Vierailija

Kommentit (25)

Mainittakoon, että mun elämäni suuri rakkaus ei ole aviomieheni. Olen varmaankin koko loppuelämäni tahallisesti aina jonkin verran onneton, koska en koskaan tule olemaan sen ihmisen kanssa, jonka luokse kaipaan. Mutta mä olen tehnyt elämän mittaisen lupauksen toiselle ihmiselle. Sanansa pitää pitää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hyväksy ollenkaan. En edes pussaillua. Mitä mieltä satuttaa toista (omaa rakasta). Millainen suhde jos, pettäminen sallittu? Mut jos se sopii kaikille osapuolille niin siitä vaan. Itse en pystyis. Ihastukset asia erikseen, jos ei mene ajatusta pitemmälle. Ainahan voi unelmoida.

Elämä on hyvinkin yksioikoista, kunhan vain on luonteeltaan tarpeeksi vahva. Helposti sitä voi tuntea vetoa toiseen kuin omaan puolisoonsa mutta täytyy muistaa että aikanaan se toinenkin tuntuisi yhtä tutulta ja varmalta...


mitä kokevat sellaisissa olosuhteissa elävät ihmiset ja millaisia ratkaisuja he tekevät ja miksi. Se on aikuisuutta.



Vierailija:

Lainaus:


pettäminkö sitten on aikuisuutta?

Tärkeintä on antaa viesti miehelleen/vaimolleen jo etukäteen. Mieheni ja minä tiedämme mitkä seuraukset ovat pettämisestä ja sen takia emme edes harkitsisi toisen pettämistä. Olemme myös määritelleet " pettämisen" .

Viette kumppanilta kodin ja lapset?



Kyllä pitäisi ajatella asioita hiukan laajemmin. Maailmankaikkeuden kokonaishyvinvoinnin kannalta joustavuus antaa paljon enemmän kuin suvaitsemattomuus.

Meillä ei siitä asiasta siedetä edes huumoria, minä en ainakaan. Jouduin entisessä suhteessani petetyksi ja nykyinen mieheni tietää siitä. Tietää myös että mun kanssani ei ole tulevaisuutta jos pettää, ja puolin ja toisin on luvattu että jos joku muu ihminen alkaa liikaa kiinnostaa niin ensin laitetaan omaisuus jakoon ennen kuin hypätään sinne aidan toiselle puolelle.

Millä tavalla perheeni tekisi onnellisemmaksi se, että minä tai puolisoni hyväksyisi toisen mahdollisen pettämisen?? Tiukkuus on hyvä asia, koska silloin ei jätä itselleen takaportteja auki pettämiselle. On paljon korkeampi kynnys sortua asiaan, jota ei hyväksy.



Pettämistä ei ole mitään syytä suvaita. Ei tiukkuus kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi jopa antaa anteeksi pettäneelle puolisolle (tai itselle), jos hän katuisi aidosti. Tekoa ei tarvitse koskaan hyväksyä, vaikka ihmisen itsensä hyväksyisikin.



Minä olen nainen, ja elän jatkuvassa puutteessa, koska mieheni on osoittautunut seksuaalisesti huomattavasti haluttomammaksi kuin minä. Kaikki muut asiat menee seksin edelle, kaikki tekkaohjelmat sun muut. Seksiä on 1-2krt kuukaudessa. Ja mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen. Ja tietää tasan tarkkaan, että minä en ole.



No niin, kuinka siis tästä eteenpäin? Erotaanko ja hajotetaan lasten koti ja kaikki se hyvä mitä meillä on? Mies kun ei suostu mihinkään avoimeen suhteeseen tms. vastaavaan. Eikä halua tehdä tuolle asialle mitään. Vai onko se niin, että minä olen se, joka joustan loppuelämäni tässä asiassa? Enpä usko.



Mulla ei ole mitään haluaja lähteä nimenomaan PETTÄMÄÄN, mä vaan haluan kunnollisen seksielämän. Olen valmis vielä vuosia tässä mieheni kanssa yrittämään ja tekemään kaikkeni tämänkin asian suhteen, mutta varmaa on se, että en loppuelämääni. JOten jos ei muu tule auttamaan, niin joskus hommana itselleni rakastajan. Ja ihan hyvällä omalla tunnolla siinä vaiheessa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat