Vierailija

tiedän et mulla on ollut vaikeuksia ilmaista mun vihaisuuden tunnetta ja olenkin sit ollut sellainen myötäilijä, joka menee muitten mukana/ei ilmaise mielipiteitään, vaan uhraa itsensä jottei toisten tarttisi kokea omia ikäviä tunteitaan... eikä sitten minunkaan omiani. tämä kaikki vaan on kääntynyt mua itseäni vastaan. ja käännän sitä vitutusta myös mieheen. se äijä vituttaa kympillä nauravine naamoineen! APUA!

Kommentit (12)

aivokemiaa tasapainottavat lääkkeet kuten cipramil. Juttele lääkärisi kanssa. Lääkkeitäkään ei kenties tartte syödä kuin vajaa vuosi.

Mua itseä vituttaa ku niin moni asia vituttaa. Haluaisin olla relampi ja suhtautua elämään rennommin, mut ku en osaa ni en osaa! Kotona välillä huudan ja tiuskin ja olen tosi kiree kamala akka, mut töissä olen sit taas ihan toisenlainen. Onneksi mieheni vielä kestää mua:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tai ylipäänsä kannattaako? Jos asiat jäivät aikanaan ruotimatta? Mieheni käytös joskus vitutti aikanaan ihan suunnattomasti ja tekis mieli vieläkin lätkiä turpaan moista paskaa. Ei kyllä enää ole sellanen pentu, mutta tekis mieli välillä oksentaa sen päälle kaiken ankeuden jälkeen! Kun tuntuu etten voi antaa anteeksi ikivanhoja asioita, vaikka tiiän ettei vaihtoehtoja ole. Minkäs minä mahdan toisen pentumaisuudelle.



En tiedä... Onko sitten kuitenkin niin, että olen vihainen itselleni, kun olen joskus katsonut läpi sormien sitä menoa ja jatkanut suhdetta idiootin kanssa?



ap

tai oon mä kai koko ajan ollut ihan helvetin vihainen, mut se johtuu siitä tukahduttamisesta, eli oon tukahduttanut sen ja se on muuttunut itsevihaksi enkä ole siis näyttänyt sitä vihaa aikaisemmin missään muodossa, ainoastaan sellanen helvetin painava suru päällä painanut. nyt sit tää viha on alkanu ryöskähtelee pintaa viime aikoina, ja tuntuu et " mun mies on syyllinen" vaikka eihän se todellisuudessa ole multa kieltänyt mitään, minä itse joudun valitettavasti ottamaan tän vastuun kuitenkin itestäni... mitä helvettiä teen kun vituttaa niin armottomasti kaikki valinnat, mitä on aikanaan tullu tehtyä? vain siks, että toisilla olis " helpompi" olla!

ap

ja jos se räjähdys ei helpota niin saattas olla hyvä mennä jonnekin juttelemaan että miksi sulla on sellanen käyttäytymismalli että et uskalla näyttää negatiivisia tunteitas.



on paljon terveellisempää omalle päänupille ja muillekin kun raivoaa silloin kun sen aika on. muuten se jää kuin pulloon pyörimään, ei pääse ulos ja kasvaa vaan.

Nyt hyvä ihminen otat VASTUUN aikuisena ihmisenä olosuhteistasi. Otat ne asiat puheeksi jo tänä iltana miehesi kanssa, jotka sua vaivaa. Mihin sä turhalla narinalla ja voivottelulla pääset? Et mihinkään, se ei hyödytä sua pätkääkään. Vituttaa sun kaltaiset narisijat, jotka pakenee omaa tilannettaan masennuksen taakse. Asiat pöydälle ja heti, tulee välittömästi parempi olo. Marttyyrinkruunu ei sua todellakaan kaunista, ei edes vauvapalstalla.

tai vasta nyt alat antaa itsellesi lupaa raivota.



jos toi alkaa suhdetta pahasti rassata ja ajatus kiertää vaan kehää eikä homma etene niin suosittelen kyllä että menisit jonnekin terapiaan, ettei vanhat kaunat valtaa koko elämää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat