Seuraa 

Me asumme seitsemättä vuotta Sveitsissä. Ensimmäiset neljä vuotta asuimme Pohjois-Sveitsissä ja nyt asumme siis kolmatta vuotta täällä Etelä-Sveitsissä.

Olemme viihtyneet hyvin, mutta yksi asia pistää vihaksi, ainainen näyttämisen tarve, että pääsisi edes jollakin tavalla paikallisten kanssa samalle lähtöviivalle.

Tuorein esimerkki, mitä tarkoitan on esikoisemme balettitunnille meneminen. Hän on juuri täyttänyt 4v ja vouhottanut jo pitkälti päälle vuoden, että haluaisi balettiin(ilmeisesti naapurin tytöiltä saanut vimman), viime vuonna me kävimme sitten tyrkyllä balettikoululla, mutta hän oli vuotta liian nuori, siitä alkoi kova odotus ja kun tarvittava vuosi tuli täyteen, muisti hän heti, että nyt on kyllin vanha balettiin ja taas uusi yritys. Tällä kertaa ryhmä oli tupaten täynnä, ainakin niin kauan kun napakasti kysyimme tilannetta uudelleen. paikka löytyi ja esikoisemme pääsi tänään aloittamaan balettinsa, muutaman kerran muita jäljessä, mutta mukavasti pääsi ryhmään mukaan, ainakin omasta mielestään ja minun mielestäni, joka seurasin tilannetta vaivihkaa ikkunasta =) Tunnin jälkeen kysyin opettajalta, että miten esikoisemme kanssa sujui, johon hän vastasi, että kiikun kaakun, ja kysyi, että onko esikoisemme todellakin 4v. Hän ei jaksanut ihan kokonaista tuntia keskittyä vaan saattoi välillä tehdä jotain muuta. Kyllähän minäkin huomasin, että hän saattoi muutamaan otteeseen ihmetellä balettipuvun rimpsuja vieruskaverinsa kanssa tai juosta hiukan tarvittavaa pidempään, mutta ei kuitenkaan sen suuremmista ongelmista ollut kyse. Itse olen liikunnanohjaaja ammatiltani ja lastenliikuntaan erikoistunut, paljon ohjannut ihan pienten ja suurempienkin ryhmiä, enkä kyllä ymmärrä, että ensimmäistä kertaa tunnille tulleelta odotetaan ja yleensäkin lapselta odotetaan aikuismaista käytöstä.... huh! No joo, eli asiaan. Jos olisimme sveitsiläisiä niin tätä ongelmaa ei olisi, eihän muidenkaan lasten kanssa ollut mitään ongelmaa, päinvastoin, hyvin meni tunti ja seuraavalla kerralla uudelleen. Meille tuota toivotusta ei tullut, ennen kuin esikoisemme tuttuun tapaansa meni halaten kiittämään opettajaa mukavasta tunnista, hänetkin kutsuttiin seuraavalle tunnille uudelleen. Mutta olisi ihanaa, jos joskus saisi olla samalla viivalla muiden kanssa, ilman suuria ponnisteluja. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Sveitsissä on paljon ulkomaalaisia, ja suurin osa heistä tulee niin sanotuista vähempivaraisista valtioista paremman elämän toivossa tänne. useimmille sveitsiläisille me olemme kaikki tulleet tänne hakemaan jotakin suurta hyötyä ja olemme heitä alempana.... vai miten sen pukisi sanoiksi.

No joo, onhan täällä ihaniakin ihmisiä, jotka ottavat meidätkin avosylin vastaan ja ovat kiinnostuneet meidänkin kulttuuristamme, mutta valitettavasti valtavasti on näitä päinvastasia tyyppejä, joiden hyväksynnän eteen saa tehdä tosissaan töitä.

Pääasia kuitenkin, että esikoisemme tykkäsi, eikä hän huomannut itse mitään " syrjintää" , ehkäpä se taas tästä.

Niinkuin tuttavana monen vuosikymmenen kokemuksella juuri sanoi, tähän kaikkeen oppii, kasvaa pitämään puolensa. Itse en vaan ole varma, että haluanko edes oppia, ja ennen kaikkea tottua. vaikka hienostihan me olemme nämä vuodet hoitaneet. Tosin pohjoisessa oli helpompi asua kuin täällä, tai sitten niitä asioita ei silloin vielä katsonut samalla tavalla... samoja muistoja toki sielläkin oli.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla millaisia kokemuksia muilla on ja miten olette jaksaneet =)



Duracel, joka kaikesta huolimatta nauttii ihanista maisemista ja niistä mukavista sveitsiläisistä =)

Sivut

Kommentit (26)

...asuin itsekin vuoden verran ja koin sveitsiläiset juuri tuollaisina kuin ap mainitsi...Monet tuntevat olevansa jotain parempaa ja ovat varmoja että kaikki ulkomaalaiset ovat (rikkaassa) Sveitsissä helpomman rahan vuoksi.



Itse en siellä viihtynytkään, työpaikka oli loistava mutta en tutustunu koko aikana kunnolla yhteenkään paikalliseen. Ulkomaalaisiin senkin edestä, Sveitsissä oli helppo tutustua monen eri kansallisuuden edustajiin.



Nykyään olen asunut Saksassa jo vuosia ja täällä tunnen olevani ihan samalla viivalla paikallisten kanssa.

Vielä tämä kuukausi ja sitten palataan Suomeen.



Itse olen kysellyt kerhotädiltä joka kerta onko lapsella mennyt hyvin ja en ole kyllä miettinyt onko se jotenkin suotavaa vai ei. Olen vain kiinnostunut oman lapseni asioista jota tulee ihan luonnollisestikkin kysyttyä.



Me ollaan myös suomalainen perhe (asuttu 6 vuotta) ja täytyy sanoa ettei täällä olla samalla viivalla paikallisten kanssa (myöskään sveitsiläistyneiden suomalaisten kanssa). Mutta sen kanssa on oppinut elämään. Samanlaisia tuntemuksia täälläkin että savu nousee korvista mutta sitten taas rauhottuu. Mutta nyt pillit pussiin ja kohti Suomea, aikaansa kutakin. Hyvää kokemusta tästä on saanut ja joitakin asioita tulee varmasti haikailtua. Paluu onkin sitten toinen juttu.



Tsemppiä vielä jatkoon Duracelille ja muille samasta asioista pähkäileville.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse Irlannissa asuessani, tunsin olevani samalla viivalla. Tosin siita on aikaa yli 6 vuotta ja silloin ei ollut lapsia joten en sillalailla elanyt samallaista elamaa kuin esim nyt enka siis kokenut kaikkia asioita mita vanhempana kokee.

Taalla USAssa ei ole ollut mitaan ongelmaa tuossa asiassa. Ainoa mita ihmetellaan on se etta puhun lapselleni Suomea vaikka mies on amerikkalainen. Ja mietiskellaan etta mitenhan viela sen pikkuisen paata sekotan kahdella kielella. Heh Heh, sanon mina, pitaa jattaa jotkut asiat omaan varjoonsa.

Mutta samalla viivalla tyoelamassa olen kylla. Kovasti pitavat suomalaisesta tasmallisyydesta taalla:)

Kouluelamasta en viela tieda mitaan kun en ole viela sita aikaa elanyt..

Me asumme Brysselissä emmekä ole varsinaista syrjintää kohdanneet mutta okuten ausseissakin on todettu, hyvätuloiset ja valkoiset saavat ok-kohtelua varmaankin kaikkialla. Ja Bryssel on tietysti erittäin kansainvälinen kaupunki eli kaikenmaailman tallaajia riittää.



Mutta emme me kuitenkaan ole belgialaisia! Ja sen saa kuulla ja tuntea silloin tällöin. Esim olin lasten kanssa kaupassa ja puhuin heille suomea. Kassatäti ja ihmettelään kieltä ja rupesi kyselemään pojalta hänen nimeään, ikäänsä, siskon nimeä kne. Poika on 5 v ja vastaili tädille kohteliaasti. Vuoropuhelun lopuksi täti ihmetteli minulle miten hyvin poika tulee toimeen ranskaksi! Tuumasin vaan että eikös olekin ihme juttu .... Mielessäni ajattelin että lapset ovat syntyneet täällä, menneet 3 kk ikäisenä ranskankieliseen päivähoitoon ja alle 3 v ranskankieliseen kouluun. Sietää sitä tullakin toimeen ranskaksi.



Pâiväkodin vanhempainillassa hoitajat ovat sen sijaan ihmetelleet sitä että monet vanhemmat eivät kysele mitään lastensa päivästä. Minäkään en kysele juurikaan aivan yleisimpiä asioita lukuunottamatta sillä mielestäsi se ei ole oikea paikka keskustella lapsen sopeutumisesta: satakunta vanhempaa on hakemassa lapsiaan samaan aikaan ja sutina on aikamoinen. Jos haluan oikeaa tietoa, varaan ajan treffeille erikseen. Tâmä on tietysti eri juttu kuin kerho tai harrastus.

Minun mies on hollannista, asutaan kuitenkin Suomessa, mutta jotenkin tuntuu siltä että meidän tie vie sinne miehen kotimaahan ennen lapsen kouluikää. Vaavi on vielä masussa mutta kyllä näitä juttuja on alkanut miettimään.Mitenköhän on sitten kun meidän lapsi on puoliksi suomalainen ja puoliksi hollantilainen, eikö hän silti kuulu sinne myös vaikka suomessa onkin asunut. Olen saanut osakseni ihan kunnollista käytöstä joka paikassa siellä vieraillessa vaikka ihan suomalainen olenkin enkä puhu sanaakaan hollantia, miehen kanssa puhutaan englantia.



Mies on pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki ei tosiaan puhu hyvää englantia, mutta ystävällisesti on otettu vastaan ja ihmiset siellä pitävät itsestään selvänä että sinne muutetaan jonakin päivänä.



Olisiko tuossa kotiutumisessa vähän sitäkin että miten herkkänahkaisia me itse ollaan, esim. että täällä suomessa jostain asiasta ei niin väliksi, mutta ulkomailla se sama asia tuntuu vähintäänkin loukkaukselta. Ehkä olen väärässä, mutta en vaan mitenkään haluaisi uskoa että sivistyneissä maissa ollaan niin ennakkoluuloisia!

Minäkin olen totta toki lapseni kehityksestä ja pärjäämisestä kiinnostunut. En siitä huolimatta tunne tarvetta joka kerhon jälkeen kysyä miten on sujunut opettajalta. Tätä kysyn lapselta itseltään. Aina välillä jutellaan hakiessaan opettajan kanssa.

Tanssin opettajan tunnen omana oppilana kyllä jo entuudestaan.

Itse olen omille vanhemmille kiitollinen siitä, että sain harrastaa ilman heidän painostusta. Seurasin luisteluradan taitoluistelijoitten vanhempia, jotka siellä terävinä seurasivat lastensa tunteja ja minusta tuntui se kauhean painostavalta, kun opettajan lisäksi oli aina oma äiti seuraamassa.

Ymmärrän kyllä tästä huolimatta sinunkin näkökulman. Ulkomaila on ja pysyy aina jonkinasteisena ulkomaalaisena. Sama tapahtuu myös suomalaisena ulkomaila syntyneenä kun palaa " kotimaahan" .

Amara: olisi kiva vaihtaa kuulumisia sähköpostitse, osoitteeni on heini.turunen@gmx.ch



IinesA: tekstisi oli hauska, itse huomaan liiankin usein käyttäväni täsmälleen samaa tekniikkaa, mutta sillä kai täällä onkin hyvin pärjätty =)

Ja huomaan, että avarakatseisten ihmisten kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta ongelmana ovat juuri he jotka eivät haluakaan tietää mistään mitään eikä suunnilleen edes kuuntele mitä heille puhutaan.



Sitä kyllä oppii täällä uusia piirteitä itsestään ja kasvaa melko tavalla, mutta tietyllä tavalla usein pelkäänkin, että mahtaakohan minusta jäädä sitten tälläinen.... =) Suomessa nämä piirteet saattaisivat saada melkoisen vastaanoton osakseen kun heti kättelyssä tulisi hirmuinen litannia mistä on tulossa ja minne menossa =D

No joo, mutta yhdyn sanoihisi =)



vaan jos oon rasismia kokenut niin se on johtunut siitä että mulla on ollut huivi päässä.



Täällä on tosi paljon ulkomaalaisia ja mielestäni kaikki saavat olla rauhassa. Ainaki jos vertaa Suomessa asuviin ulkomaalaisiin. Itseasiassa se että osaa suomea niin on vaan plussaa kun hakee töitä sillä täällä on eniten ulkomaalaisia Suomesta.



Mutta sitten se mikä ehkä tekee työn saannin vaikeemmaksi on se huivi. Mutta en mä siihenkää liittyen ole kokenut rasismia muutaku yks vanha nainen on ollut mun kiusana mutta hän on ite ulkomaalainen.



Mutta siis suomalaisuuden kannalta niin olen samalla viivalla muitten kanssa.

kent:

Lainaus:


Tämä tietysti riippuu aksentista, sehän on ihan tutkittu juttu että ihmistä joka puhuu kieltä murtaen, pidetään tyhmänä. Myös siis ne, jotka ovat ilmottaneet että eivät ole rasisteja, tämä tulee alitajunnasta. Onhan se niin, että jos joku puhuu " väärin" niin hänestä tulee tietyt mielikuvat.




Minun kokemukseni on taas vähän " väärinpäin" , nimittäin Suomesta, olen varmaan siitä jo joskus kertonut...

Olen huomannut todella selvästi viimeisen vuoden aikana kuinka minä suomea vähän oudosti puhuvana saan esim. huomattavasti töykeämpää palvelua kuin saksalainen mieheni, joka tervehtii suomeksi ja asioi englanniksi. Arvatkaa kuka meillä saa tilata/mennä kassalle jne...



Sinuttelu Suomessa vielä kärjisti tilannetta minulle alussa; ensin puhutaan kuin olisin vähän yksinkertainen ja sitten vielä sinutellaan, monesti teki mieli kiljua että olen kyllä aikuinen, älkää puhuko kuin lapselle!



Saksassa vastaavaa en kokenut, muuttaessani sinne en tuohon kiinnittänyt huomiota (taisin olla vielä niin lapsi), ja myöhemmin tuli vain harvoin ilmi, etten ollut syntyperäinen.

vaikka en enaa asukaan Espanjassa. SIella asuessamme meilla oli painvastaiset kokemukset. Ihmiset pitivat pohjoismaalaisia edistyksellisempina ja varakkaampina. Tama kavi ilmi laakarissa kaydessani ja jopa kuntosalin saunassa eras nainen rupesi oikein ylistamaan pohjoismaita ja kuinka rikasta meidan elamamme mukamas on. Yritin selittaa etta kylla meilla koyhyytta loytyy vaikka on sosiaaliturvaakin. Ja etta eivat kaikki Volvolla ajele...

Olen huomannut jonkun verran " erikoiskohtelua" . Enimmakseen se on positiivista kiinnostusta, mutta silti jaa valista mietityttamaan. Esimerkkina nyt vaikka etta tyttaremme saa olla koulussa kertomassa Suomesta, antamassa " kielinaytteita" jne. Tytto on ihan mielissaan, mutta kaikki lapset eivat valttamatta olisi. Toinen juttu on tietysti se, etta jos tytartamme kohdellaan " erikoisuutena" niin saako se aikaan kateutta ja koulukiusaamista. Asumme pienella paikkakunnalla ja tyttaremme on ainoa ulkomaalaistaustainen koko koulussa, joten opettaja on tyytyvainen kun saa kaytannon esimerkin aiheeseen " ethnic diversity" :-). Mutta kuten sanottu kiinnostus minua ja lapsia kohtaan on ollut lahes 100% positiivista.



Juttelin joku aika sitten saksalaisen tuttavani kanssa ja han puhui juuri tuosta " samalle viivalle" paasemisesta. Itsellani jai kuitenkin vahan sellainen maku suuhun, etta han oli hieman " herkkahipiainen" eli pisti kaikki normaalit jutut ja pienetkin tapahtumat rasismin piikkiin. Toki ymmarran, etta jos noita " pienia juttuja" sattuu monta kertaa paivassa niin kyllahan se pistaa arveluttamaan, mutta toisaalta ei mielestani kaikesta voi syyttaa rasismia.

...Kent mistä luit tosta tutkimuksesta? Olis tosi mielenkiintosta lukea jotain aiheesta. Oon nimittäin itse ounastallut jotain ton suuntaista, eli että ihmiset kohtelee ulkomaalaisia (siis minua) tahattomasti kuin lasta aksentin takia. hermo meinaa joskus mennä ja joskus tuntuu että täyty kauheesti pusertaa saadakseen edes jotain arvostusta osakseen. Ja lisäksi musta tuntuu että mun aksentin vuoksi mua aina luullaan nuoremmaksikin vaikka en nyt omasta mielestäni niin nuorelta enää näytä.

ja sen että olen suomesta, viimeks oltiin siinä ja siinä euroopan maassa ja tultiin tänne kun saatiin mielenkiintoisest työtarjoukset, meitä siis pyydettiin tulemaan ja päätimme tulla, vaikka entinen maa olis ollut monella tavalla kannattavampi ja totean vaan, että tykätätään olla täälläkin, onhan täällä niin suvaitsevaista väkeä, että ulkomaalaisena on helppo sopeutua ja kielikin tuli opittua nopeasti...



Kuulostaa ihan kamalalta, eikö mutta kuten edellä monet jo mainitsi siihen väsähtää kun joutuu olemassaoloaan puolustelemaan. Yleensä tuon litanian kun pamautan heti ensimmäiseen sopivaan kysymystulvaan, niin saan ihan suhteellisen hyvää kohtelua osakseni. Tiedän, että tää ei sovi suomalaiseen makuun pätkääkään ja itsekin on vaan pitänyt opetella olemaan niin varma omasta itsestään ja taustansa hyvyydestä, että voi ihan pokkana antaa tän Introductionin oma-aloitteisesti, antamatta päivittelijälle tilaa tehdä omia johtopäätöksiä ennenkuin faktat on selvillä... Tehoaa tosiaan aika hyvin. Enkä ole mielestäni mikään tärkeilijä. Jos joku fiksusti juttelee, niin en tietenkään posauta kaikkea kerralla, mutta tilanteen vaatiessa oon 15s. aikana saanut kaiken " oleellisen" sanottua.



Rasittavimmat kokemukset on aikoinaan saksassa kahvilassa jobbaillessa, kun asiakkaat päivitteli, että ootkos itäeuroopasta ja meinaatko täällä opiskella jotakin. Hermo meinas mennä, sanoin, että suomesta ja oon opiskeluni jo opiskellut. Siitä jäivät miettimään, että mitäs mahdat olla jo opiskellut kuin noin nuoreltakin näytät. Sitten kerroin tutkinnot ja loksahti niiltä suut auki. Tietty olin ylikoulutettu kahvilaan tarjoilijaksi, mutta väliäkös sillä, siinä tilanteessa tartin vain taskurahaa. Sitä paitsi uskon siihen, että työ ei ihmistä pahenna, sama se mitä tekee, niin silti ansaitsee ihminen saman kunnioituksen.



Toinen naurettavuus oli täällä nykyisessä asuinmaassa, kun lapsen koululla tartettiin arkistoitavaksi ulkomaalaisten äitien koulutustietoja. En tajunnut mitä mun odotettiin täyttävän niihin, kun kysyttiin, että oonko käynyt koulua yli 16v... joo, rasti ruutuun vaan. Kysyin opettajalta tarkennusta ja hän selitti pahoittelevasti (näki varmaan mun naamasta, että olin aika loukkaantunut mokomasta kaavakkeesta!!!), että kaikille ulkomaalaislapsille tehdään nuo kyselyt äidin koulutuksesta, että voitais seurata lasten kehitystä ja tiedetään kotiolot paremmin... No, siinä kaavakkeessa ei sitten ollutkaan mitään kunnon saraketta koulutetuille äidelle... Enkä taatusti ole siinä koulussa ainoa koulutettu ulkomaalaisäiti... tuollaset jutut ottaa päähän tosiaankin, mutta kuten sanoin itsensä kunnolla esittämällä saa yleensä normaalin kohtelun. Usein kysyjän oma koulutus on paljon matalampi. Ei kai sellasta asennetta ole, jos osaa toisia ihmisiä kunnioittaa...



Vielä tuli mieleen yksi mummo joka mun mieheltä säälivästi kysyi, että onko siellä suomessa ihmisillä kaikki modernit mukavuudet...



No, näitä juttuja tulee, meidän kaikkien nimet viittaa itäeurooppaan, vaikka ollaankin ihan oikeita keski ja pohjoiseurooppalaisia. Yleensä ihmiset kuitenkin tajuaa kysyä mistä on ja suomi ja miehen kotimaa ovat hyvällä listalla. Siitä olen iloinen, mutta samalla tulee mieleen, että eipä ole kivaa niille jotka tosiaan tulee tänne elintason perässä...



Tulipas pitkät jutut. :)

tunnin jälkeen mennyt kysymään miten oli sujunut opettajalta. Olithan itse ikkunan kautta nähnyt menon. Minä olen ihan kuin sinäkin alalta ja olen kuitenkin päättänyt, että annan tytäreelleni ja hänen opettajalleen työrauhaa. Me tosin saimme ensimmäistä tuntia seurata ihan salissa. Oliko teillä tunti 60 min.?Meillä se on vielä 6v 45 min.!

Niin, kyllähän joskus on käynyt niinkin että ihmiset ovat muuttuneet yställisimmiksi kun ovat kuulleet olevani pohjoismaista. Tänne Irlantiin, jossa olen nyt asunut viimeiset 8-9 vuotta, on viime aikoina virrannut aivan uskomaton määrä itä-eurooppalaisia työn perässä. Ja aika usein mua sitten luullaan puolalaiseksi tai latvialaiseksi ym. Ei täällä kyllä mitenkään eroteta eri aksentteja, paitsi ehkä joku ranskalainen ja espanjalainen. Ja tuntuu hölmöltä koko ajan toitottaa että mistä maasta on kotoisin, eli en mainitse ellei joku erikseen kysy. Mutta tosiaankin, irkkujen asenteet ulkomaalaisia kohtaan on muuttuneet todella paljon näiden täällä asumien vuosien aikana. Eikä mitenkään parempaan suuntaan. Jos nyt saa vähän purnata, niin täällä on kyllä nykyään aika paljon sellaista ' poshailu' meinikiä eli äkkirikastuneet ihmiset eivät pidä ulkomaalaisia juuri minään ja oon ruvennut enemmän tylyä kohtelua kuin mitä aikaisemmin. Eli vastaus tuohon alkuperäiseen kysymykseen: en tunne olevani samalla viivalla irlantilaisten kanssa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat