Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (17)

Ennen aihe oli tabu, nyt siitä puhutaan enemmän, eikä ole enää niin häpeällinen kuin ennen. Masentuneisuutta on ollut kautta aikojen ja en usko, että se olisi siitä kovin suuresti kasvanut.

Olen kärsinyt yli 6 vuotta masennuksesta. Olen ollut osastolla muutamaan otteeseen ja pahimpina kausina oon laittanu välit poikki sukulaisiin, ystäviin, koska masentunut ei halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Haluaa hukkua omaan sänkyynsä ja unohtaa että on koskaan syntynytkään. En näe tätä mitenkään huomion hakemisena! Mene ittees jos kuvittelet, et joku huvikseen on masentunut. Se on vakava asia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään asetetaan liikaa ehtoja omalle onnellisuudelle; olen onnellinen sitten kun olen 5 kg kevyempi, sitten kun olen rikkaampi, sitten kun minulla on parempi työpaikka, sitten kun lapset eivät enää ole uhmaiässä....



Itsetunnon puuttumisesta (se tuskin on oman navan ympärillä pyörimistä, että tuntee itsensä maailman kamalimmaksi ihmiseksi) Menneisyydestä. Elämäntilanteesta. Aivojen serotoniini vajauksesta. Uupumuksesta (=liian raskas taakka kannettavaksi:töissä, kotona,parisuhteessa...) YM.

tutkaillaan sitä omaa elämää liian tarkkaan ja haetaan syitä, että pääsisi lääkäriin hakemaan masennuslääkereseptiä, silloin saa ainakin joltakin huomiota.

Masennus vaikuttaa aivojen toimintaa siten, että ihminen vanhenee nopeasti. Muisti heikkenee, älykkyystaso laskee, ihminen tylsistyy ja kuihtuu pois. Masentunut ihminen lakkaa käyttämästä aivoja, valot sammuvat ajatus lakkaa. Ei ole nälän tai janon tunnetta on vain apatia...


On niitä ihmisiä, joihin sinun kuvauksesi sopii. " On cool olla masentuntu, saa huomiota" .





Mutta sitten on niitä, jotka oikeasti ovat sairaita ja siitä on viileys kaukana.

Eihän terve ihminen niin tee? Siksipä se masentunut, joka varaa lääkäriajan saadakseen lääkitykse/keskusteluapua/lohtua/kuntoutusterapiaa on mitä todennäköisimmin oikeasti masentunut.



Nykyään perheyhteisöt ovat hajonneet. Toisaalta se johtaa siihen, että masentuneella ei ole tukiverkkoa, toisaalta siihen, että masentuneen on helpompi hakea apua ilman, että tarvitsee pelätä koko perheen/suvun leimautumista. Ja nykyään sentään on lääkitystä ja muuta hoitoa tarjolla, joskaan ei riittävästi.


Sinun kuvaamasi masentuneet sopivat tuohon nro 5:n " coolia olla masentunut" -porukkaan.





Ette ehkä ole tavanneet oikeasti masentuneita ihmisiä koskaan? Kun noin helposti lajittelette masentuneet tuollaiseen höpöhöpö-sakkiin??





6

Ja kovasta kilpailusta yleensä yhteiskunnassa. Pitää olla jotain, näyttää menestyneeltä, tai tipahtaa helposti ulkopuolelle. Tukiverkostoa ei ole, sukulaiset asuvat monesti kaukana, eikä apua ole saatavilla. Suomalainen yhteiskunta on todella työpainotteinen, eikä apua saisi edes pyytää esim kodinhoitoon, mikä muualla on yleinen tapa vaikka naiset olisivat kotiäitejäkin. He aktivoivat itsensä muuten, suomalainen kotiäiti jämähtää neljän seinän sisään ainoana seuranaan lapset.



Toisekseen masennus tunnistetaan nykyään helpommin, eli en väitä ettei masennusta ole meidän äideillämme tai äidinäideillämme ollut, vaikka elämä oli ennen ehkä rankempaa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat