Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kommentit (25)

Sitten vain pikkuhiljaa mieleni muttui, ja nyt meillä on maailman ihastuttavin pikkupoika. Mutta ennen kuin aloin lasta haluamaan, olin täysin tyytyväinen elämääni, enkä todellakaan osannut kaivata lasta - tai edes viihtynyt tuttavieni lasten kanssa. Ja vieläkin välillä ikävöin sitä öapsettoman aikuisen vapautta ja itsenäisyyttä, vaikka olen saanutkin tilalle jotakin monin verroin arvokkaampaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En itsekään ole järin kiinnostunut (noin yleisesti ottaen) vauvoista ja pikkulapsista, vaikka itsellä lapsi onkin ja häntä suunnattomasti rakastan. Meitä on niin moneksi, joku ei halua lapsia, toinen haluaa 10, joku ei halua olla yksin, toinen on erakko.



Ja hyvähän se on ettei kaikki lapsia tee, kun maapallolla väkeä on jo ihan riittävästi.

Voi olla, että eivät saa kokea tätä ´" mieletöntä rakkauden määrää" , josta jotkut yllä puhuivat. Mutta eivät siinä sivussa koe myöskään sitä mieletöntä rasitusmäärää, valvomismäärää, huutomäärää, korvatulehdusmäärää, yrjötautimäärää ja parisuhdeongelmamäärää.



Lisäksi tänä aikana, kun äitiydelle asetetaan niin karseen isot standardit, on oikeastaan normaalia olla tekemättä lapsia. Jos lapsia teet, sinua haukutaan ja syyllistetään niin paljon, että kova on itsetunnon oltava, mikäli vielä voit hymyillen katsoa omaa peilikuvaasi.



Jos ei lapsia halua, on hyvä olla tekemättä niitä. Tämähän on tälläkin palstalla usein huudettu ääneen: Miksi teit lapsia, jos et niistä välitä?



Oikeastaan ymmärrän lapsettomia ihmisiä paljon paremmin kuin äitejä, vaikka itsekin lukeudun äitikastiin. Äitit ovat älyttömän julmia paskiaisia kaikkia muita paitsi sitä rakkaudenhedelmäänsä kohtaan.

Ymmärrän senkin että ihmiset joilla muuten elämässä ei ole mitään niin tekevät niitä lapsia arkensa iloksi. Tiedän että suuri osa av-palstalaisistahan on tällaisia syrjäytyneitä ja väliinputoajia joilla lasten lisäksi ole muuta elämässään.

MUTTA senymmärrän, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin minä, eivätkä halua samoja asioita kuin minä.Kaikille suotakoon valinnanvapaus tässä(kin) asiassa.

Mutta sitä en ymmärrä että arvostellaan muiden elämässään tekemiä päätöksiä (siis lasten tekemistä). Meillä siis tuttuja jotka omasta tahdostaan lapsettomia ja suhtautuvat todella ylimielisesti niihin joilla lapsia on. Pitäis tajuta että kaikki eivät halua elämältään samoja asioita.

rakkauden määrä. Minä tein lapset pitkälti yli 30-vuotiaana, ja tämä asia on ollut se lapsen saannin isoin yllätys. En todellakaan osannut edes kuvitella ja olen iloinen, että sain tämän kokea. Mutta silti en ole sitä mieltä että kaikkien pitäisi tehdä lapsia. Varsinkaan nykyään, kun tulevaisuuden epävarmuus on ilmastonmuutoksen myötä kasvamassa todella suureksi.

Kaipa mä ymmärrän, mutta ihan rehellisesti sanottuna, en pohdi muiden ihmisten elämää niin paljon, että siinä olisi jotain ymmärtämistä/ymmärtämättömyyttä.

Mutta samalla tavallaan säälin. Yleensä ihminen vanhempana kaipaa niitä jälkeläisiä kun tajuaa ettei ole ketään jatkamassa sukua. Tiedän monia jotka alkaneet katua viisikymppisinä sitä omaa päätöstä olla lapseton :-(

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat