Vierailija

Mieheni petti minua pari kuukautta sitten. Kyseessä oli hetken hairahdus, ei siis mikään varsinainen suhde. Hän järkyttyi todella, kun aloin hommata eroa ja lupasi ja vannoi, ettei koskaan enää vaaranna parisuhdettamme. Tiedän, että hän aidosti katuu tekoaan, joten päätin antaa anteeksi ja jatkaa yhdessä. Rakastan miestäni edelleen ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tämä on vaan niin pirun vaikeaa!



Epäilen miestäni joka asiasta, vahtaan puhelinta ja haluaisin pitää hänet kotona 24/7. Jokainen pieni sanaharkka mistä tahansa aiheesta johtaa siihen, että alan vittuilla hänelle tapahtuneesta ja olen todella ilkeä. Sitten on kummallakin hirveä olo, mutten osaa pyytää anteeksi, kun mieli janoaa kostoa :´(



Seksi ei suju ollenkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa, kun itsetunto on ihan nollissa. Mies taas pelkää menettävänsä minut ja yrittää liikaakin miellyttää minua joka asiassa. Luulen, että ajaa itsensä kohta ihan loppuun, kun yrittää olla täydellinen, ettei vain suututtaisi minua millään tavalla. Kokee itsensä torjutuksi ja luulee, etten enää pidä häntä seksikkäänä, vaikka kuinka yritän sanoa, että asia on ihan päinvastoin. En saa mielestäni sitä, että hän halusi jotain toista naista niin paljon, että hetkeksi jopa unohti minut.



Meillä ei ole ennen ollut mustasukkaisuusongelmia, mutta nyt mieheni kokee, etten enää ole " läsnä" ja tosissaan hänen kanssaan, vaan liukumassa hänen käsistään. Siksi pelkää, että petän, jos tilaisuus tulee. Eli hänen oma uskottomuutensa johti siihen, että minä olen nyt sitten epäilyksenalainen. Jos menen ulos ystävien kanssa, mies pelkää, etten enää tule takaisin. Elämä on ihan hirveää.



Mieheni on lopettanut baarissa juoksemiset käytännössä kokonaan ja on muutenkin niin esimerkillinen perheenisä kuin vain olla saattaa. En osaa kuitenkaan nauttia tilanteesta, vaan koko ajan odotan sitä, että hän kohta kyllästyy esittämiseen ja alkaa taas käyttäytyä huonosti. Mutta kuinka kauan ihminen jaksaa vetää roolia ja tehdä asioita vain toisen mieliksi? Ei kai tuota loputtomiin voi kestää? Mies sanoo olevansa niin onnellinen, että on viimein tajunnut, miten hänen pitää elää ja tietää, miten tehdä meidät onnellisiksi, mutta minä ajattelen silti, että hän vain feikkaa...



Onko joku pari oikeasti selvinnyt tällaisesta? Onko parisuhdeterapiasta ollut hyötyä? Mitä helvettiä me oikein voisimme tehdä? Haluan avioliittoni takaisin! Auttakaa!

Sivut

Kommentit (17)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Itse käyn terapiassa (ei ole pettämistä) omien ongelmien kanssa ja minulle olen selvinnyt etten osaa hallita vihan tunteita enkä osaa antaa anteeksi (varsinkaan itselleni). Sinun olotilasi kuulostaa vaan niin kovasti samalta kuin mitä minä koen. Eli käyttäydyn huonosti vaikken haluaisi. Enkä osaa hallita niitä vihan tunteita toisia kohtaan ja siksi käännän ne omaksi syyksi. Syytän itseäni kaikesta ja itselleni en anna mitään anteeksi.

En osaa auttaa sen enempää mutta koita vaikka mennä hakemaan apua jotain. Vaikka se ei parantaisi suhdettanne niin ainakin sen parantaa sinua.

Paljon tsemppiä!!!

Olen antanut anteeksi, mutta kyllä asian vielä silloin tällöin muistan ja se saa ällöväristyksiä aikaan. Toivoisin, ettei meidän " historiaamme" olisi mustaamassa tuollainen yksityiskohta. Anteeksiantoon meni n. puoli vuotta. Sen ajan olin enemmän tai vähemmän vittumainen ja loukkaantunut.

Parisuhdeterapiassa ollaan käyty noin 10 kertaa. Se oli mun mielestä tosi tärkeää meidän suhteen jatkumisen kannalta.



Aika hyvin ollaan päästy yli asiasta, kaikki kunnia terapialle.

Minulla on ihan samoja fiiliksiä, kuin sinullakin. Ei siinä muiden miesten huomio paljoa lohduta, jos se kaikkein tärkein mies on loukannut ylpeyttä :-(



Ap

Mies aloitti uuden suhteen (lopetti sen " jäätyään kiinni" ) kun lapset alle 1,5 v ja ajattelin ettei mikään työ, tuska tai aikuisten murhe voi olla niin suuri, että pienten lasten koti pitäisi hajoittaa ja vanhempien erota. Rakastin lasten isää, mutta sitä työmaata joka on edessä, jotta luottamus palautuisi ei voi tehdä yksin. Siihen tarvitaan kaksi. terapeutit ja psykologitkaan eivät voineet auttaa, kun puhumiseen, asoiden puimiseen ja puhkikaluamiseen olisi pitänyt käydä molempien. Pelkkä aika ei tee yhtään mitään, mutta sen kanssa asiat ehkä selkiytyvät. Erosimme.



Luin myöhemmin haastattelun kirkon perhetyöntekijästä, jolla pitkä ura parisuhdeterapeuttina. Hän sanoi, että pettämisestä selviäminen on valtava haaste. Hänellä oli ollut pari sataa pariskuntaa uran aikana puimassa suhdettaan tämän asian tiimoilta ja hänen arvionsa mukaan n 5 paria oli kyennyt rakentamaan hyvän luottamuksellisen parisuhteen uudestaan. Voimahaleja!!!!

Niinpä, ei yhden mokan takia haluaisi antaa periksi, mutta jos parisuhde ei koskaan palaa ennalleen, niin sitten on kai vain pakko luovuttaa. Täytyy kai vain jaksaa odottaa, että haavat paranevat. Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, ettei tilanne ole paranemassa, vaan menossa pahempaan suuntaan :-( Minulla on liikaa vihaa.



Ap

Mieheni jäi silloin toistamiseen kiinni pettämisestä ja voin sanoa, että jos meillä ei olisi kahta pientä lasta, olisin antanut miehelle välittömästi lähtöpassit.



On se kumma, miten joillakin miehillä veri vetää vieraisiin humalassa, vaikka muuten oltaisiin säntillisiä perheenisiä. Omasta tuttavapiiristä tiedän ainakin kolme muuta tällaista miestä, jotka ovat vielä pahempia kuin oma mieheni (tai mistä sen tietää, onko hän se pahin). Aika ei paranna haavoja, sen voin sanoa. Vaikka olen muiden mielestä kaunis nainen ja miehet katsovat kadulla pitkään, itsetuntoni on mieheni käytöksen takia ihan nollassa. Ei se kauneus siinä paljoa lohduta, jos se sydämen valittu repii sydämesi kappaleiksi!



Pohdi tilannetta, raivoa, vittuile. Sinulla on oikeus siihen. Jos vielä päätätte jatkaa yhdessä, sinun on pakko antaa anteeksi. Unohtaa et varmaan koskaan voi, kuten en minäkään, mutta jotta yhteiselämä sujuisi, on vain jätettävä asia arkielämässä taakse.

Anteeksi voit antaa, tuskin kumminkaan koskaan pystyt täydellisesti unohtamaan. Silti puntaroi tarkkaan mitä teet - yhden hairahduksen takia ei välttämättä koko parisuhdetta roskikseen kannata heittää. Aikaa te tarvitsette.

mieltä että loppupelissä se oli vain hyväksi (vaikka ei silloin siltä tuntunut). Känninen hairahdus mieheni puolelta. Vaikeaa oli mutta puhumalla ja ajan kanssa asiasta pääsin yli. Lujitti entisestään suhdettamme. Älä luovuta, oletko varma ettei sinulle voisi käydä joskus samoin? Jokainen on meistä erehtyväinen ja anteeksianto kantaa pitkälle hyvää hedelmää. Voit antaa anteeksi, mutta kerro miehellesi että olosi ei tietenkään voi olla sama pitkään aikaan. Älä kaiva mennyttä esiin ja anna hänelle mahdollisuus näyttää olevansa luottamuksesi arvoinen. Tsemppiä!!!

Meillä on käynyt niin, etät mitä syvempi meidän suhteesta on tullut sen rankemmin asiaa vatvon, vaikke sen pitäisi mennä niin vaan ajatella asiaa, että se oli silloin ja suhteemme oli tuore jne.

Menkää terapiaan ja väestöliiton sivuilta löytyy hyviä artikkeleita pettämisestä, riitelystä ne teidän kannattaa lukea molempien.

Voimia ja tsemppiä!

Teillä on tapahtuneesta vasta pari kuukautta, joten ei ole mikään ihme, etteivät asiat ole ennallaan. Teille tekisi varmasti hyvää käydä pariterapiassa yhdessä ja erikseenkin, niin molemmat saisivat selviteltyä omia tuntojaan.



Tosi paljon tsemppiä ja siunausta Sinulle.

..että siitä voi selviytyä ja oppia vielä luottamaan ja kunnioittamaankin toista.



Kriisin jälkeen liittomme on vahvempi ja rakkaus pysyvämpää kuin ennen.

Tämä huomio siksi, että näinkin voi käydä, vaikka kaikki meinattiin jo heittää pois tuskan takia..



Alkuun meilläkin raivottiin ja vittuiltiin, RANKASTIkin, mutta nyt asiat ovat seesteisempiä ja osaamme tunnistaa milloin tarvitsemme toisiltamme tukea ja ymmärrystä.



En ehdi kirjoittaa nyt enempää, mutta tsemppiä!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat