Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen pitkään tehnyt töitä erään työkaverini kanssa, olemme reissanneet paljon yhdessä. Hiljalleen olemme tulleet vähän enemmän riippuvaiseksi toisistamme ja tämä miespuolinen henkilö on ilmeisesti todella ihastunut minuun. Emme ole todellakaan suoraan puhuneet asiasta. Ongelma on siinä, että olemme kummatkin tahoillamme naimisissa, ja haluaisin päästä tilanteesta irti. Nykyinen työni jatkuu edelleen vielä vuoden niin, että tulen tekemään tätä projektia hänen kanssaan ja tulen edelleen matkustelemaan. Itselläni on ihana mies kotona ja kaksi lasta. Mutta jostain syystä tunnen selittämätöntä vetoa tätä miestä kohtaan. Mitään fyysista kontaktia emme ole ottaneet ja tiedän, että siihen emme tule menemäänkään.



Tuntuu pahalta, en ikinä olisi uskonut että minulle(kin) käy näin. Mieshän on jonkun aviopuoliso, vaikka sinun lukija, ja sekin tuntuu pahalta, jos miehen ihastuminen minuun loukkaa hänen vaimoaan. Mieheni on aina kartalla, missä olen ja tietää että minun on helppo tehdä töitä tämän miehen kanssa. Mutta en ole vielä sanonut, että joku outo voima vetää minua kokoajan hänen luokseen, jota yritän vastustella.



Miten tällaiset asiat selviää niin, että edelleen on mukava tehdä töitä yhdessä ja kummallekin jää asiasta hyvä mieli.



Sivut

Kommentit (29)

Sehän on vaan kiva ja kutkuttava tunne, ei siitä pidä tehdä Suurta Ongelmaa. Nauti salaa, ota ilo irti, huvittele tunteella, mutta älä anna sen hämärtää todellisuutta.

Maailmahan on pullollaan ihania miehiä, onhan se nyt ihme jos ei välillä ihastu johonkin muuhun kuin siihen jonka on valinnut jo aikoja sitten. Varsinkin sitä ihastuu helpolla jos itse saa ihailua osakseen.

Mutta ihastuminen on ihastumista. Ei se ole muuta kuin mahdollisuus rakastumiseen -haluatko sitten hajottaa oman parisuhteesi ja antaa tälle ihastumiselle mahdollisuuden muuttua rakkaudeksi? Ja ottaa riskin, ettei se muutukaan sellaiseksi.

Minä ihastun jatkuvasti, mutta pidän silti jalat maassa: olen valintani tehnyt ja pysyn uskollisena nykyisessä parisuhteessa, kuten haluan miehenikin pysyvän minulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin vähän vastaavassa tilanteessa, mutta mua autto kun näin tämän ihastukseni ja mieheni vierekkäin. Tajusin, että haluan mieheni enkä tätä ihastusta. Eli koita järjestää edes joku pieni tilanne, jossa he ovat yhdessä ja näet heidät siinä. Sitten mietit miten paljon satuttaisit rakastamaasi miestä sekoiluillasi ja ohi se menee!

Jätä oma perheesi ja pyydä miestä jättämään omansa. Hommatkaa vuokrayksiö, jossa saatte kuherrella ilman huolia perheistänne. Käykää leffassa käsi kädessä ja pussailkaa McDonaldsissa. Kulkekaa saman sateenvarjon alla vesisateessa ja sulkekaa puhelimenne, etteivät lapset ja sukulaiset häiritse puheluillaan.



Mitä kommentteja haluat? Että olisiko kiva, kun mies lähtisi toisen naisen matkaan vai olisiko itse mukava lähteä jonkun uuden miehen matkaan? Kasva aikuiseksi ja keskitä ajatuksesi omaan perheeseesi.

Mieheni saa naispuoliselta työkaveriltaan tekstiviestejä, jotka ovat aika viattoman kuuloisia, mutta tiedän, ettei kukaan lähettäisi sellaisia ilman kiinnostusta toista kohtaan. Sanoin miehelleni, että minun puolestani hän voi mennä naisen kanssa jos haluaa, mutta sen jälkeen ei ole enää ikinä asiaa kotiin. Mies lupasi, ettei ikinä tee mitään naisen kanssa eikä petä meitä. Minä ajattelen, että jos on mennäkseen niin menköön. Kyllä minä uuden löydän, jos tarvitsee.

Vain minä olin varattu. Lapsia meillä ei ollut. Yritettiin kovasti, mutta en tullut raskaaksi. Tietty asia olisi ollut paljon monimutkaisempi jos olisi ollut lapsia. Nythän selvisin vain yhtä ihmistä satuttamalla. En myöskään ole tekosistani kovin ylpeä, mutta onnellinen olen, että rohkenin lähteä. Kyseessä ei siis ollut mikään ihastuminen vaan korvia myöden rakastuminen!



Tosi mun mielestä on ihan eri planeetalta sellaisten ihmisten erot joilla on lapsia, kuin lapsettomien parien. Perheen hajottaminen on tosi surullista ja en tietenkään voi verrata omaa tilannettani sinun tilanteeseen. Uskon, että ihastumisia tulee ja menee. Ne on vain ihastumisia. Niin kai tässä on moni muukin ajatellut.


Silti en aio tehä mitään mihinkään suuntaan. En hommaa uutta työpaikkaa, sillä tämä on aivan huippupaikka. enkä hypi sänkyyn, vaikka näyttäisihän tuo vastapuolikin ihastuneen. KUmmallakin on oma koti, oma sänky, oma perhe, lapsiakin vaikka muille jakaa.



Ei meidän suhteesta hyvä seuraisi. Sen verran olen tietoinen työkaverin kotioloista ja -tavoista, etten jaksaisi päivääkään hänen kanssaan asua. En edes kuvittele yhteiseloa.



Tunne kutkuttaa. En välttämättä tätä kaipaisi, jos pääsisin eroon. Mutta en ala murehtimaankaan. Perheeni ei kärsi, sillä kotona en muista edes työkaverin olemassaoloa. Työpaikalla olemme kavereita. Työkavereita.

Itse olen naimisissa ja leikki-ikäisen lapsen äiti. Töissä tutustuin sitten reilu parikymppiseen, todelliseen " herkkupalaan" . Siis sellaiseen, jonka perään naiset avoimesti tuijottavat työpaikkaruokalassa ja jonka sähköposti ja kännykkä ovat jatkuivasti täynnä vihjailevia viestejä naisilta. Ja kun muut miehet ilmestyvät töihin jäykissä puvuissaan, niin tämä sinkkumies lompsutteli pitkin käytäviä varvastossuissa, Lacosteen t-paidassa ja iihanan lököissä farkuissa... Isot ruskeat silmät, tummat hiukset ja aina puolihuolimaton sänki jäljellä. Voitte varmaankin naiset kuvitella jotenkin millainen tapaus kyseessä...



Siinä sitten tylsinä päivinä chattaillessä puheet pikkuhiljaa kääntyivät henkilökohtaisempiinkin asioihin, kuten aikaisempiin suhteisiin, lipsahduksiin, pitkän suhteen huonoihin puoliin jne. Sain siis purkaa sydäntäni oikein kunnolla ja hän myös sinkkumiehen elämästään minulle. Kaksi kertaa sitten tavattiin työn ulkopuolella, jolloin sitten kylläkin suudeltiin, muttei sen pidemmälle menty.



Sittemmin mies vaihtoi työpaikkaa ja nyt ollaan chatin kautta yhteydessä muuten, mutta nyt normaaleissa merkeissä. Päätimme molemmat, että tilanne pääsi jo liian pitkälle ja että ystävyyden olisi vain pakko riittää. Joskus tämä kalvaa sydäntä niin, että yksinäni itken autossa matkalla kotiin tai illalla sängyssä, mutta aion päästä tilanteen yli retkahtamatta kunnolla. Olen laihtunut 5 kiloa viimeisen kuukauden aikana, kun mies on ollut mielessä niin paljon, mutta olen päättänyt, että vielä minä hänet mielestäni tukahdutan muussa kuin ystävyysmielessä. Oma mies ja lapsi painavat vaakakupissa kuitenkin niin paljon...





Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat