Vierailija

Kun täällä niin kovasti vouhkataan aina, että Suomessakin se on mahdollista. Itse en ole kuullut tai tunne ketään sellaista ihmistä. Itseänikin on sellaisesta epäilty, minkä olen kokenut erittäin loukkaavana.



Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla avotarjonnan vuoksi ja epäsuhdan ja toinen leikattiin samasta syystä, + että kohtuani oli ensimmäisessä sektiossa jouduttu ompelemaan tavallista enemmän verenvuodon vuoksi ja nyt minulla on vaivana ohentunut kohtu, max yhden lapsen voin enää saada.



Elin raskausajan terveellisesti, söin enkä antanut painonnousta ja harrastin liikuntaakin. Kumpikaan lapsista ei vain ottanut syntyäkseen ja toista yritettiin käynnistääkin pari päivää. Itse olen lyhyt ja lapseni isä on iso, lapseni olivat molemmat pienehköjä alle 3,5kg. Olisin aika paljon antanut, mikäli heidät olisin saanut tavallisesti maailmaan saattaa ja olisin ollut kaiken valmis kärsimäänkin eppareineen kaikkineen ilman ikävää ja rumaa arpea (vaikka se onkin ihan tavallinen arpi) Kaikille se ei ole mahdollista.



Olkaa kilttejä. Älkää syyllistäkö äitejä sektiosta tai siitä, ettei äiti joka on joutunut sektioon osannut synnyttää tai teki sitä tai tätä väärin tai ei ole synnyttänyt lastaan. Se tuntuu pahalta. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin itse olette.



Minulla on kaksi tervettä lasta joita rakastan äärimmäisesti, olen halunnut heidät ja ehkä vielä sen yhden muksun joskus. Kunnioittakaamme toistemme äitiyttä ja sitä, että meillä kaikilla on siihen tavalla tai toisella ollut mahdollisuus!



t. 2 x sektiomamma

Sivut

Kommentit (87)

mistä tulee tuo katkeruus sektioäitejä kohtaan. Eikö kaikkien alatieglooriassa paistattelevien pitäisi vaan olla hirmuisen onnellisia siitä etteivät moista kauhukohtaloa ole joutuneet kokemaan. Ja riskit my ass. Sektio on taatusti vähemmän vaarallista kuin vaikka autolla ajaminen ja silti raskaana olevat mammat ajaa autoa. Nämä samat mammat jotka mesoaa sektion vaaroista röökaa tai painaa sata tonnia tai ties mitä. Eikä kukaan vaadi niitä menemään kahdeksi vuodeksi terapiaan että saisivat lopetettua sikiölle oikeasti aivan hemmetin haitallisen ketjupolttamisen tai painoaan vaikka vaan 10 kg alas ennen raskautumista, ettei tarvis sitten kahta kuukautta lojua prenalla verenpainetta potemassa. Toooosi halpaa se on sekin yhteiskunnalle.

tällaiseen ketjuun ne mukavuussektioidut ryntää kättään nostamaan. Itse tiedän kyllä yhden ystäväni, joka todellakin halusi ja sai mukavuussektion. Siis ei vaan halunnut synnyttää. Kyse ei ollut pelkäämisestä, vaan siitä, että ei halunnut.



JA kyllä todella monella pelkosektioidullakin se pelko on huomattavasti vähäisempää kuin mikään koko raskausaikaa varjostava paniikkitila. Mutta kun sen pelkosektion saa niin helpolla, niin nämä sektiouskovaiset (just nämä jotka huutelee tikkiperää sun muuta yhtä järkevää) sen myös ottavat pelkoon vedoten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lainaus:

Se hoidetaan terapiassa. Ei muihinkaan pelkoihin tarjota vaihtoehtoista tapaa kohdata niitä. Tästä faktasta joku voi provosoitua jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.




Synnytyspelko on hirmu erilainen pelko kuin vaikka joku lentopelko tai aukeitten paikkojen kammo tai mikä pelko vaan. Koska synnytyksessä ihmiselle oikeasti mitä suurimmalla todennäköisyydellä tapahtuu se, mitä pelätään ihan faktisella, fyysisellä tasolla. Kyllähän hammaslääkärissäkin puudutetaan. Että siinä on ihan yleisessä käytössä oleva vaihtoehtoinen tapa kohda hampaan poraamisesta aiheutuva pelko.

22 tuntia synnytyssalissa, josta 2 tuntia ponnistusta, supistustippa tietenkin koko ajan ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset joita yhden synnytyksen aikana saa antaa. Sitten helpottava päätös leikkauksesta. Lapsi ei kaiken tuon yrittämisen jälkeen liikahtanut milliäkään synnytyskanavaan, ei matunut vaikka oli aivan normikokoinen 3,7 kg poika.



Vaakasuoraan vetivät viillon koska ei ollut sekunneista kiinni lapsen henki. Tosin kuoltu oltas lopulta molemmat jos leikkausta ei olisi tehty.



Toinen lapsi tuli suunnitellulla sektiolla, koska Taysissa kuvasivat 3 vkoa ennen la:ta ja totesivat, ettei mahdu tuo hieman pienempi tyttökään tulemaan alakautta.



En ole mitenkään "katkera" asiasta vaan ainoastaan onnellinen kahdesta lapsestani sekä äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta saada sektio. 100 vuotta sitten olisin kuollut. Jos tuo "synnyttämättömyys" on jonkun mielestä puutteeni, niin voi voi.

Eli sektiomammat on niitä terveesti eläviä tupakoimattomia ja hoikkia, ja normaalisti synnyttävät lihavia tupakoitsijoita...



Onko se muuten niin vaikea tajuta, että ihan kaikki keskustelu ei ole nii kovin henkilökohtaista? Että jos näitä asioista puhii, niin siinä ei tarvitse olla mitään katkeruutta takana? Miksi itse käyt irvimään jostain alatiegloorioista, oletko katkera, kun et pystynyt siihen, mihin normaali naine pystyy? Koetko itsesi siis luuseriksi?







Lainaus:

mistä tulee tuo katkeruus sektioäitejä kohtaan. Eikö kaikkien alatieglooriassa paistattelevien pitäisi vaan olla hirmuisen onnellisia siitä etteivät moista kauhukohtaloa ole joutuneet kokemaan. Ja riskit my ass. Sektio on taatusti vähemmän vaarallista kuin vaikka autolla ajaminen ja silti raskaana olevat mammat ajaa autoa. Nämä samat mammat jotka mesoaa sektion vaaroista röökaa tai painaa sata tonnia tai ties mitä. Eikä kukaan vaadi niitä menemään kahdeksi vuodeksi terapiaan että saisivat lopetettua sikiölle oikeasti aivan hemmetin haitallisen ketjupolttamisen tai painoaan vaikka vaan 10 kg alas ennen raskautumista, ettei tarvis sitten kahta kuukautta lojua prenalla verenpainetta potemassa. Toooosi halpaa se on sekin yhteiskunnalle.

tällaista näkökulmaa. Jos joku repeää pahasti, ja itse et repeäkään, ajattelet, että toinen olisi puhunut palturia. Et revennyt, joten voit olla onnellinen ja huokaista helpotuksesta. Minusta on tärkeää tietää, mitä riskejä synnytykseen liittyy, alakautta tai sektiossa. Riskit eivät tarkoita, että ne toteutuisivat kaikilla, mutta joillakin käy huono tuuri. Siksi haluan tietää etukäteen mitä saattaa tapahtua. Ja totuus on, että lapset ovat tosi isoja, koska ihmislajilla aivot ovat niin kehittyneet ja isot jo vauvan syntyessä. Se johtaa moniin ongelmiin.



Minä en ole kuullut kenenkään kehuvan kärsimyksillään, vaan yleensä niistä enemmänkin vaietaan. Varsinkin synnytyksestä aiheutuneista ongelmista ei ole ollut tapana puhua häpeän tai nolouden takia. Onneksi viime aikoina on asiasta päästy puhumaan.



Jos sinä olet synnyttänyt ongelmitta, puhu siitä avoimesti. Minulle on ainakin tullut kuva, että kaikki sanovat "kaiken sujuneen hyvin", vaikka taustalla olisi mitä tahansa pidätys- ym. ongelmaa, eli en oikein usko, tai en tiedä kuka puhuu tosissaan. Mielelläni otan vastaan kaiken positiivisen synnyttämiseen liittyen, kunhan puhutaan totta eikä kaunistella.

Mulla itselläni neljä normisynnytystä takana, ja viidennen kohdalla halusin sektion. Syyt.



- neljäs vauva meinasi kuolla synnytyksessä. Juuttui hartioista kiinni, joten jäi pleko.

-kokoarvioissa vauva painoi 4600g, ja viimeisessä ultrassa todettiin perätila.



Lääkärit ehdottivat kyllä synnytystä, mutta vaadiin sektion. Tämä varmaankin usean mielestä mukavuus sektio...mitä se ei todellakaan ollut. Ja syyt miksei mielestäni ollut mukava.



- Puudutus petti, ja tunsin tarkalleen lääkärin leikkaavan.

- Vuosin verta, ja meinasin itse kuolla verenhukkaan. Sain neljä yksikköä verta leikkauksen aikana, eikä vuoto meinannut tyrehtyä.

- Leikkauksen jälkeen en päässyyt liikkeelle ollenkaan kolmeen päivään, ja sain veritulpan jalkaan.

Kaikesta tästä selvittyäni pääsin kotiin, mutten voinut vahvan lääkityksen taka imettää vauvaa. Haavakin vielä tulehtui ja söin parisen antibioottikuuria.

Tämä sitten oli kait mukavuus sektio. Enkä ollut eka joka tällaisen sektion koki, lähipiirissä pari vastaavaa tapausta. Pitäisiköhän mukavuus sektio kokea vielä uudestaan?

Lainaus:

Tuttavallani tuota vaakaviiltoa tuskin huomaa. Itselleni olin vaatimassa sektion koska pelkäsin repeämistä, siihen ei suostuttu ja minä en suostunut ponnistamaan täysillä ja lapsi avitettiin imukupilla ulos.




Mulle tehtiin hätäsektio vaakaan!! Varmaan riippuu tilanteesta! Mukavuussektiosta kun puhuu niin mukavuus on lähinnä siinä että reikä ei voi revetä niin pahasti. Mutta mitä mukavaa on siinä leikkausarvessa ja tulevien raskauksien ylimääräisissä riskeissä???

Itse olen sillä tavoin ollut onnekas, että olen toipunut sektioistani nopeasti, koska olen nuorehko ja perusterve, sekä liikunnallinen. Mutta kyllä alatiesynnyttäneet ystäväni ovat toipuneet luonnollisesti vielä nopeammin. Ei se ole mukavaa, kokemuksella voin sanoa.



t. ap

Minä en koe itseäni luuseriksi, mutta kyllä, olen katkera ja myöntänytkin sen. Ja juuri siksi, etten pystynyt. Mutta luuseri en ole, sillä moneen muuhun asiaan elämässäni olen pystynyt ja ihan hyvä äiti lapsilleni olen ollutkin. Kuitenkin viimekädessä lapsen terveys menee sen oman edun edelle, eli pakon edestä sektiolla olen synnyttänyt. Se alatieglooria vinoilu oli tarkoitettu lähinnä näille äideille, jotka eivät ymmärrä sektioita ollenkaan ja vinoilevat sektioäideille. Näin ainakin itse ymmärsin asian, vaikken sitä itse kirjoittanutkaan. ap

Lainaus:

monet jotka ei ymmärrä pelkoa lääketieteelliseksi syyksi katsovat siis pelkosektion "mukavuussektioksi".. joissain sairaaloissa pelkääville äideille järjestetään paljon tukea ja esim terapiaa, jotta äiti voisi vielä harkita alatiesynnytystä, joissain sairaaloissa pelkosektio annetaan suoralta kädeltä. ei se silti ole mukavuussektio, pelko voi johtua monista syistä, oikeista vakavistakin syistä ja tuskin on alle yhdeksässä kuukaudessa parannettavissa.




Se hoidetaan terapiassa. Ei muihinkaan pelkoihin tarjota vaihtoehtoista tapaa kohdata niitä. Tästä faktasta joku voi provosoitua jos ei ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.

Mitäs muuta se koko viesti oli kuin irvimistä?



Ei siinä mitään, mun itsetuntoni kestää kyllä synnytystapani tarkastelun. Musta se vaan on hassua, että kaikki eri mieltä oleva teksti on joko katkeraa tai kateellista.



Mun mielestäni tän ketjun tarkoitus oli kysyä, onko joku saanut mukavuussektioita, ja mä olen kertonut, että ystäväni on saanut, ja itsekin olisin saanut, mutta päädyin kuitenkin alatiehen. Eli ei, kaikki sektiot ei ole pakollisia ja vain hyvästä syystä tehtyjä, vaan niitä kyllä tehdään myös ihan vaan siksi, kun jotkut äidit ei halua synnyttää. Miten se sitten vaikuttaa heidän äitiyteensä, onko se yhteiskunnallisesti oikein jne. on taas ihan eri asioita.

halusin juuri siksi aiheesta keskustelua, kun en itsekään usko, että Suomessa sellaista saa. Siksi kysymys on provosoivasti esitetty, selvennykseksi. Kun täällä vaan aina epäillään ja tosiaan itseänikin on siitä epäilty, niin kysytäänpä sitten onko ketään, joka sellaisessa olisi ollut :) Tuskin ;) Mistä te siis revitte noita juttujanne kun epäilette mukavuussektioita? ;)

on helpompaa sanoa niin, ettei halua synnyttää, kuin että pelkää synnytystä. Lääkäreiden diagnoosina tällöin on kuitenkin todennäköisesti synnytyspelko, sillä ilman sitä ei voida leikata. Vai luuletteko te todella oikeasti, ettei siihen tarvita lääketieteellistä diagnoosia? Että leikkaussaliin mennään noin vain leikkauttamaan itsensä ilman sitä? Joku työdiagnoosi täytyy olla, vaikka se olisi nimellinen. Ja jokuhan syy siihen on, ettei halua synnyttää...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat