Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meidän temperamenttinen kuopuksemme on vallan mahdoton nukkuja... Neiti syntyi jouluna-05 eli on nyt runsaan 8kk ikäinen. Tyttö ei syö enää öisin -hän vierotti itse itsensä rinnasta runsas kuukausi sitten. Päivällä tyttö syö hyvin, illalla syö puuroa tai vauvojen jogurttia. Tyttö on todella kova liikkumaan: nousee jo sohvaa vasten seisomaan ja konttaa kovaa vauhtia. Luulen että liikkuminen sotkee yöuniakin, yölläkin pitäisi päästä liikkumaan. Yöllä tyttö nousee seisomaan tai istumaan, hyörii ja pyörii ja usein itkee ihan hysteerisesti. Seuraavia keinoja olen kokeillut:



* ottanut hysteerisen itkun aikana tytön syliin jotta rauhottuu ja laittanut sitten takaisin omaan pinnikseen ->huuto alkaa taas vähän ajan kuluttua

*ottanut viereen nukkumaan ->ei auta: hyörii ja pyörii vieressäkin

*pitänyt yövaloa päällä ->ei mitään vaikutusta

*pitänyt makkarin ihan pimeänä ->ei mitään vaikutusta

*sanonut vain shhh omasta sängystä ilman että otan tyttöä syliin ->ei mitään vaikutusta

* yrittänyt tassuttelua eli pitänyt toista kättä reiden päällä ja toista selän takana -> tyttö rimpuilee ja huutaa entistä lujempaa

* yrittänyt iltaisin pitää tyttöä mahdollisimman paljon sylissä jotta yöllä ei iskisi sylin kaipuu -> ei mitään vaikutusta yöuniin



Olen valmis kokeilemaan huudattamista jos siitä olisi apua. Meillä olisi mahdollisuus että mies veisi vanhemmat lapset viikonlopuksi mökille ja mä huudattaisin kuopusta kotona. Vai olisiko tassuttelu parempi vaihtoehto? Tassuttelua olen vähän kokeillut mutta tyttö suuttuu siitä entistä enemmän...



Kuopus on ollut aina huono nukkuja mutta viimeiset viikot ovat olleet ihan painajaisia. Kolme yötä viime viikolla sujui jostain syystä todella hyvin (ilman mitään tassutteluja yms) mutta muuten on ollut todella levottomia öitä. Toivottavasti jollain olisi antaa hyviä neuvoja!



Kiitos jo etukäteen vastauksista =)

T. Univelkainen Tansku & pesue (= tytöt 8kk & 1v10kk ja pojat 12v & 13v)

Kommentit (12)

Kreatiivi: kiitos tuosta linkistä, oli mielenkiintoista luettavaa!



Syli auttaa aina hetkellisesti mutta tyttö herää taas vartin-puolen tunnin kuluttua itkemään. Unipussia mäkin olen miettinyt, täytynee etsiä jostain vaikka käytettynä...



Viikonloppuna mies nukutti tytön yöunille ja päikkäreille -ja neiti nukahti minuutissa =) Yleensä mies on kuitenkin pitkään töissä joten ei välttämättä pysty arkisin nukuttamaan. Silloin kun mies nukuttaa niin tyttö tosiaan nukahtaa tosi nopeasti -mä saan nukuttaa häntä välillä yli tunninkin =o Meillä ei mies pysty pitämään unikoulua kun tekee pitkää päivää omassa firmassaan -on siis välillä myös viikonloputkin töissä...



Meillä ei ole kovin selvää eroahdistusta mutta olette varmaan oikeassa että ehkä kannattaa odottaa unikoulun kanssa. Onhan tässä valvottu jo kohta 9kk, eiköhän sitä vielä jaksa muutaman kuukauden ;)



Kiitos joka tapauksessa kaikille vastauksista! Ja lisää vinkkejä saa antaa =)

Toivo elää että tässäkin perheessä joskus nukutaan :)

Tansku

Onpa tosiaan temperamenttinen lapsi teillä! Nyt varmaan tuntuu väsyttävältä, mutta sitten tarhassa pärjää hyvin nössömmille..



Eikös 8 kk ikäisenä ole usein eroahdistus, eli kaipaa enemmän läheisyyttä. Meillä yritettiin tuon ikäistä vieroittaa yöimetyksestä, ei onnistunut. Iskä ravasi vauva sylissä ja lauloikin, lopulta lapsi yleensä nukahti. Ei kuitenkaan lopettanut heräilyä. Olisi kannattanut odotella vaikka kuukauden.



Auttaako syli? Keinutuolia kaipasin joskus itse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikkuminen, eroahdistus, hampaat...Herkkäuniselle ja temperamenttiselle lapsella on ekan vuoden aikana kaikenlaista " kiusaa" , ei siinä oikein pääse nukkumaan...Meillä oli juuri 8kk iässä jakso, jolloin herättiin tunnin välein huutamaan, konttaamaan, seisomaan yms. ja olin ihan rikki. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että unikoulua on aika turha pitää, sitten taas kun tulee hampaita tai muuta " häiriötä" niin voi olla ett unikoulun tulos on yhtä tyhjän kanssa. Itkin 8kk neuvolassa kun olin niin poikki ja suosittelivat unikoulua. Voimavarat eivät riittäneet siihen, sillä halusin nukkua-edes sen tunnin kerrallaan. Hyvä niin, tämä oli ohimenevä vaihe, muutamissa viikoissa homma tasaantui. Tosin 2,5 vuotias tyttömme ei ole vieläkään mikään hyvä nukkumaan, mutta itse olen sitä mieltä että meillä tämä liittyy lapsen luonteeseen. Puhuu unissaan, kävelee, pyörii yms. , nukkuu keskimääräistä huonommin kuten aina, mutta tietysti tilanne on kovasti helpottanut kun verrataan ensimmäisen vuoden-puolentoista uniin.



Enpä usko että nukkumiseen on mitään taikatemppua, minusta unipussi auttoi hiukan, koska silloin lapsi ei päässyt yöllä niin kauheasti riehumaan...Konttaili sen kanssa kyllä, mutta seisomaan ei päässyt niin rivakasti ettenkö olisi ehtinyt kellistää lasta takaisin petiin. Meillä nukutaan perhepedissä, joten yöheräilyt eivät sinänsä ole rasittaneet niin paljon, kun jos pitäisi juosta eri huoneeseen tms. Mielestäni oli suht kätevää kun lapsi nukkui vieressä, ottaa tiukasti kainaloon kun " vieteri" pomppasi taas pystyyn ja (yrittää)jatkaa unia.



Lapsen kannaltakin on varmaan hämmentävää ja pelottavaa kun yöllä ihan puoliunessa tempoo itsensä pystyyn ja herää sitten siinä. Toivottavasti saatte pian nukuttua vähän paremmin, jaksamista!

Tansku, kuten Joulukuiset-viesteistä olet ehkä lukenutkin, niin täälläkin on eroahdistusahdistuneita.

Meidän Karen eroahdistus on ihan klassinen, alkoi suunnilleen 8-kuukautisssynttäreillä. No, tänään on 9-kuukautissynttäri, joten kaipa hän kuukauden päästä rauhoittuu.



Meille kävi nyt niin, että aiensin ja aiensin yötissin antoa (tehtiin tassu-unikoulu, kun hän oli 7 kk), ja nyt olen siinä nalkissa. Aion tassutella taas kuukauden kuluttua kyllä. En lähde koettelemaan itseäni ja vauvaa ihan vielä.



Tassuttelusta kuitenkin: meidän vauva ei sietänyt yöllä sivelyitä. Ihan vaan pepusta vakaasti piteleminen saattoi rauhoittaa. Joskus ihan pieni hyytelötärisytteleminen saattoi joinakin hetkinä toimia hyvin, mutta ei sellainen pumputus.



Mies nukuttajana on hyvä idea, koska miehillä on myös yksi etu: kuorsaus. Nimittäin nukkuvan teeskentely (tai nukkuminen) toimii meillä alkuyöstä edelleen hyvin (juu, Kare herää nyt jopa ennen puolta yötä.) Hyväuninen mieheni on muutaman kerran tosiaan nukkunut muutaman heräyskerran yli. Ja kyllä vauvakin on hetken riehuttuaan rauhoittunut. Toimii yöhreätyksissä minunkin kanssani, joskin tuppaan oikeastikin nukahtamaan.



Harkitsemme mekin yöpussia, tietäisikö klukaan, onko niissä eroa?

Moi,



meillä on kohta takana hyvin edennyt unikoulu. Nyt 9 kk lapsemme ei ole yhtä temperamenttinen tapaus kuin teidän, mutta yöheräily oli äidin hermoja raastavaa... pari kuukautta kahden tunnin välein heräilyä muuttaa kenet tahansa zombieksi. Nyt kun unikoulua on jatkunut neljä yötä, heppu herää yöllä vain kerran ennen kuutta ja hänet saadaan nukahtamaan tassuttelulla.



Mainitsit kokeilleesi huonolla menestyksellä tassuttelua. Meilläkään se ei onnistunut, ennen kuin valjastin mieheni tassuttelijaksi. Mies otti asian vakavasti ja noudatimme nettiohjeita tarkalleen ja johdonmukaisesti (paitsi ettemme ottaneet yhteyttä lastenneuvolaan). Tulokset ovat olleet tosi hyviä, eikä huudattaakaan tarvinnut! Eka iltana poika itki 20 ja toisena 5 minuuttia ennen nukahtamista, nykyään ei lainkaan.



Toivottavasti ' Kotiunikoulu lastenneuvolan tuella' -ohjeista on sinulle hyötyä (linkki alla). Meillä tämä meni tosi kivuttomasti ja mies joutui valvomaan pahimpana yönä max. yhden tunnin, mutta mainittakoon että tuttavaperheellä unikoulu kesti pitempään ja lapsella meni pitempi aika sopeutua uusiin käytäntöihin...



http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649,7650,7651





Kreatiivi



PS: Meillä myös hampaiden tulo on saanut heppulin nukkumaan levottomammin. Allergioita meillä ei ainakaan tietääkseni ole, mutta jotkut ovat kertoneet aiemmissa palstan kirjoituksissa että nekin voivat saada lapsen valvomaan.

kuten näkyy, niin univelka todella jo näkyy ;)



Ihana lukea että muillakin on unet minimissä. Meidän poika (nyt 7kk) ollut aina huono nukkuja. Ekat 4kk herättiin 20 min - 1h välein päivin öin ja siit eteenpäin n 2h välein. Nyt liikkumisaikana herää jopa monesti tunnissa.



Poika lopetti yösyönnit puolivuotiaana, nukkuu omassa sängyssään ja ollaan rauhoiteltu silittelemällä päätä. Joskus joutuu kääntää hänet parempaa asentoon yöllä.



Nyt on koko perhe aika finaalissa kun ei olla 7 kk nukuttu. En enää tiedä mitään konstia, millä pojan yöt saisi rauhoittumaan. Ilmeisesti tämä lapsonen on nyt rytmiltään varsin temperamenttinen (on erittäin aktiivinen päivisin) ja yöt rauhoittunevat hamassa tulevaisuudessa. Olo on todellakin kuin zombiella. Tsemiä sulle, luotan siihen että olo alkaa välittömästi parantua, kunhan saa alata nukkua öitä vähän paremmin.

Meillä esikoinen, tyttö 7 kk, on aivan samanlainen, temperamentissa löytyy! Jo ihan vastasyntyneenä oli havaittavissa tytön voimakas temperamentti. Ekat 4 kk nukkui suht ok- kunnes oppi liikkumaan ja sen jälkeen yöt ovatkin olleet yhtä draamaa. Konttausasentoon nousi 5 kk, konttaamaan lähti kun ikää 6kk+1 viikko ja seisomaan nousi siitä parin päivän päästä, nyt odotetaan kauhulla josko kävelee jo tän vuoden puolella. Tassuttelut sun muut rauhoittelut aiheuttavat vaan korviaraastavan hysteerisen karjumisen. Ainoastaan sylissä kävellessä tai tissillä rauhoittuu, toisinaan ei auta nekään. Ollaan miehen kanssa ihan hohhoijjaa, mies rukka joutuu lisäksi heräämään 5-6 aikaan kun käy Tampereelta Hesassa töissä.

Minäkin taidan ostaa sellaisen unipussin, joiden järkevyyttä aikaisemmin olen ihmetellyt, jos olisi apua...

Meillä alkoi myös " unikoulu" kun tyttömme oli 8 kk, mutta hänellä oli tämä yösyöminen joka ihan villiintyi, 2-3 kertaa piti yössä syödä. Teillä ei siis tätä yöimetystä enää ole.



Itse kokemuksemme perustella sanon, että lapsen kanssa auttaa JOHDONMUKAISUUS. Kirjoitan tämän isoilla kirjaimilla siksi, että sinunkin viestistä näkyi, että ihan johdonmukaisia ei olla oltu. On kokeiltu sitä ja tätä, mikä on ihan ymmärrettävää, kun lapsi ei vaan rauhoitu yöllä.

Tuohon nousemiseen sängyssä ottaisin ihan tiukan, mutta lempeän linjan: Nyt on yö, ja nyt pysytään omassa sängyssä. Ole sängyn vierellä, ja kun tyttö nousee ylös, laita hänet lempeästi taas makuulle niin, että kätesi ovat selän ja polvien kohdalla. Odota, että hän nousee kokonaan ylös asti, seisomaan, ja laita sitten makuulle. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Sinun täytyy jaksaa pitempään kuin tyttösi, mutta vain sen yhden kerran enemmän. Tällä tavalla et jätä häntä yksin huutamaan, mikä on minusta epäinhimillistä ja rikkoo lapsen luottamuksen siihen, että vanhempi auttaa kun minä en itse osaa (nukkua). Sinä olet siinä niin kauan, että hän väsyy ylös pönkimiseen ja nousee ehkä vain istumaan. Sama juttu, laita hänet makuulle. Kunnes hän sitten itse jää makaamaan, väsyneenä. Sitten voit odotella siinä, että hän nukahtaa.



Ensimmäisellä kerralla tähän voi mennä jopa tunti. Seuraavilla kerroilla toivottavasti vähemmän. Mutta idea on siinä, että olet päättänyt, että tyttö pysyy sängyssä öisin, ja toimit johdonmukaisesti tällä tavalla. Jos laitat häntä makuulle sen 20 kertaa, mutta otat sitten syliin, hän vain oppii, että kun tarpeeksi huutaa ja nousee ylös, niin äiti sitten luovuttaa. Ja mitään ei ole opittu.



Sitten jos tyttö on ihan niin hysteerinen, että on " pakko" ottaa syliin (itse sen näet ja kuulet), niin ota syliin, mutta VÄLITTÖMÄSTI kun hän lopettaa itkemisen, laita takaisin sänkyyn makaamaan. Ja jos huuto alkaa taas, ota syliin, mutta laske heti taas sänkyyn kun hiljenee.



Eli olet läsnä, lohdutat, et jätä yksin, mutta koko ajan lapselle tulee selväksi se, että öisin me pysymme sängyissämme.

Sitten on makuasia onko huoneessä yöllä pilkkopimeää vai yövalo. Itse päädyimme pimeään, kun se selvästi auttoi nukkumiseen.



Iltarutiinit kannattaa pitää tarkasti samana, samoja rutiineita myös päiväunia ennen, niin tyttö oppii tietämään, että nyt on nukkuaika.



Ja tätät tietysti kannattaa kokeilla silloin, kun on mahdollista itsellä levätä sit päivällä, kun yöllä tulee valvottua. Ja jos miehesi saa tytön paremmin nukkumaan, ehkä hän voisi ne pari eka yötä nousta tyttöä laittamaan makuulle.



Meillä tämä tyyli toimi, ja tyttömme on nukkunut mainiosti siitä asti, ei ikinä heräile yöllä turhaan huutamaan, ja on nyt jo yli 2-vuotias. Oppia opimme Tracy Hogg:n kirjasta, eli ihan itse en näin viisaasti olisi osannut toimia! :)







Olen aivan poikki ja tuntuu, että huh huh mites tästä taas selvitään. Esikoinen oli vielä vaativampi tapaus kuin tämä kakkonen, mutta juuri viime yönä vauvaa hyssytellessäni mietin, että ei tämä ikuisuuksia kestä - eiköhän tämän jotenkin jaksa.



Viime yönä heräsi yhtä aikaa sekä esikoinen että hänen huutoonsa vauva ja kohta huusi koko perhe. Väsyneenä voi tapahtua lumipalloefekti!



Olen tassutellut vauvaa ja sanonut " Nyt on yö, nyt nukutaan." Aina hän ei ymmärrä tuossa kohtaa puhetta, vaan karjunta jatkuu yhä kiivaampana. Ongelma syliin nostamisessa ja siihen rauhoittumisessa on juuri se, että takaisin sänkyyn laitettuna vauva kaipaa taas heti kohta syliä. Viime yönä kokeilin, jos tehoaa se, että annan huutaa hetken ja sitten tassuttelen. Jippiajee, se auttoikin ja vauva nukahti. Olen huomannut, että hän heräilee yhä lähempänä sitä aikarajaa, jonka olen asettanut aamutissin annolle. Olen miettinyt pitäisikö sitä rukata myöhemmäksi.



Voimia itsekullekin liskojen öitä viettävälle!



T.Pallotuija

Homma meni semmoseksi ettei yössä ollut kuin puolen tunnin-tunnin unijaksoja. Jaksettiin sitä muutama viikko, kun kuviteltiin että on ohimenevää. Vaimo odotti toista lastamme ja päätettiin että homma loppuu. Valittiin meidän punapäälle huudatus vaikkei se ehkä lapsen kannalta mukavin metodi olekkaan.

Unikoulu kesti kolme iltaa ja sen jälkeen, nyt 9v, on aina nukahtanut alle 5min illalla omaan sänkyynsä eikä juuri koskaan ole vaatinut vanhempiaan yöllä viereensä. Mutta ei se välttämättä toimi kaikilla.

Vierailen taaperopuolelta. oletteko kokeilleet unipussia? Me ostettiin sellainen juuri levottomiin öihin ja auttoi. On parempi kuin peitto, kun pysyy varmasti päällä liikkeistä huolimatta ja toisaalta estää liikkumista hieman eli rauhoittaa. Me käytimme pussia 8kk-2vuotta ja haikein mielin siitä luovuttiin, kun vaihdettiin lastensänkyyn. Siinä en uskaltanut nukuttaa enää, kun pelkäsin, että lähtee kävelemään sen kanssa ja kompastuu. Googleen vaan hakusanaksi unipussi ja löytyy vaikka minkälaisia pusseja. Hinnat vaihtelevat. Mutta todellinen arjen pelastaja! olen antanut lahjaksi unipussin jokaiselle kaverille, jolle on vauva syntynyt. Helpottaa myös yöpymisiä muualla, koska aina tuttu unipussi mukana.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat