Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.

Sivut

Kommentit (32)

vaikuttaa hyvin kylmältä. Varmaan jäi hirmuinen trauma lapselleen. Että oma äiti sanoo noin sydämettömästi. Telkkarissa oli kerran, että naiset kertoivat kokemuksistaan suomen sisällissodasta. Eräs nainen kertoi, että kun isäänsä vietiin ammuttavaksi, niin tämän kertojan äiti käski isää tappamaan lapsen, kun hän ei jaksa yksin huoltaa. Kamalaa. Isä ei kuitenkaan pystynyt siihen.



Toisaalta mun sukulaisen äiti jäi leskeksi, kun miehensä myös teloitettiin sisällissodan aikaan. Eräs rikas tehtailija sanoi ottavansa yhden lapsista kasvattilapseksi. Eipä raskinnut äiti kuintenkaan antaa lastaan, vaikka hankalaa oli. Toisilla vaan on sitä rakkautta enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

sääli äitiään, joka joutui raatamaan suuren perheensä eteen. Hänellä oli yli kymmenen lasta, joista osa kuoli nuorena. Mummoni häpesi, kun oli lapsena esim vaatinut pitsireunaisia lättyjä äidiltään. Muut eivät kelvanneet. Vasta aikuisena kuulemma tajusi, miten raskasta oli äidillään. No, mummoni piti huolen siitä, että hänelle tuli vain yksi lapsi.

Vierailija:

Lainaus:


Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.




Varmasti osa naisia olisi kovasti halunnut opiskella, mutta naisilla ei ollut vaihtoehtoja, yksi ainut uramahdollisuus. Olemme todella todella onnekkaita, että me voimme valita. Eikä sen päätöksenkään täydy olla lopullinen. Voimme saada kaiken. Olemme onnekkaimmat naiset mitä maa on koskaan päällään kantanut.

Vierailija:

Lainaus:


Ei ollut mitään kodinkoneita tms. Silti äiti jaksoi ne hoitaa. Nyt valitetaan, että täytyy mennä töihin, kun kotona ei enää jaksa. Olette vieraantuneet normaalista elämästä kokonaan. Senkin vetelykset.




Anoppi ja oma äiti auttoivat. Osa sisaruksista menehtyi lapsena. Isommat lapset auttoivat heinäpellolla, talon töissä, lastenhoidossa jne. Ei niitä yksin tarvinnut kenenkään silloin hoitaa.

en usko sen olevan rakkauden puutetta ja mummollani ei ainakaan tuntuvia traumoja jäänyt. Se oli pelin henki siihen aikaan. Olihan se lasten vanhemmillekin raskasta, kun ei ollut lääkkeitä, eikä rahaa, aina sai pelätä, että lapset kuolevat. Se oli varmaan jonkinlaista itsesuojelua vanhempien osalta, yritettiin vähätellä lapsen sairautta ja kuolemaa. Kun kulkutaudissa saattoi menettää isonkin pesueen, kyllä sitä tartti psyykata itteään jotenkin, jotta sen arjen olisi kestänyt.



Itse en usko rakkaudettomuus-teoriaan.



22

a. Mutta jos se valinta tehdään nöyryyden ja uhrautuvaisuuden vuoksi, edessä on mielenterveysongelmia ja katkera vanhuus.



Vierailija:

Lainaus:


osasyynä voi olla itsekkyys. Ei viitsitä uhrautua perheen vuoksi. Halutaan itselle vaan sitä mikä mielllyttää. Ennenvanhaan äidit kantoivat taakkansa nöyrästi. Hoitivat niin lapset kuin vanhempansakin. Kumma vaan, kun käsien iho kesti sellaista jatkuvaa pesemistä.

Pakko päästä töihin. En voi käsittää. Todella irti luonnollissesta toiminnasta. Äiti haluaa pois lapsiaan hoitamasta, kun ei enää jaksa olla vain kotona.


Kuten jo sanottu aiemmin, enne oli isot perheet (ja yhteisö) lapsia kasvattamassa.



Toiseksi, monet vanhat mummut ovat sanoneet, että " ei silloin lapsia hoidettu, ei ollut aikaa" .



Ja kolmanneksi: ovat äidit olleet silloinkin väsynetä, siitä vaan ei saanut pukahtaa sanaakaan.

Ei ne äidit ja mummot muilta kotitöiltään aina ehtineet katsoa taaperoiden perään ja tapaturmia sattui. Turha ihannoida entisiä aikoja, ei se lastenhoito välttämättä kovin laadukasta ollut silloin.

Äitien ei tarvinnut mennä töihin siksi, että piti saada ruokaa pöytään... eikä ollut vuokria ym. maksettava samalla tavalla kuin nyt... Muutenkin maailma oli niin erilainen, lapsista ei tarvinnut paljon kantaa huolta että alkavatko käyttämään alkoholia ja huumeita minkäkin ikäisenä ja miten se koulukin menee että joskus pääsee töihin ym. ym. Näitä meidän äitien huolia on nykyään ihan erilailla kun ennen...



Kyllä minä hattua nostan mummolleni joka hoiti omansa 5 lasta (nuorin vuoden ja vanhin 8v) ja siihen päälle viisi hoitolasta ja kodin ja miehensä veljenkin... Eikä ollut pyykkikonetta, mutta vesi sentään tuli jo sisälle ja meni viemäriin. Ulkovessa toki oli...

Elämä voi olla vain näennäisesti helppoa. Ennen elämässä oli ainakin enemmän vaihtelua (pääsi välillä lypsämään lehmiä) ja enemmän seuraa (isot perheet ja suvut samoissa tiloissa pyörimässä ja auttamassa). Tiedon myötä myös " kasvatusvaatimukset" ovat kasvaneet. Ja vaikka kyse olisikin vain sukupolvemme luonteen heikkoudesta, eikö olisi aihetta myötätuntoon? Entä olisiko ratkaisuehdotuksia tarjolla?

monet ruinaavat vähistä lapsistaan, että eivät jaksa hoitaa ja menevät sitten pian töihin, jotta voivat viedä hoitoon soveliaasti. Jotkut kolmen lapsen äidit ovat kotona ihan burn out, vaikka on ties mitkä vempeleet apuna ja helpot vaipat, tuttelit ja purkkiruuat.

Olisi mahtanut mummi aikoinaan kuolla nauruun, jos sille olisi sanonut, että meneppäs nyt keinuttamaan 1-vuotiasta pihalle ja tekemään hiekkakakkuja, että lapsi saa virikkeitä!



Eli lasten kanssa ei leikitty.



Niitä ei hoidettu yhtä tarkasti kuin nykyään.



Osa lapsista kuoli.



Tukiverkosto oli usein parempi.



Vanhuksiakaan ei tarvinnut niin pitkään hoitaa, kun ne lääkityksen ja hoidon puutteessa kuolivat nuorempina.



Ja silloinkin oltiin väsyneitä ja masentuneita.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat