Vierailija

vanhemmat! Onko teillä kokemusta missä iässä lapsi sopeutuu parhaiten? Vai ei milloinkaan :( Eli olisiko ollut hyvä laittaa lapsi jo ihan pienenä hoitoon että olisi tottunut muihin lapsiin ja hoitajiin, vai onko parempi odottaa kouluikää? Vai jossain siinä välissä?

Kommentit (9)

Kävivät 2 vuotta kerhoa, alkuun eivät uskaltaneet puhua edes ääneen siellä, vaikka mielellään menivätkin.

Eskarissakin olivat vielä hiljaisia mutta koulun alkaessa on ujostelut heitetty pois. Toki edelleen ovat tunnilla kilttejä, eivätkä hölötä turhia, mutta muuten ovat erittäin sosiaalisia.

Pienemmät lapset ovatkin nähneet koko ajan isompien kavereita eivätkä ole arkoja, aivan vieraita alkuun tietty ujostelevat, mutta en minäkään höpötä täysillä aivan vieraille ihmisille. Miksi lapsen pitäisi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei mennyt pikkuveljen syntymän vuoksi hoitoon 1,5 v, kuten alunperin olin suunnitellut. 3-v. yritin laittaa kerhoon mutta oli sellaista huutoa ja itkua monta kertaa, että en viitsinyt pakottaa, kun kuitenkin olin pikkuveljen kanssa kotona. Vuotta myöhemmin veljekset menivät yhdessä kerhoon ja saivat paljon tukea toisistaan. Nyt 5-v. esikoisesta on tullut hiukan rohkeampi ja sosiaalisesti taitavampi mutta edelleenkin hän aristelee toisinaan ottaa kontaktia muihin lapsiin. Mutta onneksi hänellä on vielä melkein kaksi vuotta aikaa harjoitella ennen koulun aloittamista. Mutta luulenpa, että hän tulee olemaan aina ujonpuoleinen mutta toivottavasti oppii olemaan sinut asian kanssa.



Monesti olen miettinyt, olisiko hän toisenlainen, jos olisi mennyt silloin 1,5v. hoitoon. Vai olisiko hän kärsinyt siitä niin paljon, että olisi sitten oireillut jotenkin? Mutta nyt minulla on ainakin tasapainoinen, iloinen ja tutussa seurassa oikein seurallinen ja hauska pikkupoika :) Ja kerhossakin ovat sanoneet, että on kehittynyt paljon. Eikä 5-v. neuvolassakaan tullut moitteita vaan kehuivat erittäin yhteistyökykyiseksi pojaksi (jäi siis terkan kanssa kaksin tekemään erilaisia tehtäviä). Luulen siis, että kotihoito ja pienimuotoinen kerhoilu ovat olleet ihan oikea ratkaisu.

Poika sopeutunut niin hyvin etten olisi ikinä osannut kuvitella! Joka aamu juoksee tätien luokse eikä kertaakaan itkua tihrustanut. Uskon että päiväkodissa (ainakin siis meidän) auttaa se että tädeillä on aikaa ottaa myös lapsia syliin jne.. kuten kerhossa ei ehkä ole. Noin pieni kuitenkin kaipaa sitä läheisyyttäkin JA kavereita. :)

Mutta on ollut hoidossa melko pienestä lähtien ja aina pärjännyt hyvin. Sopeutuu tosi hyvin aina uusiin tilanteisiin huolimatta ujoudestaan. Hoitajien mukaan ei siellä päiväkodissa olekaan niin ujo kuin olen luullut.

että siinä vaiheessa jos ois tarvis ollut viedä hoitoon, niin ois voinut varmaan sujua ihan hyvin se sopeutuminen sinne. Nyt ikää 3,5v ja reipastunut entisestään. Ei enää roiku äidin jaloissa ;) Hoidossa ei vieläkään ole ollut.



Minusta jos ei ole tarvetta viedä hoitoon eli et ole menossa opiskelemaan tai töihin, niin parempi pitää vain kotona ja viedä sitten viimeistään eskariin, että tottuu isoon lapsiryhmään. Sitä ennenkin voi käydä kerhoissa sun muissa lasten yhteisissä riennoissa. Minusta arkaa ja ujoa lasta EI saa väkisin pakottaa reipastumaan. Anna mieluummin ajan kulua, kun ei kerta ole pakko viedä mihinkään.

vajaa vuosi sitten aloittivat päiväkodissa ja meni muutama kuukausi että täysin tottuivat. muutettiin uudelle paikkakunnalle reilu vuosi sitten ja neuvolakin vaihtui, tosi kiva käyttää niitä siellä kun eivät ala puhumaan eikä tekemään niitä tehtäviä mitä siellä pitäisi kun ovat niin ujoja. ja neuvolan täti luulee että eivät osaa puhua eikä tehdä mitään.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat