Vierailija

.

Kommentit (7)

Oma mummoni on 83v ja lähes elämänsä kunnossa niin fyysisesti kuin mieleltään. Vastaavasti yksi toinen sukulainen on ollut "vanhus" jo viiskymppisestä johtuen sairaudesta joka vaikuttaa fyysisesti ja henkisesti.

Mielestäni aikuisuus ei lopu kun aikuisen kuolemaan ja se voi olla missä iässä tahansa aikuiseksi tulon jälkeen.



Ihmisellä on eri ikävaiheita mutta vanhuus ei sulje aikuisuutta pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanotaanko että siinä 8-kympin tienoissa rupeaa väistämättä tulemaan kaikenlaista kremppaa, joten ehkä siinä vaiheessa voi sanoa olevansa vanhus. Oma isoäitini (joka eli 90-vuotiaaksi) ei pitänyt itseään vanhuksena, vanhukset olivat hänen mukaansa niitä, jotka kulkevat kepin tai rollaattorin kanssa...

Olen miettinyt sitä viime aikoina itsekin. Aiemmin pidin jotain tiettyä ikää rajapyykkinä, mutta nyt en oikein tiedä. Esim. mummoni 85-vuotta on selkeästi vanhus vanhuksen olemuksineen ja vaivoineen, mutta missä vaiheessa appivanhempani (kuusissakymmenissä) muuttuvat vanhuksiksi? Ei ne vielä tunnu vanhuksilta, mutta aina välillä huomaa niissä tiettyjä "vanhusmaisia" piirteitä liikkeissä, eleissä ja ihan vaan siinä, etteivät enää jaksa/pysty tiettyihin asioihin.



Aika liukuva taitaa olla tuo(kin) raja.

Lainaus:

Mielestäni aikuisuus ei lopu kun aikuisen kuolemaan ja se voi olla missä iässä tahansa aikuiseksi tulon jälkeen.



Ihmisellä on eri ikävaiheita mutta vanhuus ei sulje aikuisuutta pois.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat