Vierailija

Miten sinä määrittelisit tilanteesi tai minun tilanteeni?



Olen 30v ja risat yh-äiti ja tavannut erästä miestä muutaman kuukauden ajan. Tapaamme aina silloin tällöin, yleensä joka viikko noin 2-4 kertaa. 1-3 yötä vietämme yhdessä.



Meillä on toistemme kotiavaimet, mutta se emme ryntää suinpäin toistemme asuntoihin ennalta sopimatta. Lähinnä avaimet ovat sitä tarkoitusta varten, jos sovimme että toinen tulee toisen luokse illalla, niin ei ole sitten pakko päivystää kotona - vaan voi käydä vaikka sitten kaupassa tms.



Miehellä on lapsia, jotka olen nähnyt pari kertaa. Heille minut on esitelty " x-tätinä" , isin kaverina. Mies on nähnyt sisarukseni ja vanhempani. Miehen vanhemmat ja sisarukset eivät asu Suomessa, enkä ole heitä tavannut. Kuitenkin he tietävät minusta.



Yleensä puhun miehestä miesystävänä, koska se mun mielestä kuvaa tätä tilannetta - emme asu yhdessä, meitä ei sido mikään yhteinen juttu - tämä on siis tällaista suht. säännöllistä vapaaehtoista tapaamista.



Kerran kysyin mieheltä, että miksi hän meidän suhdettamme luonnehtisi, niin hän sanoi " no deittailuksi" .



Mun mielestä taas deittailu on sitä, että tavataan myös muita " kumppaniehdokkaita" , eli siinä ei olla sitouduttu vielä mihinkään.



Tavallaan mulla on sellainen olo, että olen " kuin sinkku" , koska me " vain" tapaillaan, vaikkakin säännöllisesti.



Sen jälkeen kun sain lapsen, olen alkanut ajatella, että vain niissä suhteissa on todellista sitoutuneisuutta, joissa on yhteiset lapset ja/tai asuntolaina. Jos näitä ei ole, on suhteesta lähteminen tosi helppoa.



Itselleni suhteiden päättäminen on aina ollut melko kivutonta, ei tunteetonta mutta kun ei ole ollut mitään yhteisiä juttuja, niin eipä siinä tarvita kuin kylmää päätä toisesta eroon pääsemiseksi.



Miehen mielestä taas mun ajatukset ovat karmaisevia, koska hän on omien sanojensa mukaan hyvin vakavissaan. Itse en oikein voi olla, koska mehän tavataan vain silloin tällöin. En tietenkään ole muiden miesten perään, koska se loukkaisi kumppaniani, mutta en jotenkin osaa olla henkisesti sitoutunut ihmiseen, jota näen (mielestäni) verraten harvoin kuitenkin.



Miten itse määrittelette suhteita ja sitoumuksia niissä?



Kommentit (12)

deittailu on vähän sellasta heilumista parempaa odotellessa. seukatessa taas ollaan vakavammin liikkeella ja toivotaan että suhteesta kehkeytyisi liitto. ja kun seukkaat niin et ole sinkku, deitatessa olet. hyvien tapojen mukaan deitatessa ilmoitat kuitenkin että deittaat myös muita jos niin teet.



ja se missä vaiheessa seksi on kuviossa mukana on ihan sopimuskysymys.

Itse en esim. kaipaa yksityisyyttä juuri lainkaan - ts. mulle riittää yksityisyydestä se, että voin käydä suihkussa, veskissä ja kaupassa itsekseni. Ja ettei tarvitse non stop huomioida toista, voi vaikka uppoutua nettiin tai hyvään kirjaan.



Siis mua ei häiritse, jos joku on saman katon alla - jos tarvitsen tilaa, saan sen vain sillä että käyn tunnin lenkillä tai keskityn lukemiseen/nettiin/töihin hetken verran. Tai vaikka käyn saunassa itsekseni.



Miehellä taas on erilainen käsitys yksityisyydestä, ymmärtääkseni, hän kaipaa ihan sitä ettei kukaan ole fyysisestikään samassa tilassa.



Yleensä minä sovin tekemistä itselleni siksi ajaksi kun miehellä on lapset tai työmenoja. Mutta sitten muun ajan jätän vapaaksi.



Ongelmaa kai tuottaa se, että mies usein haluaa lapsiviikonloppujen jälkeen viettää aikaa ensin ihan itsekseen, sitten hän haluaa tavata jonkun kaverin - jne - ja itselläni taas on sellainen suhtautuminen parisuhteeseen, että varsinkin näin kun aika on rajallinen, nähdään mahdollisimman usein.



Ja itselleni tuo aika merkitsee rentoutumista ja lepoa - miehelle ilmeisesti ei.



Tottakai tajuan, että kaikissa meissä on omat erityisyytemme. Mutta näin tapailun/seurustelun alkuvaiheessa tuppaan olemaan melko epävarma kaikesta - niin omista kuin toisenkin tunteista - ja olen pitkään halukas tutustumaan vähän perusteellisemmin. Ennenkuin tuntuu siltä, että hommat sujuvat omalla painollaan.



Näin on ollut aiemmissakin suhteissani.



Kiitos vastauksista toistaiseksi - ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos on saanut pahasti siipeensä edellisessä pitkässä suhteessaan, on ehkä tullut varovaiseksi naisten suhteen? Haluaa ehkä tutkailla vähän tarkemmin ja hartaammin ennen kuin henkisesti sitoutuu uudestaan?

Tapaatte 2-4 kertaa viikossa ja öitäkin yhdessä useita viikossa.



Perheellisillä ihmisillä tämä on jo tiivistä seurustelua, koska aikaa ei oikein enempää ole käytettävissä.



Miten tiivistä suhdetta sitten pitäisit seurusteluna? Pitäisikö teidän asua yhdessä tai tavata jokainen päivä?



Ymmärrän hyvin, että harmittaa, jos kaipaat päivittäistä yhteyttä. Miehesi sanoo olevansa tosissaan, usko häntä. Ehkä keskustelu asiasta ja toiveista auttaisi?



Itse seurustelen vakavissani aivan samalla tapaamistahdilla. Haaveilen kyllä yhteenmuutosta ja naimisiinmenosta, mutta myöhemmin sitten, jos suhde siihen suuntaan menee...

Mutta miksi pitäisi ylipäänsä " luokitella" suhteen laatu, jos se on molempia osapuolia tyydyttävä järjestely sinällään? Hiljaa hyvää tulee, ei kannata kiirehtiä puolin eikä toisin.

Ehkä tässä on jotain sellaista, että en oikein tunne oloani kotoisaksi. Pidän miehestä, mutta olen itse tottunut paljon tiiviimpiin suhteisiin, jos tunteita mukana. En oikein tiedä, miten päin olisin.



Mies sen sijaan vaikuttaa täysin viihtyvän. Hänellä on tyttöystävä ja lisäksi paljon kavereita + lapset. Itse tunnen, että näemme silloin kun hänellä on aikaa lapsilta, töiltä ja kavereilta - tässä järjestyksessä.



Itselläni on kavereita, mutta monet ovat pienten lasten äitejä. Näemme epäsäännöllisesti - kuten kaikki nyt varmaan ymmärtävät, ettei kahvi + bissedeittejä paljon tehdä raskaana olevien perheellisten naisten kera. Sinkkukaverit ovat oikeastaan melkein kadonneet - ja suuri osa heistäkin seurustelee tai tekee niin hektistä/epäsäännöllistä työtä, että tapaamiset ovat harvassa.



Ja itse olen aika kiinni lapsessa, joten on sillä lailla mahdotonta " tehdä kivoja juttuja" silloin jos emme näe. Siis kai tämä on valitusta siitä, että en tunne hänen sitoutuneen suhteeseen, koska näemme sen verran harvoin.



En jäkätä asiasta, mutta olemme keskustelleet kerran, pari.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat