Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vai onko harvinaista?

Meidän paikkakunnalla nimittäin kuoli perjantaina eräs äiti keisarinleikkauksessa. =(

Toki tiesin että leikkaus on aina riski mutta silti en ole tosissani ajatellut että noinkin voi käydä että synnytykseen oikeasti voi kuolla.

Sivut

Kommentit (41)

Itse synnytin kesäkuussa 04 ja mieleen jäi tapaus, jossa äiti kuoli suunniteltuun sektioon samassa sairaalassa (kättärillä). Luin siis asiasta jostain ja jäi mieleen kun oli itselleni niin ajankohtainen asia.

Kiire on yksi, valmisteluaikaa jää vähemmän. Toinen syy on se, että kun hätäsektioon päädytään niin lähtökohtaisesti on jo jotain mennyt pieleen aikaisemmin. Kolmas asia sitten se, että usein hätäsektioon päädyttäessä on jo alatiesynnytetty hyvän aikaa, joten voi saada osan alatiesynnytykseenkin liittyvistä komplikaatioista, ei vaan pelkkiä sektioriskejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mutta sektiot on kyllä suomessa tosi turvallisia, jos kyseessä on ollut hätäsektio niin silloin jokin on jo mennyt synnytyksen aikana pieleen.

> Otetaan hyvin sujuneet alatiesynnytykset ja verrataan niitä sektioihin.

> Vastaavasti jos alatiesynnyksessä tulee komplikaatioita, seuranneet

> ongelmat meneekin sektion eikä alatiesynnytyksen piikkiin.

niinpä.





ja sekin on totta, mitä joku aiempi sanoi, että synnytyspelkoinen äiti voi ainakin suunnitella ikkunasta hyppäämistä. ei tosin liene kovin yleistä, koska itse olen sellainen, mutta en edes palstoilla ole törmännyt toiseen vastaavaan. en osannut pelätä synnytystä etukäteen, mutta synnytyksen kivuliaisuus yllätti. syntymätön lapsi oli ollut minulle ennen synnytystä kaikki kaikessa. vaan synnytyksen pitkittyessä lapsi tuli minulle merkityksettömäksi. halusin vain saada kivun loppumaan. olin sairaalassa ja synnytyksen pitkittyessä yritin syystä tai toisesta ratkaista asiaa itse ja mielessä pyöri erilaiset itsemurhajutut. ikkunasta hyppääminen. tai että lähden kotiin ja ammun itseni mieheni aseella. kotiin lähteminen ei siinä tilassa olisi käytännössä onnistunut, mutta ajatukseni olivat silloin kaukana järkevästä. en myöskään osaa ampua, en tiedä miten panokset laitetaan aseeseen jne. eli ei mitään realistisuutta. annetut epiduraalit eivät minulla auttaneet. synnytys päättyi synnytyksen pysähtymisen takia lopulta sektioon ja minä ja lapsi olemme hengissä. lapsi on nyt reilu neljävuotias. synnytyksestä jäi kuitenkin kammo. aika on jonkin verran parantanut kammoa siltä osin, että yleinen terveydenhoitajalla tai vaikkapa työterveyslääkärillä käynti ei ahdista minua. sain siis yleisen terv/sairaanhoitokammon, mikä sinänsä ei myöskään ole loogista, koska ei henkilökunta minulle kipua aiheuttanut, ihan itse olin kipeä. itsetuhoisuus oli muutenkin pelottava kokemus, koska ikinä aikaisemmin en ole ollut itsetuhoinen. miten voi mieli muuttua kuitenkin kokonaisuutena ajatellen lyhyehkön kipukokemuksen jälkeen. supistelut olivat alkaneet 2,5 vrk ennen sektioon päätymistä, synnytys ei määritelmien mukaan voi kuitenkaan kestää niin pitkään. kuitenkaan en saanut nukutuksi edes harvakseltaan tulevien supistusten takia, mikä varmaan alensi kykyä sietää kipua. luulen, että minun tapaukseni on kuitenkin siltä osin harvinainen, etten ole kuullut muiden pohtineen synnytyksessä itsemurhaa saati sitten yrittäneen sitä.

niin miksei synnytys saisi olla niille 999 997 muulle mahdollisimman mukavaa?



Lainaus:

Siksi on väärin että synnytyksestä yritetään muokata joku elämys.



.

niin toki se tilastoidaan synnytyskuolemaksi, mutta koskapa sektio vastaa enemmän ihan leikkausta kuin synnytystä, niin tällainen äiti varmaan olisi voinut kuolla komplikaatioihin missä tahansa muussa vastaavassa isossa leikkauksessa, vaikka ei olisi ollutkaan raskaana. Vai?

Enemmän minua kyllä pelottaisi alatiesynnytys, siinäkin on vaikka kuinka riskejä. Sektiossa sentään on tiimi leikkaussalissa valmiina tekemään kaikkensa, alatiesynnytyksessä jos jotain tulee, niin voilà...

mies alkoi puhua siitä, että pelkää niin käyvän. Mietti jo etukäteen miten sitten lasten kanssa pärjää. Sen jälkeen alkoi minuakin mietityttää, paniikkia on niin helppo istuttaa mieleen.

veritulppariski on aina suuri leikkauksen jälkeen ja jos äidillä on esim, tietämättään jokin hyytymishäiriö niin voi aiheuttaa kuoleman

Menisinkö sektioon, jossa kuolen todennäköisyydellä 1/17 000 vai ottaisinko sittenkin alatiesynnytyksen, jossa oma henkilökohtainen riskini kuolla on 1/2?



Eiköhän jokaisen toteutetun sektion kohdalla odottajan riski kuolla alatiesynnytyksessä on arvioitu suuremmaksi kuin tuo 1/17 000.

Meistä ei ole vielä kehitetty kuolemattomia ja elämään, etenkin uuden elämän synnyttämiseen, liittyy riskejä. Suomessa synnytys- ja lapsivuodekuolleisuus on kuitenkin maailman mittakaavassa minimiluokkaa, kolmannessa maailmassa joka viides (muistaakseni) nainen kuolee lisääntymiseen.

tuollaista kertoa, pelkosektioluuserit ei kestä kuulla faktoja sektioista. Niitä pelottaa vaan niin kovasti, että pimpsaan tulee repeämä, ettei tollaisista oikeista asioista saa kertoa. Ja vaikka kerrotkin, niin ei ne usko silti, päässä kun on vikaa niin on.





Lainaus:

Lainaus:

niin toki se tilastoidaan synnytyskuolemaksi, mutta koskapa sektio vastaa enemmän ihan leikkausta kuin synnytystä, niin tällainen äiti varmaan olisi voinut kuolla komplikaatioihin missä tahansa muussa vastaavassa isossa leikkauksessa, vaikka ei olisi ollutkaan raskaana. Vai?

Enemmän minua kyllä pelottaisi alatiesynnytys, siinäkin on vaikka kuinka riskejä. Sektiossa sentään on tiimi leikkaussalissa valmiina tekemään kaikkensa, alatiesynnytyksessä jos jotain tulee, niin voilà...




Raskaus nimittäin muuttaa äidin hyytymistekijöitä jonkin verran, samoin verenkierron toimintaa, samoin myös keuhkojen toimintaa. Jo venynyt kohtulihas, joka ei luontaisesti supistele (kuten alatiesynnytyksessä) aiheuttaa äidille hallitsemattoman verenvuodon riskin. Kun istukka irtoaa/irrotetaan, kohtuun jää valtava vuotava haava. Normaalisti tämän haavan vuotoa hillitsee kohtulihaksen supistuminen joka painaa verisuonten päitä kiinni. Sektiossa atonisen (kohdun supistumattomuudesta johtuvan) vuodon riski on moninkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.



Hätäsektiossa nukutus on aina hankala, koska kohdun paino aiheuttaa kudosturvotusta myös kaulan alueelle ja intubointi on vaikeaa. Ja tosiaan se verenkiertoelimistö käyttäytyy ihan miten sattuu, eikä sitä pysty kunnolla ennakoimaan.



Ja raskaudesta sekä isosta leikkauksesta muodostuu yhtälö, joka altistaa äidin vielä leikkauksen jälkeen isoille veritulpille (keuhkoembolia, aivoinfarkti ym.)

joku aadams juttu tais tulla nimi väärin.ei juttu meni normaali synnytys alkoi ja sai epidulaarin.Noin vajaa viikko synnytyksen jälkeen alkoi rajut päänsäryt ja vauhdilla sairaalaan.ja meni kaksi päivää kaveri kuoli ja syy oli että johtui epistä

selkäydinkanavaa pitkin oli mennyt painetta päähän ja yrittivät hoitaa mutta ikävästi kävi.Lääkäri sanoi mulle että hyvin harvinaista.

jos joudutaan valinnan eteen, niin tottakai äidin henki on tärkeämpi.



Lainaus:

tuo nyt ei kyllä pidä paikkaansa, kyllä molemmista yritetään huolehtia

alatiesynnytys jossa ei ole sektion mahdollisuutta on turvallisempi kuin suunniteltu sektio? En usko. Nämä alatiesynnytysten ja sektioiden vertailut on ihan perseestä, koska verrataan eri asioita. Otetaan hyvin sujuneet alatiesynnytykset ja verrataan niitä sektioihin. Vastaavasti jos alatiesynnyksessä tulee komplikaatioita, seuranneet ongelmat meneekin sektion eikä alatiesynnytyksen piikkiin.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat