Vierailija

2-vuotias on alkanut niin isoksi vauvan syntymän jälkeen. Haluaa pottailla, pukee itse, leikki välillä kauankin yksin eikä saa mennä häiritsemään ja muutenkin on kuukaudessa tullut paljon isomman lapsen oliseksi käytökseltään.

Odotimme kehityksessä takapakkia ja olemme koittaneet antaa todella paljon aikaa nimenomaan esikoiselle. Olemme korostaneet isoveljen hienoja puolia ja mitä kaikkea voi jo tuon ikäisenä tehdä ja osata. Ihan intona on vauvalle näyttämässä että kato näin ja näin.



Nyt kuulin, että olisikin muka huono asia toi kasvuharppaus ja olisikin lapsiparka ihan hukassa, kokee tulevansa hyväksytyksi vain isona lapsena ja suoritustensa kautta. Onko näin?

Kommentit (6)

Sellaiselta mitä äiti ei osaisi edes toivoa uuden vauvan tullessa taloon.



Ole onnellinen siitä että asiat ovat näin hyvin. Ei kannata analysoida asioita puhki ja rikki jos kerran perheessä ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa.



Jätä kasvatustieteen opiskelijan sanat omaan arvoonsa, nehän ovat kuitenkin vain joidenkin professorien kehittämiä teorioita, jotka muuttuvat ajan myötä kun tehdään taas uusia tutkimuksia. Eivätkä teoriat muutenkaan ole mikään koko totuus. Käytäntö ja reaalielämä ei useinkaan mene teorioiden mukaan... Ja miksi pitäisikään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tilanne voi muuttua äkistikin. Yleensä jossain vaiheessa se mustasukkaisuus iskee ja viimeistään 3-vuotiaana uhmakin on sellaista tasoa, että sen huomaa.



Mun mielestä ei kuulosta siltä, että tekisitte jotenkin väärin. Kun lapsi saa huomiota, niin saa varmaan syliä ja rakkaudenosoituksiakin. Silloin olette ihan oikealla tiellä.

Meillä on tasan 2-vuotias tyttö ja 6kk vanha vauva. Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta, eikä mitenkään oudolta. Meidän tyttö on myös melko itsenäinen, ei pue itse, mutta tekee paljon asioita yksin tai meidän kanssamme. Auttaa myös tosi paljon vauvan hoidossa, lohduttamisessa jos itkee jne. Yritän ottaa esikoisen niin paljon kuin mahdollista mukaan kaikkiin juttuihin, enkä usko että hänelle on tullut vauvan takia ulkopuolinen olo, päinvastoin, meillä on nyt paljon enemmän yhteisiä " hommia" . Olen yrittänyt välttää sellaisia kehuja joista esikoinen saattaisi saada sen käsityksen että hänen nyt täytyisi olla iso, ja että kelpaa vain jos osaa " isojen juttuja" . En myöskään koskaan sano että hänen pitäisi tehdä tai osata jotain koska hän nyt on isosisko.



Jos lapsellasi näyttää olevan hauskaakin, eikä vaikuta siltä että hänellä olisi mielestään nyt liian suuri taakka kannettavanaan kun täytyy olla iso, en olisi huolissani. Käsittääkseni juuri 2-vuotiaina lapsilla on kausi jolloin tuntevat hallitsevansa lähes kaiken, ja osaavansa vaikka mitä. Uhmaikä ja siihen liittyvät kriisit tulevat sitten kun lapsi tajuaa että osaa ja hallitseekin paljon vähemmän kuin oli luullut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat