Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Muistan aina olleeni sellainen ihminen, josta ei koskaan tiedä millä tuulella olen. Useat läheiset, lapsetkin ovat sanoneet että kun olen ensin hyvällä tuulella ja yllättäen saatan ollakin pahantuulinen. Kukaan ei viitsi meillä käydä enää kylässäkään.



Hyväntuulisuuteni on sellaista, että hyräilen, hellittelen lapsia, miestäni. Ja yhtäkkiä mieleni saattaa muuttua ärtyneeksi, kaikki asiat alkavat raivostuttaa ja huudan ja tiuskin, vaikka juuri äsken kaikki oli hyvin. Aivan tunnen sisälläni, kuin raivo aivan pakahduttaa enkä voi sille mitään vaikka kuinka " yritän" rauhoittua. Jokin vain kiihtyy ja kiihtyy...



Tuo maanisdep. oli ehkä " liioiteltu" heitto, ehkä... Tiedän, että suvussamme on henkisen puolen sairauksia, skitsofreniaa jne. Menevätkö ne jotenkin perintönä isältä/äidiltä lapsille?



Mutta mistäs sen tietää onko kyseessä jokin henkinen sairaus vai kenties kumppaniin kyllästyminen vai kotiäitinä olemiseen kyllästyminen??



*kuka tietää*

Kommentit (8)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen ainoa, joka tulee hänen kanssaan toimeen....



Tämä pomo on mies, jolla on ilmeisen hankala lapsuus, koska yksi hänen sisarus on mielenterveysongelmallinen, toinen narkkari, kolmas mitä luuseri. Pomoni on hyvin menestynyt elämässään, mutta minä luulen, että hän on vain emotionaalisesti epätasapainossa itsensä kanssa, että tunteet heittelehtivät.

Lisäksi tuollainen tuuliviiri on varmasti myös stressaantunut.

Maanisdepressiiviselle on ominaista " lasku" ja " nousu" kaudet keväisin ja syksyisin. Ensin mennään tosi lujaa ja sit iskee kauhea masennus...

Jos et ole maanis-depressiivinen, voit olla masentunut ja mielialalääkityksen tarpeessa (masennuksen yksi oire on juuri voimakkaat mielialaheilahtelut ja äkkipikaisuus).



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat