Vierailija

edes hetken olla rauhassa.



Olen nyt 5 vuotta hoitanut lapsia, nukkumatta ainottakaan yötä putkeen, olematta ainottakaan kertaa yksin kotona...



Rakastan lapsia, tykkään leikkiä, tehdä ruokaa, olla ja jutella lasten kans. Mutta voi kun saisin edes hetken olla rauhassa. sitten taas jaksaisin rakastaa.



Uupunut.

Kommentit (6)

kotona olen ollut lasten kanssa pian neljä vuotta... Sitten päätin, että nyt etsin itselleni jotakin työtä... Nyt olen kaksi kuukautta tehnyt 2-3 vuoroa viikossa töistä ja olen ihme kyllä energiaa täynnä. En kyllä uskonut sellaisia höpötyksiä aluksi ollenkaan että työ antaa voimaa... Mutta niin se vain ainakin minun kohdalla tehnyt.



Työpäivä aamuina saan siivottua yhdessä hujauksessa ja ruoatkin tulee noin vaan valmiiksi, teen siis kaksi ruokaa silloin... Töissä kun ei kerkiä ajatelemaan mitä kosiasioita on olo kuin olisi lomalla. Meillä siis tehdään niin, että kun mies tulee töistä minä painun samalla oven avauksella itse töihin. Toistaiseksi on toiminut loistavasti tämä.



Sitä paitsi niin on mieskin oppinut siihen, ettei täällä kotona aina ole aikaa siivoilla ja laittaa sitä ja tätä kuntoon. Mutta miten on ihana tulla töistä illalla kotiin, kun on tiskit laitettu ja pyykkiä pesty. Luulin kyllä että mies ei saa täällä mitään aikaiseksi että kaikki kotityöt vaan kasautuu minulle entistä enemmän, onneksi olin väärässä=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

lasten isukki hoitaa ihan yhtälailla. ensin työkseen hieman isompaa lapsikatrasta. sitten tulee kotiin uupuneena toisen lapsikatraan luo. hänkin taitaa olla poikki, en viitsi vaatia häneltä enempää. lapset ihan yhtälailla vie hänenkin joka sekunttinsa minkä on kotona.



Tiedän että jaksaisin taas seuraavat viisi vuotta jos saisin edes yhden päivän olla yksin. Nyt 2 isompaa ovat kerhossa 3 tuntia, vauva tietenkin valvoo. käy nukkumaan vasta kun isommat tulevat kerhosta.



paljoa en itseltäni edes vaadi, olen todella suurpiirteinen. mutta isukki vaatii siistiä kotia, koitan parhaani, ja joka hetki mielessä kummittelee että pitäisi siivota. Ja keskimäine lapsi" syömäsairas" , se onkin väsyttänyt minut nyt. miten se syöminen voi olla niin vaikeaa. eilen tuli allergiatestien tulokset, ei mitään! Nyt lääkäri käski olla 3 viikkao ilman maitoa ja ilman viljoja. Ei oo mitään mitä voisin lapselleni anta mitä hän haluaisi. tää ontosi kuluttavaa. eilen annoin riisiä, ei syönyt, sitten tattaripuuroa (kun tykkää syödä vain puuroa ja sitä juuri ei saa antaa), ei kelvannut sekään. Pinaattilettuja koitin antaa kun yleensä syö niitä. ei edes niit ämaistanut :( Pojalla jo toine npäivä nyt menossa ettei mitään ota suuhunsa, illalla viimestäin oksentaa. tää on todella rasittavaa.



Toivottavasti joku kuuntelee, sitä toivon. Se alkuperäinen uupunut, edelleen todella uupunut.

olen myös katsonut työpaikkoja, viime viikolla olin haastattelussakin. joku osa-aikatyö olisi hyvä ja mieskin on ilmoittanut jäävänsä tammikuussa vanhempainvapaalle. mutat ei ole vielä mikään työpaikka auennut...sekin harmittaa. uskon myös tuohon ,että erilaisuus piristää. yhdesäs vaiheessa kävin aamu-uinneilla klo 6 palasin ennenkuin mies lähti töihin. ja olin niin energiaa täynnä. sinä samalla palatessani siivosin koko talon ennenkuinlapset heräsi. ja miten kiva oli lähteä niidne kanssa sitten puistoon ja aloitella päivä kun kotona oli siistiä ja kaikilla hyvä mieli.



Miten musta onkin nyt tullut näin kauhan kireä. ehkä just siksi että omaa aikaa nolla. aina joku lapsista ruinaa mukaansa kauppareisuilla, ja tietenkin käyttää hyväksi kun saa äidin jakamatonta huomiota, niin kuluttaa loppuun. no, ehkä tää tästä. AP

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat