Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Ei vaan saa unta, joten täällä kukutaan..



En ole aikasemmin kirjoitellut, mutta lähes päivittäin olen pinojanne käynyt lukemassa. Joten itsestä jotain aluksi. Olen näitä loppukuun odottajia ja laskettuaika on 29.päivä. Olen 22 v. ja mieheni 23 v. Meidän perheeseen kuuluu myös 1,5 v. neiti. Asutaan Puhjois-Pohjanmaalla ja tällä hetkellä rakennamme omaa kotia. Rakennuspuuhat alkoi nyt toukokuussa. Koska pääsosin rakennamme talon itse, niin me emme pikkutytön kanssa näe isiä paljoa kotona. Uuteen kotiin pääsemme muuttamaan sitten joskus, mitään aikataulua emme ole asettaneet.



Raskauteni on sujunut hyvin, suurempia vaivoja ei ole ollut. Nyt on sitten ensimmäinen yö etten saa unta. Puol kaheltatoista menin nukkumaan. Puol yheltä katoin kelloa ja sitte olinkin nukahtanut. Puol kolmelta neiti heräs itkemään, kolmelta kävin vessassa ja vähän ennen neljää nousin ylös, kun unta en saanut. Siitä asti siis ollu sitte hereillä ja vieläkään ei väsytä.



Minullakin lähes kaikki vauvaan liittyvä on laittamatta valmiiksi. Vaatteet sentään olen pessyt, mutta nekin pitäisi järkätä lipastoon. Jospa sitä sitten parin viikon päästä olisi ahkerana, ku pikkuneiti lähteen mummulaan yökylään.



Synnytys ei vielä jännitä. Mutta vähän mietityttää, että miten sitten selviän yksin kahden pienen kanssa, kun tosiaan tuo mieheni ei paljoa talon rakentamiselta kotona ehdi olla. ANTAKAAPAS HYVIÄ VINKKEJÄ MITEN ARKI ON HELPOMPAA USEAMMAN LAPSEN KANSSA JA MITEN ASIAT SAADAAN SUJUMAAN? Eniten mietityttää päivä- ja yöunille nukuttaminen, kun tuo meidän neiti ei yksin suostu nukahtamaan ja nukutus varsinkin illalla kestää yleensä vähintään puoli tuntia...



Jos lähtis tuon ukkokullan kainaloon vielä vähäksi aikaa pötköttään, ennen kuin sillä soi herätyskello.. =)



-tiar 32+5

Sivut

Kommentit (38)

Joillakin tuntuu olevan niistä jotenkin negatiivinen ja pinnallinen kuva. Itse olen ollut kolmilla ( omani 2v sitten ja kahdet kaverini viime keväänä/kesänä). Yleensä kyseessä on ollut ihan rauhallista ja leppoisaa YHDESSÄOLOA, syömistä nyyttärihenkeen (paitsi äiti tietysti vaan tulee paikalle).



Omissani oli järjestetty minulle jalkahoito (taivaallista!!!). Eivätkä ne olleet mitkään YLLÄTYSJUHLAT, minulta kysyttiin mikä päivä olisi ok. Niin ja itse tietysti sain päättää ketä sinne kutsutaan.



Näissä kahdessa muussa oli mm. leikki jossa jokainen sai arvata laspen syntymäpäivän / sukupuolen (ainakin näissä toisissa äiti muisti sitten syntymäpäivän oikein arvanneita viinipullolla) , lisäksi kirjoittelimme nimiehdotuksiakin kaiken oleilun lomassa. Niin ja toisissa kutsuissa saunoimme ja uimme sekä nautimme kauniista kesäillasta. Mukana on ollut sekä perheellisä että lapsettomiakin. Ilta on ollut hyvä " levähdys" monelle äidille kun miehet ovat jääneet lasten kanssa kotiin.



Minulle järjestetään nyt sitten ensiviikolla toiset juhlat - ystävien painostuksesta ; ) ja ainakin alustavasti minun on pyydetty ottamaan vanhat lakat varpaankynsistä pois joten jalkahoitoa taitaa olla ainakin tulossa :D



Olen kyllä tosi iloinen tästä ystäväjoukosta jotka viitsivät työnsä/perheensä ohella tällaista järjestää. Auttavat kyllä paljon muutenkin kaikessa mm. lastenhoidossa, kun minun ja mieheni suku asuvat meistä kaukana.

kävin muuten kans lukemassa sen Öttimöntiäisen kertomuksen ja olihan se aika hurja. Ei itelle toivos kyllä sellasta! Onneksi meillä on sairaala 5km päässä :)



VAUVAKUTSUT ois ihanat..mutta täällä missä asutaan, ei oo mulla sellasia ystäviä jotka järjestäs. Eikä kyllä varmaan muutenkaa kukaa alkas laittaan, kun on vähän vieras asia. Mutta nauttisin sellasista kutsuista suunnattomasti! Ja olis kyllä mukava järjestää iteki jollekki, tahtoo vaan nuo kaverit olla niin kaukana ja hajallaan.



SAIRAALAKASSIA oon miettiny, mutta en oo saanu vielä aikaseksi. Varmaan sitte siinä rv 36 tienoilla alan haalia tavaraa kasaan. Ja eihän tuonne hirveesti tarvi mitään ottaa mukaan.



Mulla on kans ollu monena yönä ja päivälläki niitä menkkamaisia kipuja. Heräsin toissayönäki siihen, että jomotti reittä ja alamahaa tosi paljon. Mutta toivottavasti ne nyt ei synnytystä vielä enteile- en ainakaa usko.



Nyt päikkäreille ku muksuki nukkuu..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä oon nyt pari päivää levännyt eli hoitanut vaan tyttöä ja mennyt tosi aikaisin nukkumaan sitten kun mies on tullut kotiin. On tuntunut tosi tympeältä edes lukea työsähköposteja, joten en ole sitten juurikaan lukenut, oon vaan vilkaissut ettei mitään kummempia ole näkynyt (ihmeen hiljaista on ollutkin, on tullut noin 4 postia päivässä - yleensä tulee noin 40!!).



Mulla tuntuu VÄSYMYS helpottaneen tuota myötä. Eilen oli se iskias ja häpyliitokset pirun kipeät, mutta tänään ei enää tunnu siltä vaan tuntuu hyvältä ja mukavalta :)



Mutta ei niin hyvin mene etteikö olis valittamista... :) :)



Siis valitan siitä että voi hemmetti kun meillä tuo NIMIEN MIETTIMINEN uhkaa mennä ihan ahdistukseksi, siis mun kannalta. Puhuin eilen että mitenkään ei oo vielä valmistauduttu vauvan tuloon, ja oikeasti tuo nimen miettiminen on ainoa juttu jonka _haluan_ valmiiksi. Ihan sama onko vaatteet pesty jne, mutta nimen vauvalle haluan.



Mies uskoo tietysti vakaasti että kyllä sieltä joku nimi löytyy, ja onhan meillä joku 5-6 " ihan hyvää" nimeä listallakin mutta kun mikään niistä ei tunnu täysosumalta :( Yritin eilen ystävän kanssa mietiskellä ja etsiskellä etunimet.netistä sopivaa mutta kun ei löydy. Ajattelin että pitäsköhän yrittää tuolta Nimet-puolelta kysyä apua.



Ensin laitan miehelle nimilistat ja hän printtaa ne viikonlopuksi meille mukaan mökkireissulle, katsotaan sitten siellä niitä kuulemma " vakavasti" läpi.



Muuta:



Tuota PAKKASEEN LEIPOMISTA minäkin oon ajatellut. Siis korostan, ajatellut :) Esikoisen aikaan en leiponut tai tehnyt ruokaa pakkaseen, kun ajattelin että kyllähän kaupasta saa tarvittaessa eineksiä, ja se olikin ihan hyvä strategia, useimmiten kuitenkin ehdittiin ruokaa ihan hyvin tekemäänkin. Mutta nyt on eri juttu kun on tuo 1,5 v joka ei tykkää purkkiruoista enää. Ei kehtais paljon aikuisten eineksiä kuitenkaan hänelle tarjota. Eli melkein pakko on jonain viikonloppuna panna tehdas pystyyn vaikka äidin tai jonkun kaverin avulla.



Ajattelin muuten tässä että siivousviikonloppuunkin voisin rekryta jonkun KAVERIN AVUKSI. Luulen, että musta ei yksin ole ihan hirveäksi siivousintoilijaksi rv:lla 39! Ja tiedän että miehestä on tympeää siivota yksin, hyppää sitten koko ajan kuitenkin koneella pitämässä taukoa enkä tiedä tuleeko koko siivouksesta mitään.



Mitäs muuta... niin joo, näin UNTA SYNNYTYKSESTÄ minäkin. Se meni ihan ihmeellisestä, ensin syntyi vauva - punertavatukkainen tyttö, aika iso vauva - mutta sitten supparit loppuivat kun istukka olis pitänyt saada ulos ja minun piti muka rampata Kättärin portaissa niitä hakemassa :)



Nyt lopetan tämän romaanin kirjottamisen. Jotenkin tullut ihan tavaksi että aamuisin käy tänne pari ajatusta kirjottamassa! Mutta nyt lähdetään sitten pariksi päiväksi mökille tosiaan, eli vasta maanantaina oon varmaan taas linjoilla. Elkää huolestuko, en lähde jakautumaan :)



Hyvää viikonloppua siis koko porukalle!



Coe rv 33+5



P.S. Missä se PEGGY on jota olen huhuillut aiemminkin? Enkö ole vaan huomannut??

LAHJASTA vielä eli jokainen on HALUTESSAAN saanut tuoda korkeintaan 5¿ lahjan äidille ja/tai vauvalle (jos halusi laittaa enemmän rahaa niin mikäs siinä). Itse muistan ainakin saaneeni vaippoja, tuttiketjun, bodeja, kylpylelun jne. Viimesimmissä juhlissa teimme äidille yhteisen " korin" johon jokainen toi jotakin (etukäteen sovittu ettei tullut samoja). Siinä oli mm. vaippoja, kauratyyny, pikkusia vaatteita, rasvaa jne.

En tiedä, johtuuko matalapaineesta, mutta tyttö halusi nukkumaan jo klo 11.00 ja torkahdin siinä itsekin hetkeksi. Nousin syömään itse sitten ja totesin taas saman, minkä jo monesti että mulla vatsa toimii liiankin hyvin, en taaskaan saanut syötyä edes puolia lautaselta, kun sain jo juosta vessaan;) Tämä toistuu, syön sitten porkkanan, pari leipää tai ison lautasen ruokaa. Aina on mentävä heti.



VAUVAKUTSUGALLUP-myös minä olen unohtanut vastata. Ei ole järjestetty esikon aikana eikä nytkäät, en ole kuullut, että täällä päin kenellekään olisi moista ihanuutta järjestetty. Nauttikaa siis te, jotka sellaisen kohtelun kohteeksi pääsette;)



SYNNÄRIMUSIIKKI; olen miettinyt samaa asiaa jo päiviä! Esikoisen aikana ei tullut edes mieleen ottaa omaa musiikkia mukaan enkä edes tiedä, voiko SEKS:iin viedä. Onkohan se mahdollista joka synnärille? JOka tapauksessa kun kuulen radiosta sen biisin " Kiss A Wish.." (esittäjää en tiedä), niin mulle on vaan jostain syystä tullut sellainen olo, että sen biisin aikana haluaisin ponnistaa tai siis se biisi voisi soida taustalla. Yleensä pidän melodisesta ja klassisesta musiikista, mutta synnytystilanteessa voisin haluta kuunnella miehen lempparibändiä TERÄSBETONIA tai muuta vastaavaa. Pitää nyt miettiä ja selvittää, voimmeko ottaa omia cd:itä mukaan.



Sadepäivä jatkuu. Ajattelin, jos lähtisimme tytön kanssa iltapäivällä vielä kaupoille ja esim. pullakahville kun siivous ei innosta. Kateellisena luin JENIN kaksinkertaisesta imuroinnista.



Nazu

että olen nukkunut edelleen kellon ympäri joka yö, heräten korkeintaan kerran vessaan.

Päivälläkin otan torkkuja, tuntuu että voisin nukkua sata vuotta ja sittenkin väsyttäisi :D

Mun piti siihen ÖTTIMÖTIÄISEN SYNNYTYSTARINAAN sanoa, että mulla löytyy tuttavapiiristäkin yksi äiti joka sai toisen lapsensa kodin kylppäriin. Kävi hyvin samalla tavalla: oli lähdössä sairaalaan kun yhtäkkiä alkoi ponnistuttaa. Huuti miehelleen (joka oli silittämässä vaatteita, heh) että alkoi ponnistuttaa, mies siihen että no eikä...



Äkkiä sitten hänellä olikin niin kovat kivut että vajosi kylppärin lattialle eikä pystynyt edes kylkeä kääntämään. Mies tuli apuun ja soitti hätäkeskukseen, ja niin siinä kävi että pieni poika oli miehen sylissä ennen kuin ambulanssi ehti paikalle.



Taitaa olla niin nopeita synnytyksiä että niitä ei kaipaa oikein kukaan, mutta on hienoa kuulla että niistäkin selviydytään :)



Coe

LEIPOMISESTA: en ole itse mikään leipojaihme tai muutenkaan keittiössä viihtyjä, mutta nyt tein pakastimeen piimäkakun eli maustekakun. Ja tulipas hyvä. Helppokin oli kun mikä kun vaan sekoitettiin ainkeset yhteen. Anoppi ja appi olivat viikonloppuna hoitamassa esikoista ja olivat osataneet piimän, jota ei sitten tullut meidän porukalla juotua loppuun. Vielä tuota jäi, joten taidan tehdä toisenkin kunhan haen kaupasta lisää vehnäjauhoja. Esikoisesta kun kotiuduin, niin ainakin huomasin että pakastimessa olisi voinut olla vähän hätävaraa... Mutta onneksi kaupan pakastepullat on keksitty ; D


Sama virsi täälläkin, huono yö:( Ensin pyörin x ajan sängyssä unta odotellen ja sitten kun se vihdoin tuli, olikin jo aamu. Tyttö päätti, että tämä päivä alkaa jo varttia yli kuusi, vaikka äiti olisi kyllä ollut täysin eri mieltä...Onneksi olen sentään terve, tosi moni tuntuu olevan pahassakin flunssassa. Ei varmaan mitään herkkua, ihan kun ei muutenkin jo olisi riittävästi vaivoja ja tukalaa oloa. Tsempit siis ainakin CAMELOTILLE ja MIANNILLE ja oliko muitakin vielä...?



Eilen oli omituinen päivä vaivojen suhteen, niitä ei juurikaan ollut:O Illalla vasemmalla puolella vähän iskias-särkyä, mutta muuten meni aika kivuttomasti päivä. Nooh, tokihan supisteli silloin tällöin kun käveli, mutta se on niin arkipäivästä, ettei sitä lasketa edes enää vaivaksi:) Mulla kun supparit on edelleen harjoitussellaisia, erityisen kivuliaita ei vielä ole ilmaantunut juuri lainkaan. Toivotaan että tämä päivä menee yhtä hyvin!



Nyt aamupalalle, ihana kahvin tuoksu leijaili juuri nenään.



Mukavaa ja vaivatonta perjantaita kaikille lokakuisille, meillä paistaa taas aurinko=) Kovaa tuulta tosin lupailevat ja sadekuurojakin, mutta saa nähdä yltääkö tänne saakka.



-L-

Väsymystä taitaa olla yhdellä jos toisella. Inhottavaa tosiaan, kun yöt ovat katkonaisia. Itteeni ei nyt lapset enää valvota mutta viimeyönäkin piti kahden tunnin välein ravata vessassa. Ja sen oon huomannut, et joskus kahden aikoihin on ihan vaikeinta nousta, taitaa olla sitten sama homma jos vauva syö siihen aikaan.



Rinnoista: Alussa ne oireili, olivat kipeet ja kylmänarat. Nyt toisinaan kutisevat ja kuumottavat. Maitoo ei kumminkaan tule kuin puristamalla. Ja tuntuu, et rinnatkin näyttävät pienemmiltä (ei ne tosin mitkään isot koskaan ole olleetkaan) kun tuo masu on tuossa ylhäällä.



Nimistä: Kyllä mä niitä olen mielessäni pyöritellyt, pojalle on yks vaihtoehto ja tytölle muutama. Saa nyt nähä, et kumpi sieltä tulee. Meillä ei tarvinnut siihen sairaalaan menevään paperiin laittaa nimivaihtoehtoja.



Äsken imuroin ja pyyhin lattioita, se on kyllä semmosta hommaa, et tulee supistuksia. Jonkun verran sattuvat mutta eivät mitenkään kauan kestä. Varmaan vois jo kesällä pestyt matotkin laittaa lattioille, kun lapset eivät enää kulje avojaloin pihalla.



Mä kävin kans lukee sen öttimötiäisen synnytyskertomuksen, aika hurjaa luettavaa, kyyneleet tuli silmiin. Onneks kaikki meni hyvin, kamalaa olis kuvitella ittensä tuollaseen tilanteeseen. Mut kai siinä jonkun äidinvaiston voimalla toimis. Meillä oli vasta lähipiirissä tilanne, et vauva syntyi kotiin, sielläkin kaikki meni hyvin.



(.) Uutena vaivana on tullut yläselän kipuilu, tuonne lapaluitten väliin juilii inhottavasti. Kai se johtuu tuosta muuttuneesta ryhdistä. Masu on kasvanut taas, pari viikkoo sitten yhdet mammafarkut pysyi vielä jalassa nyt se resori rullautuu masun alle. En tiiä millä vaatteilla tässä pärjää loppuun asti, hameet ovat vielä käytössä mut jos tulee hirveen kylmää. Mitään mammavaatteita ei kyllä enää viitti ostella.

Kovasti vauva vielä liikkuu masussa, välillä tuntuu et ollaanko siellä enää raivotarjonnassa. Liikelaskentaa ei ole tarvinnut suorittaa.



Tervetuloa uusille lokakuisille=)



Mukavaa perjantaita!



myttynen 36+0

SYNNÄRIMUSIIKISTA: Esikoisen aikana mukana ei ollut mitään vaan halusin kuunnella radiota, kun en tahtonut yhdistää mitään musiikkia siihen kipuun. No nyt olen sitten viisastunut, eli sitä kipua en muista mutta muistan kyllä että radiota ei oikein kunnolla saanut kuulumaan ja ainoa asema joka kuului oli joku jazz-asema enkä pidä yhtään jazzista :) Muistan vaan että jossain vaiheessa synnytystä tuli se noin vuoden 1995 hittibiisi Turn on, tune in, drop out enkä voinut ajatella muuta kuin sitä karmeaa kaljua äijää laulamassa sitä biisiä :D Nyt en siis tee samaa virhettä!!!



Mutta mitä musiikkia sitten veisin, en tiedä yhtään. Luulen, että katsastan tilanteen sitten siinä lähtiessä ja vien jotain mikä tuntuu sillä hetkelä hyvältä. Jotain kevyttä ja ennen kaikkea jotain sellaista, jonka tunnen hyvin, niin pystyy ehkä käyttämään hyödyksi supparien tullessa, eli pystyy ajattelemaan että " kun kestän kertosäkeeseen asti" ... :)



JE_NI: Kiva kuulla että Peggy on kunnossa, ajattelin kun hänelläkin niitä menkkakipumaisia suppareita ollut niin voisi olla jotain hämminkiäkin!



Coe

Onpas mukavaa, kun on viikonloppu tulossa! Tietää, että saa nukkua enemmän, kun mies hoitaa esikoista! Eli vastaus Coelle, kyllä, nukuttaa ihan tosi paljon. Väsymys on mielestäni pahempaa, mitä alkuraskaudesta. Ja minä uskon siihen, että tämä on luonnon tapa ja todellakin äiti tarvitsee sitä unta nyt varastoon vauvan ensikuukausia varten.



Vauvakutsuista: Itselleni on järkätty vauvakutsut ja ne olivat ihanat! Oltiin ystäväni kotona ja syötiin ja saunottiin yhdessä, ystävät olivat ostaneet pikkujuttuja vauvalle, äidille ja isääkin oli muistettu hervottoman isolla sikarilla. Hyvä mieli jäi. Eikä todellakaan ollut kyse jenkkityylisistä vauvakutsuista, missä ne lahjat voivat olla aika huikeitakin. Kiva oli viettää aikaa yhdessä ystävien kanssa, muutenkin tapaamme porukalla aina jonkun luona muutaman kerran vuodessa.



Pikkuhiljaa olen miettinyt yhä enenevässä määrin sitä, että mitenkähän se arki kahden pienen kanssa lähtee rullaamaan. Ei voi mitään, mutta hieman pelottaa. Onneksi isukki pystyy olemaan alussa paljon apuna. Jotenkin esikoisellakin on vaikea kausi menossa, oma tahto alkaa tulla voimakkaasti esille ja jonkin sortin eroahdistustakin on taas ilmassa. Juuri niitä nukuttamishetkiä minäkin olen miettinyt. Toivottavasti tämä kakkonen ei olisi ihan niin vaatelias, mitä esikoinen...



Vauvaa varten en ole juurikaan mitään laittanut valmiiksi, pitäisi kyllä pikkuhiljaa laitella. Samoin mietin, että jos vaan aikaa jää, niin ristiäisiä varten voisi hankkia kutsutarpeet, tehdä osoitetarrat, miettiä tarjottavat. Ja joululahjojakin voisi jo hankkia. No joo, katsotaan, kuinka käy. Äitini on luvannut leipoa pakkaseen pullaa ja tehdä ruokaa varalle.



Jaahans, pikkumies heräsin ja halua sylkkyyn.



K rv 34+4


meidän esikoinen oli perätilassa ainakin viikosta 30 lähtien. Jostain syystä ei ollut kovin liikkuvainen lapsi vatsassa ollessaan (näkisittepä vain nyt!) eikä siis todellakaan kääntynyt itse eikä autettuna vaan istua nakotti vatsassani loppuun saakka. RV37+ (?) olin Kättärillä ulkokäännösyrityksessä, ei onnistunut. Oli mun mielestä aika ikävän tuntuinen toimenpide, vaikka en usko sen hetkeäkään olleen vauvalle vaarallinen. Tuntui tosi kurjalta (=sattui) kun aika kovin ottein lääkäri lähti " runnomaan" vatsaa, mutta kauaa ei siinä leiponut, sillä tyttö ei hievahtanutkaan. Oli ilmeisesti ollut jo niin kauan peppu alaspäin, että oli jämähtänyt pysyvästi lantioni uumeniin.



Saatiin itse päättää halutaanko perätilasynnytykseen ja sektioon joista valitsimme jälkimmäisen -en uskaltanut yritään synnyttää, vaikka sekin olisi varmasti voinut onnistua. Meitä ei painostettu suuntaan tai toiseen vaan mekin saimme (vai jouduimme?) tekemään pääöksen ihan itse. Sektio meni hyvin eikä ollut kauhea kokemus, mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen, että lokavauvamme on ollut jo viikkokausia rt:ssä. Pääsen siis todennäköisesti kokemaan myös alatiesynnytyksen.



Kysy lisää jos joku asia mietityttää, tässä ihan lyhyesti mun kokemukseni aiheesta.

Pinoudutaan täältäkin pitkästä aikaa. Lueskelen viestejänne kyllä lähes joka päivä, mutta en muka ehdi itse kirjoittaa.



Gallupeista: Mies on samanikäinen, 33-vuotias yksityisyrittäjä, päivät tien päällä, mutta yrittää aina päästä kotiin edes kääntämään yönaikana. Tunnettu olemme toisemme 30 vuotta, seurusteltu 12 vuotta ja naimissakin on ehditty olemaan jo 9 vuotta. Miehessäni on paljon puutteita, mutta yksi piirre ylitse muiden; hän rakastaa minua ja on aina tukenani jos sitä tarvitsen. Mitä muuta voisi elämänkumppanilta toivoa? :)



Vauvan vaatteet: en ole pessyt, enkä tehnyt mitään muutakaan vauvan eteen. Tai no, aviomieheni suureksi ärsytykseksi olen riehunut aina kun silmä välttää uuden makuuhuoneemme remontissa... Mieheni on luvannut että huone on valmis kun minä ja vauva tulemme laitokselta... Saapas nähdä... Vaatteisiin ajattelin syventyä vasta äitiyspakkauksen saatuani, pitäisi tulla ensiviikolla tai seuraavan alussa. Paikallinen kela kun on vähän hidastellut papereideni kanssa... Äitiyspakkauksestakin sain päätöksen vasta kuukauden jälkeen ja äitiyspäiväraha päätös ei ole tullut vieläkään... No onhan tässä äitiyspäivärahan alkuun vielä kaksi ja puoli viikkoa.



Vauva kutsuja en usko saavani, täälläpäin eivät ole kovin yleisiä olleet. Enkä muutenkaan usko haluavani mitään ennakkoon. Ensimmäinen lapsemme kun syntyi kuolleena 8 vuotta sitten. Vaikka kaksi hyvin mennyttä synnytystä onkin sen jälkeen takana, takaraivossa kuitenkin kummittelee mahdollisuus siitä että kastejuhlien sijaan järjestetäänkin hautajaiset. Nyt toivonkin hartaasti että minulle jo kahdeksan vuotta erittäin raskaan lokakuun saavan positiivisemman kaiun!



Raskaus on mennyt hyvin, ei ennakoivia suppareita, ei liitoskipuja, yöt edelleen nukutaan, päivällä kyllä joudun juoksemaan vessassa. Väsyttää ja heinäkuussa verenpaine oli niin alhaalla että välillä pyörrytti, mutta nyt sekin vaiva on pois. Kyllä tämä hoitovapaalla raskaana olo aina töissäolon raskaana voittaa! :)



Iloisia loppu odotuksia kaikille ja peukut pystyyn että itse kullakin on pian oma tuhiseva nyyttinsä!



Raputyttö ja maha-asukki 32+3 tai sinnepäin

Unohdin vastata tuohon VAUVAKUTSU-kyselyyn: ei ole minulle sellaisia järjestetty, enkä ole koskaan vauvakutsuille osallistunut. Ihan kiva idea kyllä tuo tulevan äidin hemmottelu, joten en pistäisi pahakseni jos joku innostuisi järkkäämään. Mulla on kyllä nykyään niin kaverit pitkin Suomea, että aika vaikea olisi niitä toteuttaa.



Minäkin olen Coen tapaan ollut raskauden ajan epäsosiaalinen, ei jaksa oikein pitää yhteyttä. Tähän tietty vaikuttaa tuo gradun puurtaminenkin, kun illalla on sitten ihan väsynyt. No, tänään meille tulee ystäväpariskunta kylään ja huomenna näen kaverin kaupungilla, että vähän parannusta asiaan.



SAIRAALAKASSI: Aloitin pakkaamisen muutama päivä sitten valitsemalla sopivan repun ja siellä on nyt odottamassa kosteusvoide, dödö (sain nuo lahjaksi, niin ovat " ylimääräisiä" ), huulirasva, imetysliivit, liivinsuojuksia muutamat ja kotiinlähtöä varten megakokoinen yöside. Muuta en ole vielä pakannut. kameran voisin laittaa sitten tänään ja jos tuota musiikkia kanssa miettisi. Pääosin nuo hygieniatuotteet on sellaisia, että vähän vaikea pakata tässä vaiheessa. Body shopista voisi tietty käydä ostamassa pikkupullot pesuaineita.



G: AIOTKO OTTAA MUSIIKKIA MUKAAN SYNNÄRILLE JA JOS OTAT, NIIN MITÄ LEVYJÄ?



Tää pitäisi siis munkin päättää. Ainakin otan Juanesin levyn ;) Ja sitten voisi ottaa jotain rauhallisempaa, mutta en kummiskaan ihan klassista jaksa kuunnella. ja joku rokkilevykin voisi olla jees, niin olisi sitten vaihtoehtoja omaan tunnelmaan sopivaksi. Esikoisen synnytyksessä tykkäsin kuunnella musiikkia (Sade:n pari levyä ja sitten tunnarimusiikkia siivekäs muutto-leffasta).



Nyt menen tekemään puuroa lounaaksi ja siirryn taustailemaan.



S-I ja samat viikot



Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat