Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä aloitti viime viikon maanantaina 2v 3kk tarhan ja luonteeltaan kun on kovin avoin ja sosiaalinen niin kaikki meni loistavasti. Nyt on sitten viime päivät koilottanut kotona aivan turhanpäiväistä ja ennen kuulumatonta huutoitkua ja kun tänään jätin tarhaan niin heittäytyi lattialle mahalleen ja aloitti itkun. Ei halunnut päästää äitiä menemään. Jäin sitten hetkeksi aikaa paikalle kun luettiin yhdessä hoitajan ja muiden lasten kanssa kirjaa ja lapsi oli omassa sylissäni....No hyvin meni siihen saakka kunnes yritin vaivihkaa siirtää häntä sohvalle viereeni ja lähteä. Taas vietiin lattialle mahalleen!



Sinne jätin muiden hoiviin...Byääh!



Kauankohan tällaista jatkuu? Kokemuksia?

Kommentit (16)

Eli en luule olevani korvaamaton. Lapsenkasvatusta on ollut jakamassa paljon hänen isovanhempansa enkä myöskään ole niitä äitejä, jotka ottaa isänkin vastuun hoidossa omille harteilleen...



AP

meillä nimittäin on ihan normaalia aina ollut että tyttö 1v10kk itkee nukkumaan vietäessä.... eikä siinä minusta mitään outoa olekaan. voit aivan hyvin istua siinä vierellä ja vaikka lukea hiljalleen iltasatua lapselle, niin meilläkin tehtiin esikoisen kanssa. kuopus ei vielä tajua tuota iltasatujuttua vaan luulee että silloin saa alkaa leikkimään kun äitikin puhuu siinä =D.

mutta siis aivan normaalia on tuo itkuisuus, hoidossa ja kotona. olette " joutuneet" vaan ehkä normaalia myöhemmin siihen tottumaan..? tilanne varmasti rauhoittuu kunhan tottuu hoitopaikkaan. meidän esikoinen myös aikanaan huusi kauheasti jos joskus joutui olemaan hoidossa varahoitajalla (omallaan ei koskaan huutanut), tiedän miten sydäntäraastavaa se voi olla vanhemmalle! =( mutta siinä pitää pitää pintansa ja lähteä vaan samantien pois...hoitaja sanoikin että itku loppui heti kun äiti hävisi näköpiiristä! =)

tsemppiä teille!

t.hanna

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun oppii päivärytmin, tietää jo iltapäivästä että kohta äiti tulee hakemaan. Ja muista, monesti lapsi pärjää paremmin kuin äiti ;)

Eilen illallal tapahtui jotain ennenkuulumatonta...



Laitettiin lapsi petiin siinä vartin yli kahdeksan. Kaikki meni ok, eli jäi hiljaa ja rauhassa sinne omaan sänkyyn (pinna-) kunnes noin 10 minuutin päästä alkoi armoton " äiti tänne, äiti tule tänne, tarvii paperia (kyynelten kuivaamiseen)" jne...En heti mennyt, kun ajateltiin, että kyllä se siitä ihan kohta. Vaan ei. Menin huoneeseen ja lapsi nousi istumaan ja hoki, että haluaa pois....Aloin hyräillä laulua ja lapsi rauhoittui. Pian laitoin hänet selälleen ja pysyi edelleen rauhallisena kun jatkoin hyräilyä ja silittelin. Sitten toivotin hyvää yötä ja sanoin, että äiti on ihan lähellä tms. Astuin askeleen poispäin ja sama huuto alusta saakka...En kuitenkaa enää jäänyt. Menin olkkariin ja siellä me kuunneltiin miehen kanssa tätä sydäntäsärkevää huutoa aikas kauan. Se ei loppunut. Lopulta mies meni, kun itsekin kävin jo toivottomuuttani ja pahaa mieltäni itkemään (tällaiset tilanteet siis aivan uusia meille) ja sai kuin saikin lopulta lapsen nukahtamaan. Jäi huoneeseen kunnes nukkui. Kuulin lapsen ensin vastailevan johonkin kysymyksiin joota tai eitä. Sitten hiljeni...



En tiedä kuinka olisi paras toimia, antaa lapsen huutaa ja tottua ettei huutamalla saa kaikkea vai mennä lähelle kun läheisyyttä kerran kaipaa ja on selvästi jotain eroahdistusta kun on aloittanut tarhan viime viikolla (tosin on jo vuoden ollut ilman äitiä päivisin, mutta kotihoidossa mummon kanssa)...Ei muuta, mutta tuon ikäinen saattaa jo muistaa asioita ja eihän se ole kiva jos jää muisto ja tunne ettei hänen luokseen tultu vaikka oli paha olla...



Käy ihan taas itkettämään.



Kyllä häntä paljon halitaan ja pusitaan, ja pidetään sylissä, ja on kaikkien silmäterä kun on ainut lapsi ja ainut lapsenlapsi isänsä puolelta. Että rakkautta kyllä riittää, mutta nuo kollotukset ovat ihan jotain uutta. Miten toimia?



AP

siitä se just oppii sen, että itkulla saa äidin jäämään. Joten tuolla systeemillä et ainakaan saa lasta ilman itkua jäämään.



Jätät vaan lapsen ja sanot, heihei, illalla nähdään. JA LÄHDET!! Kauheeta, mutta se oikea ratkaisu

Henkisesti raskasta varmaan vanhemmalle. Mutta se lapsi vaan osoittaa mieltään, ei oikeasti itke sitä, että hänellä olisi päiväkodissa niin kamala olla.

Meillä ei olla kovin tarkkoja tuon nukuttamisen kanssa eli jos lapsi selvästikin kaipaa vanhempaa vierelleen illalla, niin sinne myös mennään. Koskaan ei jätetä huutamiseensa nukahtamaan! Monesti kyllä jää nukahtamaan itsekseen mutta sitten on iltoja, jolloin haluaa äidin tai isän vierelleen.



Meillä poika kohta 2 v ja pitkän päivän tarhassa. Ymmärrettävistä syistä hänellä on joskus tosi kova läheisyyden kaipuu ja siihen yritämme kyllä vastata illalla. Usein ensimmäiseksi tarhasta tultuamme sylittelemmekin ja keskustelemme tarhapäivästä joskus puoli tuntiakin ennen ruoan laittamista. Muuten se menee siihen että laitan ruokaa kiljuva lapsi jalassa roikkuen.



Jotkut ovat kyllä todella tarkkoja että periksi ei anneta eli nukuttamaan ei mennä ja sekin ihan ok. Kyllä se lapsi siihenkin tottuu vaikka kapinavaiheita tuleekin välillä. Jos näin on toimittu pienestä pitäen niin ehkä se on jopa tutumpi linja lapselle kun näin toimitaan vastedeskin.

kun luulee olevansa korvaamaton. Esikoista aikanaan eka kertaa viedessä se ainut vollottaja olin minä, tyttö ei ollut moksiskaan. Lapsi tarhaan ja toivotat hei vaan.



Itse kuulun myös siihen kastiin joka ei usko, että reilu 2 vuotias juuri mitään edes jälkeenpäin muistaa.

ei ollut mitään ongelmaa, jäi sinne hyvillä mielin ja kaikki meni ok. no sitten kun oli 7vk kesällä pois (meidän lomien takia) ja aloitti elokuun alusta jälleen hoidossa niin eipäs olekkaan enää kivaa mennä sinne.



aamusin kotona jo vinkuu että minä en lähe hoitoon, äiti ei saa mennä töihin jne. sitten kun vien tuonne hoitopaikkaan niin vaatteet kun saan tytöltä pois niin heti tulee kaulaan roikkumaan ja alkaa itkua tuhertaan että aitin syliin jne... no sitten sanon vain että äitin pitää nyt mennä mutta äiti tulee kyllä hakemaan kun olet ensin leikkinyt ja syönyt ja vähän päiväunia nukkunut, sitten äiti tulee hakemaan. ja hoitaja yleensä sitten sanoo että tulepas katsomaan mikä kiva kirja täällä olisi tai tule hoitaan tätä nukkea jne. joskus menee sitten hoitajan mukaan ja pyyhkii silmät ja joskus pitää antaa se itkevänä hänen syliin ja lähteä vain.



päivät hänellä menee kuitenkin hyvin, ei itke enää perääni tms. mutta tosi inhottava tunne on jättää itkunen lapsi sinne.



iltaisin on meilläkin alkanut vähän saman tyyliset jutut kun teillä. meillä minun pitää mennä tytön sängyn viereen ja pitää hänestä kiinni. siis niin kauan kunnes nukahtaa. välillä pitää laulella tai kertoa satu, mutta kädestä tai selästä pitää siis paijata ja pitää kiinni.

ennen ei ollut tälläisiä iltahetkiä. toki luettiin ja antoi suukon mutta nukahti sitten itsekseen.



olen vain hyväksynyt tämän kaiken ja ajatellut että ehkä ajan myötä tämä muuttuu. kurjaa se on.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat