Vierailija

Kommentit (14)

Jos teillä on vielä paljon aikaa koittaa saada lapsi, niin odottakaa pari vuotta... Saattaa miehenkin mieli muuttua...



Kannattaa myös miettiä sitä, että jos tahdot lapsen ja miehesi ei, niin miten ajattelit homman hoitaa...? Erota ja etsiä uuden miehen, entä jos et sellaista (hyvää) löydä? Sitten olet yksin (joko yh-äitinä tai etä-äitinä), mitäs sitten, koitatko saada lapsen yksinäsi...?

Mutta eikö se sitten ole ihan sama mistä syystä suhteenne ajautuu eroon. Hanki se lapsi miehen vastustelusta huolimatta. Ja jos hän sitten sen vuoksi sinusta eroaa, niin mitä menetit? Ehkä sen, että olisit itse päässyt aloitteentekijäksi erossa. Eli käytännössä et menetä mitään, mutta saat sen toisen lapsesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

vaan kysyn ihan mielipidettä siitä että voiko tällanen olla eron syy jos suhde muuten ok? Siis että vaimo jää suhteeseen vaikka haluaisi toisen lapsen ja mies ei. katkeroittaako se..?

Vierailija:

Lainaus:


Ensimmäisen jälkeen mies sanoi, että odotellaan pari vuotta ja minä suostuin. Sitten hän ilmoitti, että ei ikinä enää. Olen etsinyt elämääni korvaavia asioita ja nautin elämästäni tämän olemassa olevan lapsen kanssa. Suhde mieheen on kunnossa, mutta katkera olen silti. En pysty katsomaan tai koskemaan muiden vauvoihin. Jonakin päivänä tämä asia tulee johtamaan eroon. Mutta hei... elämä on.




Niin mekin alunperin puhumme kahdesta lapsesta, nyt onkin sitä mieltä että yksi riittää. Tavallaan ärsyttää jos ja kun annan tässä asiassa miehelleni periksi, pelkään että suhde jokatapauksessa jossain vaiheessa loppuu, ja syy on tämä lapsiasia. tsemppiä!



ap

Ottaen huomioon kuinka pahalta se tuntuu kun toinen ei halua lasta? Kuume on huumaava, sydämen ja halut täyttävä ja toinen sitten heittää tiiliseinän naamalle: ei.

Tiedän erään pariskunnan joka erosi juuri tästä syystä. Mies kertoi että hänellä oli aivan hullun kova vauvakuume ja nainen ei halunnut, joten hänen ainoa vaihtoehto oli erota ja löytää uusi nainen.

tyytyä siihen suhteeseen ja olemassaolevaan lapseen, aikaa myöten se vauvakuume varmaan lievenee tai aikaansa voi omistaa muille projekteille.



voi erota ja menettää muuten hyvän miehen ja sitten hankkia vaan lapsen JONKUN kanssa.



tai sitten hankkiutua " vahingossa" raskaaksi.



Mieti ite mikä fiksuinta

Vierailija:

Lainaus:


Jos teillä on vielä paljon aikaa koittaa saada lapsi, niin odottakaa pari vuotta... Saattaa miehenkin mieli muuttua...



Kannattaa myös miettiä sitä, että jos tahdot lapsen ja miehesi ei, niin miten ajattelit homman hoitaa...? Erota ja etsiä uuden miehen, entä jos et sellaista (hyvää) löydä? Sitten olet yksin (joko yh-äitinä tai etä-äitinä), mitäs sitten, koitatko saada lapsen yksinäsi...?




On totta että aikaa vielä on, en tosin haluaisi lapsille suurta ikäeroa, esikoinen nyt 3-v. Enkä itsekään halua toista lasta nelikymppisenä. En tietenkään aio tehdä lasta yksin, olisin vaan toivonut lapselle sisarusta. ja pointti on että lapsesta on aikasemmin ollut puhetta ja mies tietää että haluaisin toisen lapsen, nyt vaan sanoi miettineensä asiaaa ja tuleensa siihen tulokseen että yksi lapsi riittää. Pointti onkin se että jos ns. tyydyn kohtalooni, eikä toista lasta tule, tuleeko musta katkera akka jos jään tähän suhteeseen???



ap

Ensimmäisen jälkeen mies sanoi, että odotellaan pari vuotta ja minä suostuin. Sitten hän ilmoitti, että ei ikinä enää. Olen etsinyt elämääni korvaavia asioita ja nautin elämästäni tämän olemassa olevan lapsen kanssa. Suhde mieheen on kunnossa, mutta katkera olen silti. En pysty katsomaan tai koskemaan muiden vauvoihin. Jonakin päivänä tämä asia tulee johtamaan eroon. Mutta hei... elämä on.


Meillä oli kanssa miehellä ja mulla eri ajatukset lapsimäärästä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tässä asiassa se " voittaa" , joka haluaa vähemmän lapsia. Kyllä mua kirpasi haudata haaveet uudesta vauvasta, mutta jonkin aikaa itkeskeltyäni päätin keskittyä elämäni hyviin puoliin ja siihen olemassa olevaan lapseen ja mieheeni.



Ei elämässä aina saa kaikkea, mitä haluaa, vaikka meille nykyään niin uskotellaankin. Minä satsaan nyt lapsiin siten, että meillä on usein viikonloppuisin lapsemme kavereita tai minun ja miehen sisarusten lapsia yökylässä. Samoin serkkuja on aina meillä lomilla useampia päiviä jne.



Aloitin myös jatko-opinnot. Me matkustellaan paljon koko perheen voimin jne. Meillä käytiin noita vauvakeskusteluja noin viisi vuotta sitten ja vaikka surullinen olinkin, kun haaveesta jouduin luopumaan, niin katkera en ole tippaakaan. Katkeroituminen on ihan oma valinta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat