Seuraa 

Olen miettinyt mikä olisi hyvä ikä. meillä on hammaslääkäris ja neuvolas sanottu jo 1 vuotiaasta saakka että voisi vierottaa tutista. Nyt lapsi on 1v 4kk ja haluaisin tietää mitä muut on tehny ja millee on sujunu ja kuinka kauan on kestäny ?:|

Kommentit (8)

Tyttö on nyt 1v9kk ja vieroitus edessä. Meille 1v neuvolassa sanottiin, että ei kiirettä. Tyttö on meillä ainoa, joka on tuttia imeskellyt. Sikäli siis uusi juttu tämä vieroitus. Tissistä vieroitettiin 1v3kk iässä ja silloin ei tutin lisäksi neidillä ollut mitään muuta "lohduketta". SItten alkoi tarha, tuli ero, kesä ja kesätarha (tarhasta suositeltiin, että jättäisin vieroituksen myöhemälle)... Olen jo monet kerrat ollut tyttöä vieroittamassa, sillä olen ollut sitä mieltä, että on liian iso tutin käyttäjäksi, mutta aina on tullut näitä muutoksia, jotka siirtäneet. Nyt tytöllä on pehmolelulohdukkeita, joten hänellä on jotain, mihin turvautua.



Tarhassa ei tuttia tarvitse kuin unilla. Kotona on ollut jo vuoden iästä "sääntö", ettei tuttia saa ulos ja muutenkin vain lähinnä nukkuessa. Mutta neiti käy sen usein isoon harmiin etsimässä jostain... Luulen, että tästä tulee vaikeaa :-(



Mutta päätös on päätös ja olen jo pikkuhiljaa alkanut "psyykata" neitiä siihen, että tutti on vauvojen juttu ja hän isompi eli kohta tutti annetaan vaikka sitten oravavauvoille tms. Mitä sitten keksinkään.



Naapuri kertoi, että heillä jäi kesälomalla pojalta tutti pois, kun olivat reissussa jaihan oikeasi tutti unohtui kyläpaikkaan. Ei kuulemma ongelmia ollut :-)

poika vieroittui tutista n.1v5kk:den ikäisenä.

Oli silloin pari yötä mummolassa ja siellä eivät olleet antaneet tuttia eikä poika ollut sitä kysellytkään. Sen jälkeen ei enää kotonakaan annettu tuttia ja vieroitus sujui ihan hyvin! Tutti oli kyllä jo aiemmin jäänyt vähemmälle, se ei ollut enää niin tärkeä kuin aiemmin! :)



Tutista luopuminen oli meillä helppoa mutta tuttipullosta luopuminen oli todella rankkaa!! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Me juteltiin ja psyykattiin etukäteen että jätetään tutit tonttuvauvoille joulukuussa. Esikoinen söi tuttia sekä päivä- että yöunillaan. Sitten joulukuun ensimmäisenä perjantai-iltapäivänä kerättiin yhdessä tutit pussiin ja jätettiin terassille. Pimeän tultua oli tonttu vienyt tutit ja jättänyt pikkujoulupaketin terassille. Poika ei kaivannut tuttia varsinaisesti, jutteli vain iltaisin että tutit on tonttuvauvoilla ja vielä kauan sen jälkeen paketista saamallaan lelulla leikkiessään muisti mainita tutit. Mutta suhtautui itse jättämiinsä tuteihin "ison pojan" tavoin eikä niitä takaisin toivonut.

Me vanhemmat ajattelimme että tutin jättäminen olisi ollut vaikeampaa, ja siksi ajattelimme sen tehdä viikonloppuna/lomalla. Mutta meillä ton tonttuvauvatarinan avulla meni kyllä hyvin helposti. Esikoinen oli siis lähellä kahta vuotta ja puhuminen etukäteen ja jälkikäteen oli tärkeää.

tyttö oli käyttänyt tuttia aina nukkumaan mennessä, joskus automatkoilla, muuten ei käytössä. Yksi päivä vain kokeilin, että nukahtaako päiväunille ilman ja ei kaipaillut. Ei sit annettu illallakaan, ja nukahtamiset sujui ihan mallikkaasti. Hiukan oli viikon ajan kiukkuisempi, muttei varmaan itsekään tajunnut, mikä kiukuttaa, ei osannut puhua silloin, joten ei voinut pyytää tuttia. Lohduttelin paljolla sylittelyllä ja se tuntui sitten riittävänkin.



En muista, vierotettiinko meillä pullosta ennen vain jälkeen, mutta joka tapauksessa pitkään meillä oli siinä käytössä pehmeä nokka tuttiosan sijaan ja pullo muutenkin vain iltamaidolla, aterioilla joi mukista. Eli oikeastaan vähän asteittain luovuttiin siitä, tutista kertarysäyksellä. Minusta tärkeintä oli se, että tutit todellakin laitettiin pois (en heittänyt roskiin, mutta laitoin piiloon, sellaiseen, ettei tullut itsellekään helposti kiusausta hakea tytön suruun/kiukkuun tuttia) eikä niitä annettu päätöksen jälkeen. Helpointa se oli ainakin minulle itselleni siis, ehkä myös tytölle, kun ei kiusausta esitelty. :)



Erityisen hyvää ikää ei varmaan ole, minusta se on vaan vanhempien päätös ja siihen lapsi sitten sopeutuu, toiset helposti, toiset vähän vaikeammin.

Meidän pojan tutit hävisi 1,5 vuotispäivän kunniaksi. Oli syönyt tuttia lähinnä öisin ja automatkoilla. Yhtään ei kaivannut tuttia, nukahtaminen kesti ehkä hiukan tavallista kauemmin, mutta mitään itkuja ei tullut. Sanallisestikaan ei vielä osannut tuttia kaivata, joten oli minusta tosi hyvä ikä tuttivieroitukseen. Myöhemmin olisi saattanut olla vaikeampaa.

Molemmilla lapsilla huomasin, ettei tutti ollut enää niin tärkeä yli vuoden ikäisenä. Esim. autossa nukahtivat helposti ilman ja vähitellen päiväunille rattaisiin myös. Toisaalta kun he sitten löysivät tutin jostakin päivällä, se oli kauhean kiva laittaa suuhun eikä siitä olisi halunnut luopua. Eli tavallaan tästä tuli ylimääräinen riesa.



Esikoisella luovuttiin tutista n. 1,5-vuotiaana. Isä ehdotti, että viedään tutit roskiin ja niin he marssivat viemään ne yhdessä roskikseen. Eikä suuremmin kaivattu. Nuoremmalla lapsella päätettiin kokeilla tutitonta elämää 1 v 3 kk:n iässä - tuttia tarvittiin vain illalla nukahtamiseen ja annettiin yöllä, jos heräsi. Hienosti meni. Ei olla kaivattu yhtään. Tämänikäisen kanssa on helpompi lopettaa tutin käyttö, kun ei tarvitse / voi neuvotella asiasta vielä lapsen kanssa. Olen kuullut esimerkkejä yli 2-vuotiaista, joita on tosi hankala saada luopumaan unitutista. Nyt ainakin uskon itse neuvolan suositukset, että vuoden ikäisen on helpompi tottua olemaan ilman tuttia kuin kaksivuotiaan. Meidän lapset aloittavat parin viikon päästä päiväkodin, ja olen tosi tyytyväinen, ettei tarvitse nuoremmallekaan viedä tutteja mukaan.



Talvikki + tyttö reilu 3 v. ja poika 1 v 4 kk

6kk jälkeen vain unituttina

9kk eteenpäin vain yöunilla

ja 1v-päivänä lähti kertarysäyksellä sekä tutti että tissi (pulloa ei koskaan ollutkaan) eikä näitä ole sen koomin kaivattu. Vartin kitinöillä selvittiin. Unilelut ovat vasta tämän jälkeen tulleet tärkeämmiksi ja nyt nekin pyritään pitämään vain unikavereina, joilla ei leikitä muulloin eikä sängyssäkään kuin oteta kainaloon. nyt lapsi 1,5v.

Monien kuulemieni kokemusten mukaan tutista eroon pääsy käy vuoden iässä huomattavasti helpommin kuin myöhemmin kun lapsi osaa jo verbaalisestikin protestoida.

Yli puoli vuotiashan ei sitä enää imemisen tarpeeseen tarvitse vaan se on pelkkä tapa. Itse tein niin että annoin aina vaan harvemmin ja harvemmin ja niin se jäi itseestään pois.



Noin isolla vieroittaminen on varmasti hankallampaa, mutta voisit esim. leikata siitä tutista aina palan pois ja sanoa että tutti meni rikki. Sitten lopulta se on niin lyhyt että ei saa siitä imuotetta ja ei sitä enää halua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat