Vierailija

Olen aina ollut sellainen huono aamuihminen. Haluan herätä rauhassa, silmät on pullolla ja ristissä siihen saakka, kunnes saan aamukahvia kitaani.



Nyttemin, kun on lapsia siunaantunut, niin onpas kyllä hankala olo. Ei millään jaksaisi aina kesken unien herätä, kun esikoinen haluaa nousta. Usein se tapahtuu jo puoli kuus. Siis sehän on vielä yö, ainakin minun mittarissa. Koetan sitten ottaa lapsen viereen, jotta nukahtaisi vielä mutta eihän kukaan nyt väkisin nuku. Vauva " menettelee" , kun sehän syö pitkin yötä ja nukahteleekin sitten joka välissä.



Ongelmani onkin se, että miten muuttua paremmaksi aamuihmiseksi. Tulee esikoiselle oltua pahantuulinen ja tiuskittua joka ikinen aamu, kun kesken unien herättää. On sitten muutaman tunnin kuluttua heräämisestä karsea syyllisyys, kun en taaskaan herännyt pehmeästi hymähdellen...



*haukotus*

Kommentit (2)

Ei auta kuin koota itsensä. Kyllä esikoinen on joutunut silti huomaamaan, että aamuisin ei kannata paljon äitiä ärsyttää. Harmi vaan esikoinenkin on aamuäreä tapaus, joten meitä on täällä sitten kaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat