toisaalta. Mietin, että olisiko kenties Amerikassa kasvanut nuori mormoni voinut elää näin suojattua elämää? Suomessa ei varmastikaan - mutta mitenkähän sitten USA:ssa, jossa mormoneita on paljon ja yhteisö varmasti erilainen? Fiktiotahan tuo on, mutta silti kaunokirjallisuus voi herättää paljon ajatuksia!



Kirjassa kuvatut suomalaiset (päähenkilöä vanhemmat) mormonit sen sijaan eivät todellakaan olleet eläneet tynnyrissä. Itse asiassa heidät oli kuvattu sellaisiksi, että tiesivät paljon elämän nurjasta puolesta ja raakuudesta ja olivat valmiita auttamaan lähimmäisiään.



ksii:

Lainaus:


Esim epäilen etteivät mormonit oikeasti ihan niin irti maailmasta ole kuin mitä tässä kirjassa se päähenkilö oli. Aivan kuin olisi ollut pullossa kasvanut eikä tietäisi maailman pahuudesta tai tavisihmisten ajatusmaailmasta juuri mitään.




Mainitsit myös vl-kuvaukset eri kirjoista. Olisiko sinulla antaa esimerkkejä? Lestadiolaiskuvaukset kaunokirjallisuudessa ovat kyllä usein tosi yksipuolisia (ja noudattelevat tiettyä kaavaa), mutta poikkeuksiakin on. Oletko lukenut Hannu Raittilaan romaania Ei minulta mitään puutu? No itse en ole vl, mutta sen verran kuitenkin on lestadiolaisuus kaiken kaikkiaan tuttua, että tykkäsin Raittilan kuvauksesta. Romaanissa on mielestäni jotenkin tuore näkökulma, totta kai hivenen kärjistävä (Raittila osaa nähdä koomisia puolia vaikka missä). Jotenkin se kuvaus suviseurojen massiivisuudesta ja vl:ien organisointikyvystä oli aivan mieletön: toisaalta koominen, mutta ei ilkeällä tavalla, toisaalta kunnioittava - ja myös hivenen kriittinen (se tekniikan ihannointi, joka esiintyy myös Canal Grandessa).

Se lähetyspresidentti ei minun mielestäni esinntynyt kirjassa, jotta kirja herättäisi kohua - ei se ollut mikään sensaationhakuinen kirja. Taitavasti kirjoitettu, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että sitä pitäisi lukea totuutena mormoneista.



Yksi kysymys tuleekin nyt mieleen, kun palstalla käy mormoneitakin. Kirjasta sai käsityksen, että mormoni voisi tehdä syntiä, jota hän ei voisikaan saada anteeksi. Esiintyykö mormoneilla oikeasti sellaista ajatusta, että mormoni ei voisikaan saada kaikkea anteeksi, koska uskovaisen ei pitäisi ollenkaan langeta tiettyihin synteihin? Toki tämä ajatus voi olla romaanissa vain yhden yksittäisen mormonin ajatus.



Sitten taas kirjallisuudessa esiintyviin lestadiolaisiin...



ksii:

Lainaus:


Ainakin Ilkka Remeksen uusimmassa (?) kirjassa oli Pudasjärven lestadiolaisia. Luin tuon kirjan ihan pelkästään sen Pudasjärven ja lestadiolaisten päähenkilöiden takia, yleensä en tykkää tuon tyyppisiä kirjoja lukea. Kuten hän itse sanoi, on pitäytynyt lestadiolaisten ja heidän elämänsä kuvauksessa lestadiolaisten omiin sanoihin, mutta jotenkin hän kuitenkin onnistui antamaan kovin epäuskottavan kuvan näistä nuorista lestadiolaisnaisista :)




Minä yritän parhaillaan petrata ruotsin taitojani ja luen Liza Marklundin dekkaria Den röda vargen. Siinä esiintyy Pohjois-Ruotsista kotoisin oleva terroristi, joka - surprise, surprise - on lestadiolaisesta kodista. Saarnaajaisä on luonnollisestikin piiskannut lapsestaan syntejä pois, ja poika valitsi hieman erikoisemman tavan kapinoida... Huoh. Ja tietenkään lestadiolaisilla ei ole verhoja ikkunoissa. Minusta kyllä liian helppo ratkaisu kirjailijalta keksiä tällainen tausta terroristille - varsinkin kun Marklundilla on toimittgajatausta ja hän aina kirjoissaankin korostaa hyvän taustatyön merkitystä.



Otanpa vertailuun Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Siinäkin esiintyy lapsiaan piiskaava lestadiolaisisä. Kirjassa kuitenkin tulee esiin, etteivät kaikki lestadiolaiset ole sellaisia - ja siinä onkin heti valtava ero.

Millaisia ajatuksia se sinussa Essai herätti?

Minua kiinnostaisi myös, millaisen kuvan mormoneista se mormonien mielestä antoi. Kun kirjailijahan ei itse ole eikä ole koskaan ollut mormoni, jotan hänellä ei ole omaa kokemusta seurakunnasta.

Kirkon jäseniä kyllä olen tavannut, en ole kirjaa lukenut. Mielestäni mormoneissa on edustettuna ihmisiä laidasta laitaan, kun onhan heillä käännynnäisiäkin.

JA mitä tuon kirjan lähetyspresidenttiin tulee joka kait oli kylämän business miehen tuntuinen... Ei kirjasta olisi tullut myyvää ilman kohu johtajaa.

Opit on kyllä esitetty kutakuinkin oikein (muistaakseni, siitä on jo aikaa kun luin sen), mutta joistakin kirkon käytännöistä ja lähetyssaarnaajien työskentelytavoista annetaan ehkä hieman harhaanjohtava kuva. Kirjailija ei selvästikään tiedä lähetyssaarnaajien säännöistä oikeastaan mitään.



Kuvauksen lähetysjohtajasta koin lähinnä viihteellisenä :-) Ei vastaa kylläkään mun tuntemia lähetysjohtajia, mutta kirjahan onkin fiktiota.



Meidän oppiemme mukaan ainoastaan pyhän hengen kieltäminen ja murha ovat anteeksiantamattomia syntejä, eli periaatteessa voi tehdä syntiä, jota ei saisikaan anteeksi, mutta esim. tuo pyhän hengen kieltäminen on jo sellainen juttu, mikä ei taida ihan rivijäseneltä edes onnistua. Ei siis tarkoita sitä, etteikö uskoisi pyhän hengen olemassa oloon. Murhassa tietty sit on kans eriasia että onko ollut ns. järjissään tehdessään sen tms. mutta se jääkin Jumalan päätettäväksi.



Niin ja pidin kyllä kirjasta :-)

Hienosti oli osannut eläytyä eri ajatusmaailmoihin. Pohdin myös koko ajan, oliko mormonien oppi esitetty oikein, samoin suomalaisten mormonien seurakuntaelämä. Olettaisin, että hyvin on kirjailija taustatyönsä tehnyt ja tutkinut mormonien oppia. Mutta silti: onhan eri asia elää jossakin yhteisössä tai tarkastella sitä ulkoapäin.



Minusta kirjassa annettiin positiivinen kuva ruohonjuuritason mormoneista: lähimmäisenrakkaus tuli esiin monessa kohdassa, niin mormoneja kuin muitakin autettiin rankoissa elämäntilanteissa. Sen sijaan amerikkalaisesta lähetyspresidentistä (vai mikä se nimike oli? palautin jo kirjan kirjastoon...) annettiin aika raadollinen kuva: arjesta vieraantuneelta, itsetyytyväisyyttä uhkuvalta mieheltä puuttui lähimmäisenrakkaus.



Mitä sinä ksii ajattelit kirjasta?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat