Vierailija

Meillä on ihana ja fiksu 4-v poika, mutta hän on alkanut viime aikoina valehtelemaan ikävästi. Lupailee myös hövelisti kavereilleen asioita päästäkseen tilanteesta, esim että tulee hakemaan leikkimään iltaruuan jälkeen vaikkei ole aikomustakaan mennä. Tänään valehteli ensin kaverilleen noin ja sitten minulle siitä, että olisi käynyt hakemassa kaveria leikkimään. Juteltin valehtelemisesta ja hän lupasi olla enää valehtelematta. Kerroin, etten ole vihainen jos kertoo miltä tuntuu, mutta että valehtelemisesta olen.



Mutta tunti myöhemmin hakiessani häntä kylvystä hän teki niin taas. Kylppärissä haisi virtsa ja hän syytti pikkuveljeään siitä, että tämä olisi pissannut lattialle. Kielsi tiukasti itse pissanneensa. Muta tiesin, ettei pikkuveli ollut pissannut, sillä käytin hänet aiemmin suihkussa itse ja sitten 4-v tivatessani tunnustikin.



Hän ei oikein osaa edes katua tällaista vaan olettaa että minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi suuttumistani. Olen vaan loukkaantunut ja hämmentynyt...viime viikolla hän varasti päiväkodista ja valehteli minulle peittääkseen sen. Mitä pitäisi tehdä? Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, ilman tulosta. Tästäkö se epäsosiaalinen käytös jo alkaa?

Kommentit (9)

en nyt muista mitä siinä tarkalleen luki mutta se oli MLL:n tuottama lehdykäinen joten löytyisikö ongelmanratkaisuvinkkejä MLL.n sivuilta? Siellä on aika hyvin ohjeita vanhemmille kunkin ikäisen lapsen kanssa toimimiseen...

lastasi valehtelijaksi! Sehän nyt on tunnettu fakta, että tuossa iässä lapsen MIELIKUVITUS laukkaa aikamoista vauhtia, ei tuonikäinen todellakaan vielä tietoisesti ja viekkaasti osaa valehdella, hän vain ei vielä oikein erota todellista mielikuvituksesta. Luepa joku lapsen kehitystä käsittelevä perusopus!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minusta tuntuu, nyt kun asiaa mietin, että lapsi valehtelee koska olettaa minun suuttuvan jos kertoo totuuden. Ehkä hänestä välillä jopa tuntuu, että hänen pitäisi olla toisenlainen kelvatakseen ja siksi valehtelee välttääkseen minut "pettymykseltä" (= hän ei halua leikkiä muiden kanssa vaan viihtyy paremmin yksin).



Voi ei..olen kamala äiti :,(



ap

Minun poikani otti legopalan päiväkodista taskuunsa.



Kun kysyin miksi, niin vastaus oli yksinkertainen. Jos hän ei olisi niin tehnyt ei hän olisi enää sitä tärkeää palaa löytänyt seuraavana päivänä.



On osattava selittää lapsen ymmärryksen tasolla mistä oikeasti on kysymys.

Ei siinä auta äänen korotus ja kiroilu joka pahentaisi asiaa.



Tällainen voi toistua useasti pienten lasten kohdalla.



Ettei sinun neljä vuotias poikkea muista. Jäitä hattuun ja malttia.



Jos lapsi alkaa pelkäämään valehtelu lisääntyy...

Pari vuotta sitten tuli tv-dokumentti aiheesta, missä todistettiin se, että lapsi osaa valehdella vasta lähempänä 5-vuotissynttäreitä.



Meidän 4-vuotias puhuu kyllä ihan höpöjä. Tänäänkin selitti isälleen ihan totuudessaan, että äiti osti hänelle oman puhelimen tänään. Mutta ei se mitään valehtelua ollut, vaan mielikuvituksen sepitystä. Ja sitä tulee ihan päivittäin. Mutta meillä ne on tuollaisia harmittomia juttuja, että poika ihan selvästi kertoo sellaisia juttuja, joiden toivoisi tapahtuvan.



Ja lasten mielikuvitushan on vilkkaimmillaan tuossa 5 vuoden tienoilla. 5-vuotiaaksi asti mielikuvitus kehittyy koko ajan, mutta sitten se alkaa taas taantumaan - koulumaailma on tunnetusti todella tehokas mielikuvituksen ja oppimishalun tappaja ;-)

Ei vielä selvästikään oikein tajua valehtelua ajatuksena. Yleensä valehtelee silloin, kun kuvittelee pääsevänsä helpommalla tilanteesta tai miellyttääkseen muita. Mä sanon joka kerta pojalle, että ei saa valehdella, mutta en nosta siitä meteliä. Ei ole mitään järkeä suuttua sellaiselle, joka ei selvästikään vielä hommaa käsitä. :)



Ei myöskään kannata tivata asioita nelivuotiaalta, se kertoo vain sen, mitä kuvittelee sun haluavan kuulla tai kehittelee jonkun kummallisen tarinan. Mä olen huomannut että seuraava toimii paremmin: Mä kysyn, että mitäs touhusit siellä huoneessa, leikitkö legoilla? Siihen saan yleensä totuudenmukaisen vastauksen, että "eiku autoilla". Tyhjänpäiväinen esimerkki, mutta siis olettamalla jotain tai antamalla pari vaihtoehtoa tilanteesta lapsi vastaa, mitä oikeasti tapahtui!

Ensimmäiseksi mieleen herää seuraavia kysymyksiä:



Voisiko lapsi olla mustasukkainen pikkuveljestä? Voisiko lapsi olla niin arka, että jopa pelkää sinua tai suuttumistasi? Muistan itse valehdelleeni joskus lähes pakonomaisesti äidilleni, koska kuvittelin näin voivani välttää tämän raivokohtauksia.



Lapsella on oltava todella vahva ja terve itsetunto, että kykenee aidosti katumaan ja tuntemaan huonoa omaatuntoa. Ehkä lapsi ei vielä täysin ymmärrä, mitä valehtelu tarkoittaa ja kokee olonsa vielä epävarmemmaksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku syyttäisi sinua jatkuvasti valehtelusta?

Ohimenevä ilmiö joka katoaa lapsen/ymmärryksen kasvaessa.



Liian pieni kuulusteltavaksi.



Jos lasta moititaan/rangaistaan ja väheksytään usein ja tarpeettomasti oppii hän vastapainoisesti valehtelemaan välttääkseen häpeän tunteen.



Nasikka on aivan liia pieni selittämään käytöstään joka on seurausta jostakin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat