Seuraa 

Sivut

Kommentit (36)

Mun täytyy kyllä sanoo, että mä oon ikionnellinen, ettei tartte joka aamu pyntätä. Se on yks niitä asioita, joista mä oon noitten lasten lisäksi eniten nauttinut kotona olossa. Opena joutuu kuitenki aika paljon kiinnittämään huomiota ulkonäköön, jotenki erityisesti tuolla yläasteella. Kerran ne sano mulla kun laitoin piilareiden tilalta rillit, että " NYT sä vasta oot oikeen open näkönen!" argh. Mua ärsyttää suunnattomasti kaikki ulkonäkökommentit, positiiviset ja negatiiviset, minuun kohdistuvat ja ihan samalla tavalla toisiin ihmisiinkin kohdistuvat kommentit. Nyky-yhteiskunnassa korostetaan aivan liikaa ulkonäköasioita. Siitä saa olla noille murkuille koko ajan muistuttamassa, että on tärkeempiäkin asioita. No, joka tapauksessa, musta on aivan ihana kun saa pitää tukkaa vaan nutturalla tai ponnarilla ja antaa sen kasvaa. On taivaallista kun saa pitää vaatteita jotka ei purista ja joita ei tartte olla nykimässä koko ajan jostain suunnasta. Meidänkin isäntä on hyvä valehtelemaan, enkä minä suostu edes sitä kyseenalaistamaan, mitä se sanoo, vaan oon vaan niinku tuntuu parhaimmalta. Eihän täällä meidän maalaismarketissa kukaan sitäpaitsi sen hienommissa kuljekaan ;) Älkää kanssasisaret taipuko kaikenmaailman ulkonäköpaineiden alla, vaan ollaan kaikki kauniita tukka takussa ja paidanrintamukset maitotahroilla!

Pukelmo ei sitten nukahtanutkaan -saapa nähdä kauanko tässä koneen ääressä ehtii olla... Typsy kun ei malta pitää sormiaan irti isin sterkoista.



Silppu ei vielä ryömi, yritys kyllä on kova ettei sen puutteesta ainakaan voi moittia :P. Pääsee liikkumaan mahallaan pyörimällä (nyt juurikin on räpläämässä em. stereoita). Lähiviikkoina on tullut jo jonkin verran omaa tahtoa, känisee jos ei ylety leluun ja jos jonkin tavaran ottaa kädestä niin siitä tulee usein sanomista. Kaukari on muuten toooosi kiva " lelu" . Kiva saada yksi jäsen lisää kaukarinhallintakurssille.



Unirytmi meillä on tällä hetkellä oikein sujuva, ainakin yöllä :). Eilenkin nukkui puoli kymmeneen, heräsi kyllä kahdeksan jälkeen syömään vajaan pullollisen velliä mutta jatkoi sen jälkeen unia. Pukernaattori on oppinut hyvin että vellin jälkeen nukutaan hetki tai pidempäänkin -ennen kahdeksaa ei meillä nousta sängystä. Päikkärit on edelleen arpomista. Yleensä ne ekat päikkärit on pisimmät, mutta saattavat vaihdella kaikkea väliltä 4 sek.-3,5 h. Kolmipäikkärijärjestelmässä on toistaiseksi pysytty. *Kop kop*!



Jassoo, kaikkea piti taas kommentoida mutta mitäs totas ne olikaan... Niin, oodi77:lle onnea uudesta laumanjäsenestä! Ja viljaa, olen pahoillani toisen menetyksestä.



Birdy, tsemppiä leikkaukseen. Ei varmaan ehditä tapaamaan ennen sitä?



Oliko teillä manselaiset jokin miitinki, taisin missata?



KL.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla on tää viikko vierähtänyt tulee ei tule flunssa fiilisten parissa. Nyt taas tuntuuu ettei sittenkään tule, kop kop koputtaa pöytää. Ihania kuvia oli taas minun katseltavakseni linkitetty. Pitäisi joskus itsekin saada aikaan noita kuvia tuonne muiden selattavaksi.



Onnea Birdylle uusista rinnoista, minäkin haluan pienennykseen. Saas nähdä mitä meidän terveyskeskuksessa moisesta tuumataan, miehelle puhuin jo ennen vauvaakin, että tahtoo pienemmät. Jostain kumman syystä ei voinut ymmärtää miksi.



Nyt kun mies ei ole kotona voinkin ladata täydeltä tuutilta : ) Mulla siis paloi pinna siihen kun herra tekee niin paljon kotona töitä. On puhelinpalavereissa jne ja meidän muiden sitten pitäisi olla kuin huopatossutehtaalla. Eilen sitten sanoin, että nyt on mitta täys oli viimeinen työpäivä kotona ilman poikkeusanomusta. Joku voisi luulla, että on kiva kun toinen tekee töitä kotona mut mä en vaan tykkää kun mun arkirutiineja häiritään=pääsy tietokoneelle silloin kun huvittaa. Ja oikeasti vaikka on kotona niin siitä ei siihen arjen pyöritykseen ole mitään apua. Esimerkki perjantailta: menin vessaan, miehellä telkonffa käynnissä, isompi neiti huutaa äiti missä sä oot, johon yritän vastata täällä. Sama kysymys & vastaus toistuu kunnes lopulta tokaisen, että vessassa. Samassa pikkuterroristi tulee ja tempaisee oven auki ja toteaa kuuluvaan ääneen HYI TÄÄLLÄ HAISEE. No kuulipas siinä sitten mieheni työkaveritkin kuinka minä haisen vessa-asioilla : )



Noista leluista piti sanoman että parhaita " leluja" on tosiaan kaikki muut kuin oikeat lelut. Meilläkin kaikki keittiötarvikkeet ovat hitti sekä isommalle että pienemmälle. Meillä on nyt lähdetty ryömimään tosin jos Julianna nopeasti haluaa paikasta toiseen on se vanha kunnon kierähdysmetodi paras. Niin ja se oman äänen löytyminen alkaa nyt oleen voimakkaimmillaan voi vitsi kun meillä kiljutaan kovaa ja korkealta ja naraa käkätetään päälle.



Hmm pitäisiköhän sitä nyt mennä tuon töllön äären kun kerrankin saan valita mitä katson eikä kukaan selaa välillä tekstitv:tä/muita kanavia.



Ai niin tulikos sitä tamperetapaamista sovittua? Mulle kävis esim ensi viikolla ti ja pe?



Marcel

Meilläkin Helmi nukkui toissayönä tosi hyvin, kun heräsi ekan kerran vasta puol 4, mutta viime yö oli tosi syvältä. Helmi nukahti joskus 21.30 ja heräsi ekan kerran klo 01. Huusi sellaista huutoa, että ajattelin, että parempi yrittää tissillä saada nukkumaan, vaikka meilläkin yritetään noita ekoja yösyöttöjä lopettaa. No, ei auttanut tissi, vaan Helmi karjui tunnin suoraa huutoa. Sen jälkeen heräsi sitten vielä 5 kertaa huutamaan, mutta ei onneksi huutanut kuin hetken. Mä olen siis myös silmät aivan ristissä, kun olen nukkunut jotain 30-60 min pätkiä. Tuolloin klo 01-02 olin ekat ½ h sohvalla ja mies oli Helmin kanssa, mutta sitten oli pakko mennä päästämään mies nukkumaan (tuli siis sohvalle ja mä menin makkariin) ja mä olin niin väsynyt, että torkuin vaan meidän sängyllä ja Helmi huusi pinnasängyssään. Välillä käänsin tytön selälleen tai sanoin jotain, mutta aika kauan joutui huutamaan itsekseen, kun tämä huono äiti ei kerta kaikkiaan pystynyt hyssyttelemään/taputtelemaan tms. vauvaansa. Jossain vaiheessa aina tajusin, että ei helkkari, Helmihän on huutanut ties kuinka kauan " yksin" . No, todellisuudessa varmaan jotain 5-10 min, mutta yöllä sekin aika tuntui pitkältä.



En tiedä, johtuiko noi yöhuudot hampaista (eka puhkesi maanantaina ja toinen on vieressä tulossa), konttaamisesta & polviseisontaan nousemisesta vai nuhasta (jatkunut jo viikon). Täytyy tänään illalla antaa suppoja, jos huutaa kipua. Ja viedä maanantaina sitten lääkäriin tarkastuttamaan noi korvat, jos on tullut tulehdus. Tyhmää, kun on samaan aikaan hampaiden puhkeamisen kanssa nuha, niin ei voi tietää, mitä paikkaa särkee, jos jossain on pipi.



Pakko vielä avautua eilisestä. Käytiin siis miehen siskolla katsomassa sen 9-viikkoista koiranpentua (Jack Russelin terrieri). oli ihan liikuttavan suloinen ja pieni. En ole oikeasti ikinä silittänyt niin pientä koiraa. Se oli ihan kuin lelu! Kuinka vanha Oodi se teidän pentu nyt olikaan? No asiaan... Meiltä on miehen siskolle n. 6 km ja ratikalla (+kävelyt) matkaan menee n. 30 min. Eilen satoi kaatamalla vettä ja oli kylmä (päivällä oli vielä lämmin) ja se ratikka, millä oltais päästy suoraan kotiin, tekikin oharit. Niitä meni ainakin 4 kpl ratikkapysäkin ohi, mutta väärältä puolelta, eikä mihinkään päässyt kyytiin. Mentiin sitten bussilla keskustaan ja toiseen ratikkaan, mutta sen piti heittää ympäri ennen kuin oltiin lähelläkään meidän kotia. Tultiin sitten loppujen lopuksi meidän vakkari-bussilla ja matkaan meni yhteensä yli tunti! Oltiin ihan märkiä ja kylmissämme, kun ravattiin pitkin kaupunkia, kun ei meinattu millään kulkuneuvolla päästä kotiin. Helmi oli lisäksi ihan väsynyt ja nälissään, kun iltapuuron aika oli jo mennyt. Mua otti niin paljon päähän! Ei kyllä taas huvita kulkea noilla julkisilla, kun ei tiedä, kuinka kauan matka kestää. Kun nyt on se ASEM-kokous.



Kiva, että niin monelle kävis treffit Sanomatalossa to 14.9 klo 13! Pääsetkö, OMELI, silloin tulemaan? Otatko esikoisen mukaan? Ei ole kyllä kovin rentouttavaa mun kahvilassa istuminen, kun on toi 3-v mukana, mutta onneksi siellä Sanomatalossa on se iso tyhjä tila, missä poika voi vaikka ajella autoillaan...



Hui, kun tuolla sataa paljon vettä! Pitäis mennä illalla kauppaan, kun meille tulee huomenna vieraita (tarjoan synttärikakkua etukäteen, synttärit on ensi viikolle). Ei huvittais kyllä sateessa lähteä pyörällä kauppaan...



Kaikesta huolimatta mukavaa viikonloppua!



T:Fassiloora ja Helmi (viikon päästä 7 kk)

mä oon kans huomannut hiihtäväni sujuvasti yökkärissä koko päivän..illalla vien koirankin pissille siinä somassa asusteessa, onneks on jo pimeetä. No rintsikat kyllä on käytössä;)) mut paidassa on AINA jotain huttua tai joku tahra. Tänään sit kaivon toiset housut kaapista, ihan orpo olo oli. Millonkahan sais korkkarit kaivettua kaapista, kun on sandaali-lenkkari-akselilla vedellyt viimeset 11kk.



Hiuksista ei ees viitti puhua, mulla on aina hiukset ponnarilla,semmonen mummokarjakkolook, vit että kyllästyttää.En osaa pitää enää auki niitä ja mulla on tosi paljon hiusta päässä..no onneks on kumilenkurat keksitty. Meillä kans mies on oppinut kehumaan(valehtelemaan) sujuvasti mun kauneudesta ja muustakin(esim. joo ei oo iso takamus eikä läskireidet..)mut kumma kun toi koululainen ei sit osaa millään kaunistella sanojaan. Sieltä kuuluu et äiti ei sun takamus oo läheskään niin iso kun ***** äidillä!! Ihan kiva joo..kun katsoo sen kaverin äidin takamusta..mut eipä pääse totuus unohtumaan..



edelleen Kuumetta

Marcel, oli muuten aivan kuin mun näppikseltä tuo sun teksti! Meillä mies tekee viikottain etäpäiviä kotoa käsin, en tiedä miksi, lähinnä on vain tiellä. Mä epäilen sillä olevan sellainen käsitys että mä jotenkin toivon sen olevan kotona. No en tod. Mies ei ole vielä rakentanut itselleen työhuonetta, joten valtaa aina olkkarin ja mä joudun syöttämään Puklun jossain muualla enkä edes kuule telkkarista uutisia. Todella epämukavaa. Enkä muuten kertaakaan aio hyssytellä Silppua hiljaiseksi työpalaverin takia. Pari kertaa olen kuullut, kun mies sanoo puhelimeen " joo, nää on näitä kotikonttorin ääniä..." . Puhelinpaltsut on onneksi sen verran rentoja, että miehen työkaverit ovat ottaneet typsyn kovaääniset kommentit huumorilla.



Juurikin mies perusti toimiston Tampereelle, menis sinne puhelemaan.



Viljaa, luin kyllä blogiasi mutten jättänyt kommenttia, muistaakseni. Mä sain muuten tällä viikolla Berneriltä kuusi uutta silikonituttia. Postitin niille viisi viallista, joissa oli puutteellinen ilmaventtiili, sekä kirjoitin palautetta tuttikierteistä, joista lähtee muovi hilseilemään. Sain niitäkin pari ylimääräistä. Hyvää palvelua kaiken kaikkiaan. Otan lähes aina yhteyttä suoraan valmistajaan tai maahantuojaan, jotta palaute menee varmasti perille. Enkä jaksa vääntää rautalankaa niille myyjille tms., jotka viallisen tuotteen kohdalla väittävät että kuitti pitää olla. Säilytän toki kuitit aina, jos tuote on vähänkin arvokkaampi tai muuten merkittävä. Ja ainakin tuossa meidän lähi-Prismassa vaihdot ja palautuksen sujuvat mallikkaasti.



Mitästotas vielä... Miitingistä juu, mulle sopii ensi viikolla muut päivät muttei viikonloppu. Missäs ja millonka tavattaisiin?



KL.

Viljaa, ihania kuvia :)!



Puhuit muuten tuolla aikaisemmin opettajien pukeutumisesta. Mä kun olen luokanopettaja niin mulla se ei ole niin tarkkaa, mutta yläasteella tarttee tosiaan jo kattoa mitä päälleen laittaa. Vertailun vuoksi: joulukuussa kun oli itsenäisyyspäivän juhlaa ja joulujuhlaa, niin jouduin kumpaiseenkin laittamaan samat vaatteet (en viitsinyt enää siinä vaiheessa ostaa äitiysvaatteita) ja yksi mun ekaluokkalainen totesikin jälkimmäisissä juhlissa " ope, sulla on TAAS noi samat vaatteet" . Yläkoulussa kun olin ulkovalvonnassa ohitin kasiluokkalaisen, joka arvioi " vittu mitkä kengät" .



Koirista -meidän setteri rakastaa kärpäsjahtia, muttei erota kärpäsiä ja ampiaisia. Kerroinkin kuinka se pari viikkoa sitten yritti syödä ampiaisen joka tietenkin tuikkasi sitä kuonoon. Luulin että oppii jotain mutta 10 min. kuluttua se yritti syödä toisen. Tänään se ilmaantui olohuoneeseen kuono turvoksissa. Olin juuri hetki sitten listinyt kaksi ampiaista myrkyllä ja koira näemmä kolmannen.



Leluistakin puhetta. Pukelo kun tylsiintyy keittiössä annan käteen keltaisen Orthexin kauhan. Se vasta on kähee!



Siitä Taru Valkeapään haastattelusta -tosiaan kertoi että termarissa kuumaa vettä jolla saa kätevästi lämmitettyä maidon. Jäljellejääneellä vedellä voi sitten huuhtaista pullon. Siinä vaiheessa minä että voi PÖLJÄ! Poltat proteiinit kiinni pulloon!!!



Mä menen juomaan lasillisen portteria. Hyvät yöt!



KL.



PS. Mites Birdy jakselee?

Viljaa, joo, Saimi lyttäsi Unisex-ohjelmassa Marimekon Jokapoika-paidan. Siis oikeesti, kuinka hölmöä on julkisesti haukkua omaa työnantajaansa?



Teillä on muuten ihania miehiä, kun kehuvat teitä. Mun mies ei nimittäin kohteliaisuuksia latele. Tai no, toisinaan yrittää, kuten kesällä kun oltiin häissä: " Kulta, sä näytät tossa mekossa paljon hoikemmalta kun kotivaatteissa" .



KL.

Juon tässä vasta aamukahvia, se niistä meidän rytmeistä...Vilmalla oli viime viikolla katkonaisia öitä ja tissitteltiin sitten vaikka niin päätin että yöruokailu on loppu. No, tällä viikolla neiti on nukkunut yöt hyvin (kop kop) mutta herää sitten kuuden aikoihin, huoh! Siis mieluummin toki tämä mutta väsyttää silti ja niinpä olen nukkunut neidin kanssa ekat aamupäikkärit. Saa nähdä miten meidän rutiinit venyvät pari tuntia myöhäisemmäksi, mutta parempi se lieneekin ettei kaikki ole niin tarkkaa.



Sain vihdoinkin eilen itseni liikkeelle ja kävin urheilemassa. Kuvittelin että kyseessä olisi suht easy tunti mutta vetäjä (mies) sanoi meille että kyseessä on tosi rankka kolmen setin sarja ja voidaan käydä sitten välissä lepäilemässä. Mutta mehän näytettiin ja vedettiin sarjat sisulla alusta loppuun, ja arvatenkin tänään on kaikki paikat aivan jumissa - ja tiedän huomisen olevan vielä rankempi...



Siitä Saimin kommentista, itse en ole ko. artikkelia lukenut, mutta uskoisin myös mielen muuttuvan kun on käärö sylissä (nim. yöpaita päällä tälläkin hetkellä). Mua alkoi sapettaa jo Taru Valkeapään haastattelu taannoin MeNaisissa, missä hän roudasi muistaakseni 3 kk lastaan palavereissä ym. ja sanoi että kaikkihan on mahdollista, riippuu vaan siitä mitä äiti haluaa. Just joo, meillä neiti huusi ekat kolme kk sen verran, ettei todellakaan tehnyt mieli lähteä businesslounaille ym. käärön kanssa.



Arvatkaas mikä on Vilman lempilelu tällä hetkellä? Tennispallo! Ja me kun ostettiin semmoinen makea lelutorni kaupasta, mutta se ei kiinnostakaan niin. Tossa tennispallossa on vaan vähän huono homma se, että neiti kun ei vielä liiku kuin pakittamalla ja pallo arvatenkin menee eteenpäin, niin kukapas muu kuin äiti sen pallon perässä ravaa ympäri huonetta... :)



Leppoisaa viikonloppua!



baby ja neiti tänään 7 kk



Ai juu, me ollaan kanssa tulossa Sanomataloon silloin 14.9

Hitsi tätä hiuspehkoa. Lukiko kukaan sitä Saimi Nousiaisen jotain haastattelua, jossa se moitti kun äidit on niin räjähtäneen näköisiä? Siis mä olen just se räjähtäneen näköinen! Esim. synnytyksen jälkeen ekat kuuakudet meikäläinen kävi kaupassa (ostoskeskus Jumbossa siis, ei missään lähikaupassa) jossain jättimäisessä toppatakissa, tukka sekaisin, ilman meikkiä, lenkkarit ja TUULIPUVUN HOUSUT jalassa! Sanomattakin selvää, että tuulipuvun housut, takki ja kengät eivät todellakaan sopineet yhteen. Siis aargh. Mä olen varmaan ollut tosi hehkeä ja mies-parka yrittää siinä vieressä selittää, että " kulta olet tosi kaunis, ostetaanko sulle suklaata?" -ihanaa, miten miehet opetetaan valehtelemaan sujuvasti :-)



Eilen sitten yritin etsiä jotain edes hieman säädyllisempää kun piipahdin duunipaikalla kahvilla. Mutta millä ihmeen ilveellä sais tän levottomasti riehaantuneen hiuspehkon muottiin? Laitoin varmaan puoli purkkia miehen vahaa päähän ja silti se oli aika karmea, varsinkin kun tuuli vielä lisämuotoili kampausta. Tuleekohan musta enää koskaan sellaista hehkeää ja vetävän näköistä mimmiä vai tekeekö äitiys naisesta hieman räjähtäneen? Siis ulkonäöllisesti? Vai miten voi perustella sen, että kuljen aamusta iltaan tukka sekaisin, pyjamahousuissa, liian isossa t-paidassa ja ilman rintsikoita? Siis apua -olen vissiin todennut, että kun imetyksen jäljiltä rinnat on " tuhoutuneet" niin antaa valua vaan?



No, siis eilen käytiin Leon kanssa mun työpaikalla kahvilla. Eka käytiin hakemassa kaupasta suklaakakkua (jep, edelleen siis dieetillä -heh heh) ja käppäiltiin toimistolle. Oli kiva huomata, että ihmiset suhtautui lämpimästi ja kaikki ukot (miesvaltainen yritys kun on, naisia enää alle 5!) ihasteli Leoa. Huolimatta siitä, että Leo yrjösi kahvihuoneen lattialle 3 kertaa (...sillai hurmaavasti tutin läpi, tiedättehän?), kerran mun paidalle (olipa kiva, että otin sen hienon paidan päälle) ja lisäksi kaatoi kokis-lasin pöydälle ja väänsi jättikakan. Että oikein sujuva vierailu.



Töissä kaikki ennallaan. Toimisto oli yhtä harmaa kuin ennenkin. Tuntuu, että vuodessa ei tosiaan ole ihan hirveästi tapahtunut -tosin väki on vähentynyt kaksien YT-neuvottelujen takia, mutta suurin osa on edelleen paikoillaan. Oli myös kiva, kun kyselivät, että koska tulen takaisin jne. Että eivät ehkä sittenkään vaihda mua siihen äitiyslomasijaiseensi -huh, helpotus!



Eipä sen kummempia. Leo yllätti tänään kaikki ja nukkui puoli ysiin. Tiedän se olevan vain tilapäinen häiriö, mutta mieskin laittoi kellon kiinni ja nukkui Leon heräämiseen asti. Hyvin nukuttiin, mutta arvatkaas miltä alakerta näytti kun koiranpentu oli siellä ollut pari tuntia normaalia pidempään? Mies sitten luuttusi sitä " velliä" lattialta ja oli vissiin oikein kiitollinen. Minä päätin pitää pään tyynyssä siihen asti kun lattia on siivottu ja lapsi ruokittu... hehee.



No, nyt lopetan. Aurinkoista loppuviikkoa!


Meillä olikin eilen mielenkiintoinen päivä, kun Onni ei kertakaikkiaan suostunut nukkumaan koko päivänä kuin n. 30 min. En tajua mikä sitä vaivas... Sänkyyn kun vei niin alkoi huutamaan suoraa huutoa, rattaissa torkahti mutta heräsi heti kohta. Kauppareissulla nukahti sitten lopen uupuneena autoon mutta heräsi taas heti, kun tultiin kotipihaan. Annoin lopulta supon. Yöunille alkoi jo klo 21 mutta senkin jälkeen vielä vähän väliä itkeskeli kunnes sitten nukahti kunnolla. Yö meni ihan suht hyvin. Puoli7 syönti ja unia vielä klo 9 saakka.

Tänään on sitten onneksi ollut ihan " normaalisti" . Torkahti, kun käytiin rattailla käveleen ja nyt on jo toisilla päikkäreillä.



Mua on alkanut pelottamaan, että miten " kamala" vintiö tuosta meidän muksusta vielä tulee! Me käytiin perjantaina vaatekaupoissa niin nuori herra oikein innostui ja alkoi riehumaan síellä! Kamalaa kiljumista ja karjumista ja naureskelua isoon ääneen. Ja IHAN KAIKKEEN yritti tarrautua kiinni mitä vaan oli siinä ulottuvilla. Ja rattaissa ei ollenkaan viihtynyt " yllätys yllätys" vaan sylissä piti kantaa... Onneksi oli Onnin kummitäti mukana! =) Onneksi ei itkenyt niin kuin etukäteen pelkäsin vaan sitkeesti vaan nauroi ja " riehui" . Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä pitsaa ja Onni istui sen aikaa syöttötuolissa niin se raukka meinas nukahtaa siihen. Sen pää yhtäkkiä retkahti sitä " turvakaarta" vasten... Autoon, kun päästiin niin poika simahti samantien! =)



Tänään sitten ajattelin, että Onni voisi istua sitterissä nurmikolla sen aikaa, kun minä ripustan pyykit narulle kuivumaan. No kas kummaa, Onni näki aivan välittömästi mitä kaikkea " ihanaa syömistä" siinä nurmikolla on! Se retkotti ihme asennossa siinä sitterissä ja kaksin käsin yritti kauhoa suuhunsa lehtiä, oksia ja multaa ym.

Kauhulla odotan niitä aikoja, kun Onni oppii kävelemään! Sen perässä ei varmaan pysy kukaan! Sillä on ihan kauheesti virtaa!!!



Mirjami-80 : Teitkö testin? Mitä näytti?



Marcel : Voi että nauratti toi sun juttus!! Ihania nuo lapset! Sanovat kaiken niin suoraan... :)))



-Kumppari&Onni-

Olen kotiutunut leikkauksesta joka oli siis eilen. Leikkaus meni oikein hyvin ja tulos on todella siisti ja hyvä (vaikka tikit vielä onkin yms.). Olo on kevyt! Voin sanoa, että tästä se elämänlaatu paranee kun voi taas tehdä niitä asioita mitä ei suurien rintojen vuoksi voinut tehdä. Kipeä olen, mutta en mitenkään älyttömästi (lue: huumaavat lääkkeet ovat pelastus). Hoito oli todella hyvä ja henkilökunta aivan ihanaa. Ykstityinen puoli on aivan eri luokkaa kuin kunnallinen. Nyt sitten pitää olla hyvin rauhassa pari viikkoa, ei nosteluita tai äkkinäisiä liikkeitä. Lääkäri oli niin ihana, että kielsi siivouksen puolen vuoden ajaksi =) Anoppi hoitaa innokkaana Inkeriä ja Alinaa ihan niin paljon kuin vaan tarvii ja muitakin hoitajia on ihan jonoksi saakka. Saan olla todella kiitollinen meidän loistavasta tukiverkostosta. No se minusta.



Inkeri on kipeä. Flunssa päällä. Kuumetta ei enää onneksi ole, mutta räkää riittää. Pikkunen koittaa kähistä vaikka ääni on melkein kokonaan poissa. Meillä on ilmankostutin öisin ja se auttaa nukkumaan, onneksi.



Piti kommentoidakin jotain, mutta jostain syystä päässä humiseen pelkkää tyhjää. Ehkä joku toinen kerta. Nyt siirryn taas nauttimaan ihanasta hoidosta jota rakas mieheni tarjoaa :)



Birdy (ja uudet rinnat)

Tuosta Saimi Nousiaisesta -mä seuraan myös mielenkiinnolla minkälaisia haastatteluja saamme lukea kunhan vauva on syntynyt :).



Mun täytyy aamulla saada vaatteet päälle, muuten ei päivästä tule mitään. En edes kipeänä jätä pukematta, siis jos yhtään olen tolkuissani. Se sitten että minkälaiset vaatteet päälleni laitan onkin toinen juttu... Kotona kuljen verkkareissa tai farkuissa ja t-paidassa. Yritän kattoa että on joten kuten siistit kuteet, mutta Pukelo yleensä järjestää kuola-, puklu- tms. tahran sinne tänne. Meillä kun on vähän tämmöiset avoimet ovet joka päivä, ei ovikelloa vaan vieraat tulevat suoraan sisään jos ovat tullakseen, niin siistit vaatteet on ihan jees, tai ainakin vaatteet.



Mutta tuo hiusongelma on aivan kaamea. Kävin lauantaina kampaajalla tasotuksessa, paljon muuta ei voi tehdä koska mulla ei kauheasti ole tukkaa tällä hetkellä :). Kampaajakin katsoi huvittuneena valoa vasten mun päälakea -sanoi että ei sais nauraa mutta kiva kun on tollanen sänki päässä :). Onneksi sieltä sentään kasvaa uutta!!!



KL.

Mä yritän joka päivä pukea jotain järkevää päälle -meillä kans ravaa ketä sattuu ja milloin sattuu niin on vähän kuin pakko. Samat pellavahousut ja joku paita on yleisin varuste. Yleensä niissä on illalla tosiaan jotkut kuolat tai puklut tai muuta auton rasvaa tai vastaavaa. Mä iltaisin laitan pyykkikoneen ja sit rumpuun kuivumaan niin on jo puhtaat vaatteet -samat seuraavaksi päiväksi.

Kaupungille lähtiessä meikkaan joskus -silloin kun jaksan. Tukka kulkee ponnarilla -kun se kerran on edes vähän pitempi. Muutapa en jaksa sitten ajatella.

Lapsille yritän pukea ainakin ne puhtaat vaatteet. Jotenkin sitä on nuita ns. " hienoja" vaatteita tuolla kaapissa mutta jotenkin sitä vaan pukee ne helpot ja käytännölliset vaatteet päälle.



Me sitten huudettiin koko viime yö -Oskari parku ku hinaaja 10 tuntia -käytin lääkärissä ja kas kummaa eka antibiootti kehiin korvatulehdukseen. ja minä en sitten aikaisemmin tajunnu mitään kun ei oo ollu muuta ku nuhaa. Esikolla ei ollu tulehduksia niin enhän mä niistä mitään tajua. Esikoista osittaisimetin ja korvikkeeseen siirryin suoraan 3 kk iässä -ei korvatulehduksia ei sairauksia ei lastentauteja. Oskaria imetän edelleen -koskaan ei ole saanut korviketta -koko ajan joku s***tanan tauti päällä. Missä se imetyksen antama ihana suoja josta puhutaan niin suureen ääneeen ?? Että kyllä ottaa päähän kun meillä koko ajan sairastetaan. Että pointin varmaan tajusitte.



Oma tahto 6kk -Oskarilla myös ja kiljuminen ja komentelu ihan järkyttävää jos ei äiti tajua et hei se lelu pitää just nyt nostaa lattialta ja ja ja ... Oskari tiputtelee ja heittelee lelujaan ja katsoo sitten kysyvästi että antaisitko tuon minulle -jos ei heti tapahdu ni komentaminen alkaa. Tänään viimeksi parku siellä lääkärin vastaanotolla kun istuttiin kiltisti penkillä niin olis pitäny vaan päästä kattelee seiniä.



Nyt karjutaan taas ja kuuluu hä-tä , ä-tä pakko menna pelastaa

Minkki ja rääkyvä Osku

mun on pitäny sanoo sulle jo aikasemmin, sulonen se teidän Oskari! :) Vähän ehkä samaa näköä kuin Aarossa, yritän ehtiä laittaa huomenna jotain kuvia näytille.

Meilläkin on ns. avoimet ovet, ja jengi tuleekin kyllä ku kotiinsa tässä naapurustossa. Mies oli alkuun ihmeissään kun työpäivän päätteeksi makas kalsarit jalassa sohvalla ja yhtäkkiä siinä seisoki naapurin rouva vieressä. ;) No, meillä kävi niin, että mies makoilee edelleen kalsarit jalassa ja jos kovasti naapureita haittaa niin komentavat laittamaan lisää vaatetta päälle, näinkin kerran kävi :) Mies oli just kattomassa sitä pattia koiran tassussa ja huus naapurista kokeneen koiraihmisen apuun, niin vastaukseksi huudettiin vaan että, juu tuun ihan kohta, pistä sä jotain päälles. :)

Jees, pitää lähtä tekeen ruokaa. Mukavaa Lost-iltaa kaikille! Ai niin, piti vielä sanoa, että se mun ' pynttäys' -viesti oli kirjotettu vähän niinku pilke silmäkulmassa, hoksasin jälkeenpäin, että se ei ehkä välity siitä niinku tarkotin.



Vilja Agitaattori

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat