Vierailija

Millasta elämä oli, kun kuopus tuli taloon? Onko elämä muuttunu paljon siitä mitä se oli, kun oli kaksi??



Kertokaa, omia kokemuksia elosta silloin kun kaikki oli pieniä. Kiinnostaa, kun itellä pian se tilanne.

Kommentit (14)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muuten olisi ollut aivan ihanaa aikaa heti kuopuksen syntymän jälkeen mutta kuopus oli NIIN itkuinen ja vaativa pieni että se vei vähän voimia.



Kaikenkaikkiaan meni kuitenkin tosi hyvin, en koskaan tuntenut olevani jotenkin aivan totaalisen poikki eikä meillä ollut mikään " jatkuva kaaos" niin kuin kaikki tutut halusivat ehdottaa.



Molemmat isosisarukset rakastuivat pieneen huutajaan ihan ensi silmäyksellä. Jotenkin esikoiselle se oli jo vanha juttu, tuntui että nyt hän pystyi nauttimaan vauvasta eri tavalla kun keskimmäisen synnyttyä. Keskimmäinen taas oli sen verran pieni että hyvin pian vauvan syntymän jälkeen ei enää edes muistanut aikaa ilman vauvaa. Meillä jotenkin kaikki loksahti lopullisesti kohdalleen kun kuopus syntyi. Kaikki löysivät oman paikkansa.



Nyt esikoinen on se iso, molemmat pienet on otettuja kun esikoinen haluaa leikkiä heidän kanssaan. Isosisko on pienten tuki ja turva, häneen luotetaan jo vähän samaan malliin kun vanhempiin. Ja nuo kaksi pientä ovat aivan lyömättömät kaverit. He nauravat ja pelleilevät kaiket päivät yhdessä, aamusta iltaan. Kun toinen on poissa niin toinen kyselee koko ajan että missä hän on ja millon tulee. Yhdessä touhutessa tulee tietysti paljon tällejä ja kiistoja mutta jotenkin ihmeen kaupalla he osaavat jo " neuvotella" , isoveli antaa osan tavaroistaan pienelle, osaa tehdä vaihtokauppoja jne. Pusujen ja halien määrä on rajaton.



Niin, meillä siis tyttö-poika-tyttö ja kuopus on kohta puolitoistavuotias.

täällä 4v 3v ja vauva 4kk.



meilä on päiviä, että isommat tappeleee keskenään (alkoi vauvan synnyttyä). ja sitten päiviä joilloin kaikki sujuu hyvin. vauva on pääosin rauhallinen ja elämä sujuu samallalailla kuin ennenkin. tosin nyt hetki taas niin etten voi jättää isompiaq isän luo ja lähteä yksin vaan. vaan vauvan on sit kuljettava mukana. mutta kunhan vauva kasvaa, niin voi sitten kaikki 3 jäädä joskus isän luo.



matkusteltu on paljon kaikkien kanssa, 5 eri maassa käytiin kesällä. vava oli helppo kun oli vielä niin pieni. kysy vaan, vastaan kyllä jos jotain haluat tietää. mustasukkaisuus ei siis ilmennyt vauvaan eikä minuun vaan toisiansa kohtaan, eli tappelivat normaalia enemmän. mutta sekin aika jo ohi. kunhan savat joka päivä hiukan äidin knssa olla kahden. isälläkin siis aina (paitsi töissä) joku lapsi mukana. yksin ovat kilttejä.

Ekan ja tokan ikäero on 1v10kk ja kun kolmas syntyi olivat 5v2kk ja 3v4kk. Vanhimmat olivat jo riittävän vanhoja eli siis eivät käyttäneet vaippoja, nukkuivat hyvin yöt, ei päiväunia jne. Eli kolmas oli siis ainoa vauva talossa ja vanhimmat eivät olleet kauhean mustasukkasia joten hyvin meni ja menee.

Sanotaan näin, että kun toinen lapsemme syntyi, tuli arkeen isompi muutos kuin kolmannen synnyttyä.

Arki on ihan samanlaista kuin ennen kolmatta. Aamulla ulkoillaan (pienin nukkuu vaunuissa/rattaissa), sitten syödään jonka jälkeen on päiväuniaika. Meillä 3v nukkuu vielä päikkärit ja 5v tekee jotain ' hiljaista' hommaa. Piirtää, katsoo dvd:tä tms. Päikkäreiden jälkeen ollaan taas ulkona mikäli keli sallii (en näe mitään syytä ulkoilla vesisateella). Onneksi meillä on iso, oma piha joten aina ei tarvitse lähteä leikkipuistoon. Ja isommat tykkäävät kyllä touhuta omallakin pihalla, tekemistä keksivät aina vaikka äiti leikkaisi nurmikkoa tai lapioisi lunta :)

Illalla touhutaan jotain kaikki yhdessä tai kyläillään.



Kerhoja on kahtena aamuna viikossa. Toisessa ollaan kaikki (avoin- tai perhekerho) ja toinen on isompien lasten oma. Sen ajan vietän vauvan kanssa joko kotona touhuten, ulkoillen tai kaupungilla kierrellen.



Harppaus yhdestä lapsesta kahteen oli siis suurempi muutos kuin kahdesta kolmeen :)

keskimmäinen oli tosi mustis. kun tajusin alkaa ottaa häntä mukaan vauvan hoitoon tyyliin tulepas niin syötetään/kuivitetaan yhdessä vauva, niin pikku hiljaa rauhoittui. Laitoin lapset yhtä aikaa päikkäreille, niin omaa aikaakin jäi. Pidin suht säntin rytmin ruuan ja unien suhteen. Kivasti selvittiin:) Itse asiassa tää on helpompaa useamman kanssa kun itse on paljon varmempi ja osaa ottaa rennosti:) neljäs on tosiaan nyt vauva kyllä tämä sujuu

Sitä esiintyi kun toinen ja kolmas tulivat taloon, mutta merkittävässä määrin vain kaksi ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen kaikki on mennyt niinkuin sisarusten kesken yleensäkin, vuoroin tapellaan ja vuoroin tykätään =)

Kiva kuulla, että elämä on ollu noinkin rauhallista. Itsekin ajattelin, että varmasti suurempi muutos on kun toinen syntyy kuin kolmas. Eivät ole enää tottuneet niin paljoon huomioon, kun esikko yksin ollessa. Eiköhän mekin selvitä sitten:)



Kiitos teille, jotka viittitte vastata!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat