Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä kaksivuotias rääkyi eilen niin, että sai itseltään oksennuksen tulemaan. Onkos tää enemmän harvinaista vai ihan yleistä?

Kommentit (15)

Sama ongelma oli jo vauvana. Samoin oksentaa herkästi ruokaakin, jos ahtaa liikaa kerralla suuhun. Oksentaa myös flunssassa herkästi. Lima+maito flunssassa on takuuvarma oksennus.



Oman lapseni uhma ei todellakaan ole pahimmasta päästä ja olen kyllä sitä mieltä, että vanhemmat asettavat rajat, eivät lapset. Kurjaa tämä on, kun jossain vaiheessa on vaan jotenkin rauhoitettava tilanne, vaikka lapselle jäisikin sellainen käsitys, että äiti " palkitsee huudosta" .



Meillä kiukutellaan siten, että lapsi otetaan syliin ja yritetään rauhoittaa. Jos/kun ei toimi, niin sitten on pakko rauhoittaa jollain " kirjan lukemisella" tms, mutta tämähän on juuri sitä tunteiden tukahduttamista ja kiukun palkitsemista.



Anna Wahlgrenia olen kyllä lukenut, mutta en todellakaan allekirjoita kaikkia hänen oppejaan. Lukekaapas tarkemmin vaikka hänen " unikoulustaan" . Juu - ei kiitti toiminut alkuunkaan - päinvastoin oli ihan kamalaa lapsen rääkkäystä.











Vierailija:

Lainaus:


4- ja 2-vuotiaat, mutta eivät nämä kyllä oksentele, vaikka toisella oli vauvana refluksitauti ja kaikki tuli ylös. Kyllä minusta kannattaa jutella neuvolassa, jos uhma on oikein kova. Eiköhän siellä ole kokemusta ja neuvoja.



7






Mutta harvoin kuitenkin näin kävi, ja nykyään olen ihan normaali. Tosin oksennusrefleksi nykyäänkin hyvin herkässä (ei toki suuttuessa vaan muuten), siitä se varmaan johtui eikä siitä, että olisin ollut erityisen hullun uhmakas tai että minua ei olisi osattu käsitellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

4- ja 2-vuotiaat, mutta eivät nämä kyllä oksentele, vaikka toisella oli vauvana refluksitauti ja kaikki tuli ylös. Kyllä minusta kannattaa jutella neuvolassa, jos uhma on oikein kova. Eiköhän siellä ole kokemusta ja neuvoja.



7



Otan lapsen syliin. Usein saattaa pingottaa itseään jäykäksi, ettei voi ottaa syliin, mutta otan niin hyvin kuin taidan. Saatan vähän heijata, se tulee luontaisesti. Puhun rauhallisesti jostain ihan muusta asiasta ja sitten yritän jostain napata kirjan tai jos ei onnistu, kun kaikki voimat menee lapsen pitelyyn, yritän valkata ympäriltä jotain mielenkiintoisen näköistä. Eli vaikka seinällä jokin kuva tai ulkona joku eläin tms. Alan rauhallisesti puhua, että " onpa mukava aurinko/koira/vauva tuolla. Mitähän sillä on suussa/kädessä/mielessä?" tms. Lapsi yleensä alkaa jossain vaiheessa kuunnella höpötystäni ja vastailemaan kysymyksiini, kunhan on tarpeeksi rauhoittunut. On tärkeää, ettei pidä lasta liian kovaa kiinni, se vain ärsyttää häntä lisää, mutta sen verran, ettei pääse vahingoittamaan itseään tai muita ja tuntee sylin lämmön.

Käyvät harmaiksi kasvoiltansa ja menevät löysäksi.

Onneksi (!) itselläni on sama vaiva, sen takia se ei niin pelota, mutta miesparka on usein vähän hätääntynyt...

Esim. kasvoihin puhaltaminen auttaa lapsilla, minua täytyy vähän ravistella.

Mutta se ei kerta kaikkiaan toiminut vaan lapsi sai siitä vaan vettä myllyynsä ja muuttui entistä hysteerisemmäksi. Ajattele itseäsi, rauhoittuisitko sinä jos kiihkeän riidan keskellä mies yrittäis ottaa syliin ja pidellä siinä puoliväkisin vaikka olet ihan raivoissasi? Meillä mies sais varmaan mustan silmän =). Pointti onkin Wahlgrenin jutuissa se, ettei siihen kiljuntauhmaan koskaan edes jouduta. Meillä ainakin toimii, ja olin todella helpottunut kun päästiin siihen pisteeseen, koska ne kohtaukset oli aivan kamalia, teki mieli itsekin itkeä kun katsoi ääni käheänä huutavaa uhmista. Anna Wahlgrenin kikkoja kannattaa oikeasti harjoitella ajan kanssa, lukea ne uudestaan ja pikku hiljaa harjoitella tilanteita lapsen kanssa.



Ps. Samaa mieltä olen unikoulutuksista, enkä kaikissa asioissa todellakaan ole samaa mieltä Wahgrenin kanssa.



Vierailija:

Lainaus:


Meillä kiukutellaan siten, että lapsi otetaan syliin ja yritetään rauhoittaa. Jos/kun ei toimi, niin sitten on pakko rauhoittaa jollain " kirjan lukemisella" tms, mutta tämähän on juuri sitä tunteiden tukahduttamista ja kiukun palkitsemista.




Tosi kivaa, kun ei voi antaa huutaa kiukkuaan pois rauhassa, vaan pitää yrittää rauhoitella silloin kun juuri " hakee rajojaan" . Eli lapsen näkökulmasta " saa lopulta periksi" .

Juuri vähän aika sitten kolmevuotias tytär sai niin kovan uhmakohtauksen, että huutamisen päätteeksi tuli oksennus.



Kerroin tästä neuvolatädille ollessani pikkuveljen asioilla siellä, ja tädin mukaan ei ollut mitään ihmeellistä tässä.

lapsen uhmakohtaukset. Suosittelen lämpimästi Anna Wahlgrenin Lapsikirjan uhmaohjeita! Meillä ei ole tuollaisia tosi pahoja uhmakohtauksia ollut ollenkaan sen jälkeen kun OPETTELIN miten kannattaa toimia.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat