Vierailija

Tahtoisimme molemmat kolmannen, edelliset 8 ja 4- vuotiaat.



Minua vain hirvittää olla kolmen lapsen äiti. Jotenkin se tuntuu sellaiselta " suurperheen äidiltä" , joka tuoksuu pullalta, eikä ainakaan voi olla enää kaunis ja hyväkroppainen. En ole sitä erityisemmin liikakiloineni nytkään, mutta entä sitten? Onko toivoakaan?



Tiedän, että tämä on typerää, enkä omalla naamallani kehtaisikaan kenellekään myöntää, että tämmöisiä mietin...



Tuleeko minusta sitten viimeistään pelkkä lihava muumimamma, kun on kolme lasta? En ole vielä kolmeakymmentäkään...



Haukkukaa vapaasti, jos siltä tuntuu, tämä lienee aloitus, joka kirvoittaa ne pahat kielet, jos ei muuta. Se nyt vaan on niin, että joskus sitä miettii näitä pintapuolisia asioita enemmänkin, ei voi mitään.



Ja älkää sanoko, että älkää tehkö kolmatta, sen osaan itsekin järkeillä:)

Kommentit (9)

suurperhe, meillä on kolme ja useimmilla meidän ystäväperheistä on kolme lasta.



Mitään supermammaa musta ei ole tullut, töissä käyn ja illat kuskaan lapsia harrastuksiin. Ihan niinkuin kuka tahansa vanhempi, oli niitä lapsia enempi tai vähempi.



En ole päässyt mammautumaan, sillä olen aina ollut aktiivinen, noiden harrastuksiin kuskailuiden lisäksi harrastan myös itse 2 x vko ja vedän lapsille yhtä harrastuskerhoa 1 x vko.



Kolmen kanssa voi alku olla aika rankkaa, jos ikäerot ovat pienet (meillä oli), mutta nyt kun nuorinkin on jo melkein 5 v, homma toimii. Tosin täytyy myös kiittää miestäni tässä, sillä hän on aina ollut osallistuva isä, tekee kotihommia ja hoitaa osansa kuskina oloista. Jos päävastuu tästä sirkukseta olisi minulla, en ehkä olisi ihan samaa mieltä kuin nyt olen.



ja siitä pullantuoksusta: juuri vime lauantaina leivoimme pullaa ja sämpylöitä oikein urakalla (lapset leipoi, minä paistoin), joten ehkä minusta sittenkin löytyy pieni ripaus aitoa mammaa, vaikkei tuo pullantuoksu meillä kovin usein leijukaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Musta ei ole vieläkään tullut pullantuoksuista (mikä ei kyllä ole mikään huono aisa) eikä lihavaa, vaikka meille on jo kuudes tulossa. Sama ihminen olen kuin ennenkin.

Toisaalta haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta jotenkin 3 lasta tuntuu kuitenkin niin " paljolta" jo! Miten sitten enää olisi senkään vertaa aikaa itselle ja parisuhteelle, kun jo kahden lapsen kanssa tekee tiukkaa? Kuka suostuu ottamaan 3 lasta yhtäaikaa hoitoon? Miten jaksaisin kolmen kanssa, miten pärjäisimme taloudellisesti? Näitä kysymyksiä olen tässä miettinyt ja voi tosiaan olla, ettei meille enää kolmatta tule.. ainakaan vähään aikaan:)

Miehelle lapsi olisi vasta toinen, ja hän sanoi että vielä yksi olisi ok, mutta sen jälkeen hän steriloi itsensä. Itse haluaisin kolmannen HETI tai sitten ei koskaan. Esikoinen on ekaluokkalainen, ja kuopus ei vielä vuottakaan. Pelottaa ajatus kahdesta pienestä & yht. kolmesta lapsesta, niin rahallisesti, ajallisesti jne.. Lisäksi mietin olenko tarpeeksi hyvä äiti, ansaitsenko kolmatta. Mutta saatan kyllä jo olla raskaana, jos niin on, ei tarvitse enää miettiä.




t. 3 pienen lapsen äiti, joka hoikassa ja timmissä kunnossa, joka ei ole muuttunut ällöttäväksi äidiksi (lihava ällö, joka elää vaan elämää lastensa kautta, jolla ei ole omaa elämää ja joka ei puhu muista kuin omista lapsista, jonka mielestä kaikkien pitäisi elää just samalla tavalla kuin hän jne negatiivista).



Ylimääräisiä kiloja ei tullut raskauden aikana ollenkaan, siitä pitivät isommat lapset huolen. Rankkaa on välillä, kun lapset ovat niin lyhyellä välillä, mutta rakkaita ovat kaikki, enkä osaisi kuvitella elämää ilman kaikkia lapsiani. Nyt tuntuu perhe kokonaiselta. Muut sitä joskus kommentoivat, lähinnä lähisuku, sekin miehen puolelta... Itse en ole mielestäni suurperheen äiti. Jos lapsia olisi vaikkapa neljä, tulisi jo eteen tila-auton osto ym. Kolme lasta on mielestäni aika tavallista.

nyt olen kuukaudessa laihduttanut 3kg ja 7 vielä pois vuoden sisään. En kuitenkaan ole iso, ehkä vatsa on kauheen näkönen, muuten ok.



Kolmen lapsen kanssa ei muuta kummallista, kuin että on vaan otettava huomioon suurempi määrä ihmisiä=) Jumpalla ja lenkillä käyn yhtälailla ja mieskin harrastaa jääkiekkoa ja squashia. Eli keritään kyllä. Yhdessä perheenä teemme muuten lähes kaiken. Oma aika kortilla, mutta kyllä sitä saa kun järjestelee.



Ainoa mitä haluaisi enemmän, on uni!!! Väsyttää kun viimeisin tulokas on aika huono nukkumaan...mutta eiköhän sekin siitä pikkuhiljaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat