Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Aika moni lapsi lähipiirissä tuntuu tuota hokevan ja monet tuttumme rankaisevat lapsiaan sen sanomisesta. Myös kaupassa kuulin joku päivä, kun äiti tokaisi lapselleen, joka näin sanoi, että eikä ole. Meillä ei tuota jankuteta, joskus joku lapsista on voinut jossain tilanteessa sanoa, että " tyhmä" . Olen siihen varmaan todennut, että jaaha tai kysynyt, että miksi lapsesta tuntuu siltä, vähän tilanteesta riippuen. Koen, että se on lapsen kokemus. Hän ei osaa sitä sen paremmin muotoilla ja hän on sitä mieltä, että minä olen tyhmä. Minusta hänellä on oikeus tuohon tunteeseen. Eli minua kiinnostaisi, mihin perustuu tämä vanhempien into kylvää kyseinen lause lastensa suusta. Miksi lapsi ei saa sanoa, että äiti on tyhmä? Valaiskaa joku ihmettelevää :-).

Kommentit (17)

kertomaan, miten meillä toimitaan. Meilläkään ei todellakaan hyväksytä kenenkään haukkumista tyhmäksi eikä miksikään muuksikaan. Jos ei hyväksytä tyhmäksi haukkumista, ei se mielestäni mitenkään ole lapsen tunteiden tukahduttamista. Meillä lapsi saa näyttää tunteensa, mutta me vanhemmat nimenomaan ohjaamme tunteiden näyttämistä kohdistaen ne itse asiaan, ei henkilöön.



Lapsi yksinkertaistaa asiat ja kun häntä harmittaa, hän kohdistaa kiukun henkilöön, ei itse asiaan, joka kiukuttaa. Mielestäni meidän vanhempien tehtävä nimenomaan on selittää lapselle asian oikea laita, perustella se ja kysyä mikä siinä harmittaa/kiukuttaa ja miksi. Uskon, että näin lapsi pikkuhiljaa oppii, että on asioita, jotka vanhemmat tietävät ja päättävät, esim. milloin on tultava sisälle ulkoleikeistä. Vaikka onkin tympeää lopettaa leikit ja se kiukuttaa, ei äiti sen vuoksi ole tyhmä, vaan äiti tietää, että nyt on aika tulla sisälle esim. syömään, koska on ruoka-aika. Jos tämä asia kiukuttaa, se saa kiukuttaa, mutta sisälle tullaan siltikin ja äiti EI OLE siksi tyhmä.



Minusta toisten nimittelyn kieltäminen kuuluu peruskasvatukseen, hyviin käytöstapoihin ja toisen huomioon ottamiseen. Lapsen " ymmärtämättömyys" ja pienuus ei ole este käytöstapojen opettelemiselle ja se on kaukana armeijan kurista. Se on kyllä täysin varma, että jos lapsi on saanut nimitellä 1-3 vuotta toisia, koska on niin " pieni" vielä, ei se kyllä sitten 4-5 vuotiaana opi kahdessa viikossa " oikeita" käytöstapoja. Kyllä se vain niin on, että maalaisjärki tässäkin asiassa kehiin! Ja vanhat sananlaskut pätee tässäkin asiassa: sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! Ja vanha koira ei opi uusia taitoja! Eli kyllä se vain niin on, että kun lapsi ensimmäistä kertaa haukkuu toista tyhmäksi, on hän tarpeeksi vanha kuulemaan, että toista ei saa haukkua tyhmäksi. Ja perään perustelut/selitys/keskustelu asiasta.



Ja erityinen kiitos santelimaalle. Sanoit sen, mitä minä en osannut sanoiksi pukea. Aika tasan tarkkaan noin ajattelen itsekin. Välillä tuntuu, että eräät lapset ovat sellaisessa armeijakurissa, ettei yksikään aikuinenkaan pystyisi niistä kaikista vaatimuksista suoriutumaan. Sitten nämä lapset reogoivat jatkuvilla raivokohtauksilla ja minun käy heitä sääliksi. Tilanteeseen on kuitenkin mahdoton puuttua, koska vanhemmat tekevät hartiavoimin töitä ja haluavat lapsilleen ehdottomasti parasta. Itse olen monen mielestä varmaan lepsu kasvattaja, siitäkin huolimatta, että meillä on tiettyjä ehdottomia sääntöjä ja muiden ihmisten mielestä lapsemme käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei,



Meillä on ollut sellainen linja, että jokin asia voi olla tyhmä tai joku voi käyttäytyä tyhmästi, mutta toista ihmistä (ei edes äitiä!) saa sanoa tyhmäksi. Toki lapsella on oikeus tunteisiinsa ja jos lapsi sanoo jotakuta tyhmäksi sanomme, että ei ko. henkilö ole tyhmä, mutta voimme pohtia tekikö hän jotain tyhmää. Pyrimme siis ohjaamaan siihen että muita ei nimiteltäisi. Tämä juontaa siitä, että emmehän sano lapsellekaan, että olit tyhmä vaan että teit väärin tai tyhmästi. en tiedä miten hyvin menee perille vajaa 3-vuotiaalle, mutta periaate on meillä ollut tämä.



krepu

En ole koskaan lapsiani rankaissut toisen tyhmäksi nimittelystä, olen yksinkertaisesti todennut heille että kukaan ei ole tyhmä, vaan tekee ehkä tyhmiä juttuja. Ei ole tarvinnut kovin montaa kertaa asiasta mainita ja nimittelyt ovat loppuneet. Eli se on yksinkertaisesti niin huonoa käytöstä että haluan sen kitkeä heti alkuunsa pois. Ihan sama asia on fyysisenkin väkivallan kanssa.



Meillä lapset saavat tästä huolimatta aivan vapaasti ilmaista tunteitaan ja siihen rohkaistaan joka päivä. Meillä kaikki itkevät, huutavat ja raivoavat jos siltä tuntuu, mutta kukaan ei nimittele muita.

Olen samaa mieltä alkuperäisen kirjoittajan kanssa.



Lapset kehittyvät ja oppivat vaiheittain ja kaikki omassa tahdissaan. Tärkeää lapsen kasvussa on tunteiden opettelu ja niiden ilmaisu. Alkuperäisellä kirjoittajalla oli hyvä asenne lapseen. Minä vastaisin lisäksi lapsen iästä riippuen tuohon lapsen tokaisuun: " tarkoitatko että sinua harmittaa kun jouduimme lähtemään" tai " oletko vihainen" tai " tarkoitatko että olisit vielä halunnut jäädä ja nyt olet vihainen äidille kun lähdimme" tms. minkä luulen lapsen ajatuksen olevan. Näin lapsi pikkuhiljaa oppii muotoilemaan sanansa sosiaalisemmin hyväksyttäväksi.



Aika paljon ihmiset lapsilta vaativat, jo niin pieninä. Lapsihan on lapsi juuri siksi että ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen ja häntä mielestäni tulee tukea oppimaan, ei tuomita hänen käytöstään. Tärkeämpää on että lapsi huomaa tunteensa ja oppii niitä ilmaisemaan, kuin että hän pienestä pitäen käyttäytyy kuin aikuisten pitäisi käyttäytyä. Jos lasta estetään ilmaisemasta tunteitaan, siitä on seurauksena agressiivisuutta ja tunteettomuutta muiden ihmisten tunteille. Ns. " Hyvät tavat" ihminen oppii muutamassa viikossa, mutta jos ihmisen tunteet tukahdutetaan ja niiden näyttäminen estetään koko lapsuuden ajan, siinä joutuun aikuisena käymään pitkään terapiassa.



Miten lapsi voisi osata ilmaita tunteensa selkeästi, jos häntä ei siihen opasteta. Tosi harva aikuinenkaan osaa vastaavassa tilanteessa sanoa kypsästi ja asiallisesti: " minua harmittaa kun sinä teit näin tai näin" .



Pieni lapsi ei osaa erottaa sitä että haukutaanko häntä vai hänen tekemisiään. Harva aikuinenkaan tätä taitoa osaa. Aika helposti otetaan itsemme kaikki meidän tekemisiemme arvostelun. Ja se on ihan luonnolista, koska minun tekemiseni ovat osa minua, eivät erillisiä.



Ollaan siis onnellisia kun lapsi millä tahansa tavoin tunteistaan kertoo ja lempeästi opastetaan pikkuhiljaa lapsen kasvaessa esimerkin voimin parempia toimintoja ja myöhemmin täsmällisempiä sanamuotoja, joita ei niin helposti ymmärretä väärin.



Oman perheen sisällä niitä asioita on turvallista harjoitella ja opetella. Ja toivottavasti se hyvä esimerkki sieltä myös tulee. Kuka edellisistä kirjoittajista ei suutuspäissääin tosiaankaan hauku muita? Eivät lapsetkaan ole täydellisiä. Me ollaan kaikki ihmisä. Lapsilla vasta onkin oikeus vääriin sanamuotoihin ja harjoittelemiseen etenkin oman äidin kanssa.



Vanhemmat, jotka hyväksyvät lasten tunteiden ilmaisut, vaikka ne eivät ihan olisikaan täydellisiä, hyväksyvät lapsensa. Ja kun lapsi kokee hyväksyntää, hänen ei ole tarvetta käyttäytyä huonosti toisia ihmisiä kohtaan. Lapset eivät ole luonnostaan petoja, joita täytyisi kouluttaa tavoille. Jos lapsi hakee huomiota haukkumalla muita, voi vanhemmat miettiä, että mistä johtuu tuo huomiontarve ja onko häntä pidetty riittävästi sylissä. Jossain kohtaa lapsen turvallisuuden tai läheisyyden tarpeessa on aukko. Pelkästään tukahduttamalla lapsen aito ilmaisu, todellinen sen takana oleva ongelma ei poistu, vaan piiloutuu tullakseen esiin toisella tavoin.









On yksinkertaisesti rumaa ja epäkohteliasta käytöstä haukkua muita. Jos äitiä saa sanoa tyhmäksi, niin silloin saa myös isää ja pikkuveljeä ja kaveria ja hoitotätiä... Ja samoin äiti saa sanoa lasta tyhmäksi? huh huh!!



Eli siis meillä ei toista haukuta. Lapsi saa sanoa, että on vihainen minulle, hän saa sanoa että häntä ärsyttää. Mutta hän ei saa sanoa, että äiti on tyhmä ja ärsyttävä. Jos toista haukkuu, niin heti paikalla pyytää anteeksi sanojaan.



Ne on näitä käytöstapoja. Ihan siksi ei saa äitiäkään tyhmäksi sanoa.

Oma 2,5 v. tyttöseni on juuri oppinut näitä haukkumajuttuja tarhassa, ja kun on minulle vihainen, haukkuu että " äiti on tyhmä paskapää" . Aika rankkaa tekstiä pienen pellavapään suusta, ja ihan ensi kerralla suoraan sanottuna vähän järkytyin...Sehän on selvää, että lapsi purkaa sillä kiukkuaan äitiä kohtaan, mutta eikös tässä nyt ole kyse siitä, että pienelle lapselle yritetään opettaa MITEN kiukkua ja agressiivisia tunteita ilmaistaan / on sallittua ilmaista? Eli myös meillä sanotaan, että ymmärrän että olet vihainen koska ... mutta silti ei saa haukkua koska siitä tulee toiselle paha mieli jne. Kärjistän nyt hiukan, mutta mielestäni Santelimaan ja alkup. kirjoittajan asenteella kasvatetaan lapsia, jotka vanhempina saattavat syyllistyä esim. väkivaltatekoihin jne. ja kun kysyttään, miksi sen teit, vastaavat " no kun olin vihainen" . Eli TUNTEETHAN ovat sallittuja, mutta ei minkälainen käytös tahansa koska tuntee tietyllä avalla. Tässä kyse nimittelystä, mutta tietyllä tavalla nimittelykin on toisen rajojen epä-kunnioittamista, aivan kuten fyysinenkin väkivalta. Kyllä nämä sallitut ja ei-salalitutu käytösmallit jne. opitaan lapsesta lähtien ja kotoota, ja minä ainkain arvostan itseäni sen verran, ettei minua hauku tyhmäksi sen enempää lapseni kuin muutkaan ilman että puutun asiaan.

Meillä on tiukka sääntö siitä, että kukaan ei ole tyhmä, tuhma voi olla mutta EI tyhmä!!! Eli ei todellakaan ole mitään lasten tunteiden tukahduttamista. Pelkästään tuo sana tyhmä on niin negatiivinen ainakin minun korvaani että meillä sitä ei käytetä...siihen kategoriaan kuuluu myös kirosanat, idiootti, ja muut saman tyyppiset sanat. Nyt 4 v tyttö korjaakin jo pikkuveljen tyhmä sanoja siinä kuin minäkin. Kuulostaa aika hauskalle kun sisko tekee jotain pikkuveljelle (ottaa esim. lelun kädestä) ja toinen tottakai suuttuu siitä ja haukkuu siskoa tyhmäksi. Niin sisko toruu perästä, -ei saa sanoa tyhmäksi, minä olin tuhma, en tyhmä =) ! Mutta tosiaan, meillä tuo negatiivisuus tulee pelkästään tuosta sanasta ja sen merkityksestä.

Itse olen kitkenyt tyhmäksi haukkumiset pois jo pienenä. Kun lapsi on tunnekuohun vallassa, ei lapsen (ainakaan meidän) kanssa pysty käymään rakentavaa keskustelua. Hiekkiksellä tai kaupassa muistutan, mitä on asiasta sovittu. Mutta varsinaiset keskustelut käydään kotona kaikessa rauhassa ja silloin tuntuu, että jotain menee perillekin.

Ja minun mielestä sama pätee myös äidin tyhmäksi kutsumiseen. Tottakai siitä keskustellaan miksi äiti on tyhmä ja äidin tehtävä on välillä ollakin " tyhmä" . Itse en ehkä yritä karsia sitä nimittelya pois niin, että totean vain tytölle, ettei niin saa sanoa, vaan yritän ennemmin opettaa vähän rakantavamman tavan ilmaista tunteitaan.

kuin etta kylla kai se tyhmaksi haukkuminen voi joissain ihmisissa marttyyrin tunteita herattaa tyyliin " sinun hyvaksesi raadan ja tamakö on kiitos" ;)



Periaatteessa tyhmaksi sanominen on ruma tapa enka itsekaan halua etta lapseni sanovat minua tai ketaan muutakaan tyhmaksi, ihan vaan siksi etta se on huonoa kaytösta. Joskus totean ap:n tavoin etta jaajaa, joskus taas kun lapset tyhmittelevat toisiaan niin saatan sanoa etta " joka toiselle sanoo se on ite se" (kuten itselleni on pienena sanottu) ja joskus jaksan jopa ihan selittaa 4.5v:lle, etta toisia tyhmaksi sanomalla antaa vain itsestaan huonon vaikutelman. Joskus taas totean etta jaa, no minapa silti rakastan sinua :)



tunteiden tukahduttamista tai estämistä että jo pienellekkin lapselle opettaa oikeita tapoja ilmaista tunteitaan. Meillä ei toisia haukuta, ei lapet eikä aikuiset. Suutuspäissään voi jokainen joskus sanoa ilkeästi mutta sitä pyydetään anteeksi niin lapset kuin aikuisetkin sillä miten lapsi muuten oppisi mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei kuin ohjaamalla lasta oikeaan suuntaan jo alusta asti. Itse en usko että lapsen pitää saada sen varjolla että on vielä pieni, tehdä mitä tahansa. Itseäni jopa ärsyttää vanhemmat joiden lapset esim. poistossa haukkuu ja tönii toisia ja sitten vanhempi vaan tokaisee että ei se vielä ymmärrä kun on niin pieni ja ei se vielä osaa pyytää anteeksi kun vasta harjoittelee. Meillä on lapset osanneet pyytää anteeksi ennen kuin ovat osanneet puhua eikä se että lapsi osaa käyttäytyä oikein ole häneltä mistään poissa. Jos poikani 3v. joka elää tällä hetkellä todella kovaa itsenäistymiskautta suuttuu esim. siitä että ei saa neää jäädä ulos leikkimään saattaa hän huutaa mm. että äiti on tyhmä jolloin puutun asiaan ja sanon että ketään ei haukuta vaikka harmittaa ja poika pyytää anteeksi ja jos vielä harmittaa saa hän ihan ruhassa kiukuta, huutaa ja riehua itsekseen kunhan ei harmiaan kohdista keneenkään muuhun. Se että lapsi oppii että haukkuminen on ok juurtuu kyllä lapseen eikä siitä ole ollenkaan niin ehlppoa päästä myöhemmin erooon. Pien lapsi alkaa ajattelemaan että koska saa haukkua ei tarvitse muutenkaan pyytää anteeksi ja haukkuminen voi muuttua muunlaiseksi ilkeilyksi. Minusta se että toisia haukkuu ei ole tunteiden tukahduttamista vaan huonoa käytöstä ja koskaan ei ole liian varhaista aloitta lapsen kasvatusta ja käytöstapojen opettelua. On ihan järkyttävää miten huonosti käyttäytyviä lapsia nykyään tapaa. Viimeksi poistossa yksi 3v. nassikka teki lapsille koko ajan kiusaa eikä se kiusan teko loppunut lapsiin vaan myös aikuiset saivat osansa. Kun kielsin poikaa heittämästä hiekkaa poika huusi että sinä olet tyhmä ja aöiti vain hymyili vieressä. Kun kielsin poikaa tönäisemästä yksivuotiastani pääedellä alas liukumäestä tuo tyhmää huudellut poika sylki minua keskelle kasvoja. Äiti vaan että sillä on nyt hiukan hankala vaihe menossa. Mutta siis oikeasti kukaan ei minkäänlaisessa vaiheessa mielestäni voi käyttäytyä noin ja siitä mitä lapsi saa sanoa niin siitä se muukin lähtee.

Täytyi vielä tulla kommentoimaan. En usko, että minä tai kukaan muukaan kasvattaja on sitä mieltä, että on hyvä asia sanoa ketään tyhmäksi. Keinot, millä lapsia kasvatetaan vaan ovat kullakin niin kovin erilaiset. Itse en henkilökohtaisesti usko tippaakaan väkipakolla kasvattamiseen. Eli pakotetaan lapsi vanhemman oikeudella tekemään jotain ja rankaistaan, jos lapsi ei tottele. Käytöstapoja mm. tunnutaan opettavan näin. Tahkotaan vuodesta toiseen välittämättä siitä, että samalla kun lapset hiljalleen alistuvat, reagoivat he jollain muulla tapaa negatiivisesti. Esimerkiksi saamalla kohtuuttoman suuria raivareita asiasta kuin asiasta. Lisäksi nämä lapset ovat niitä, jotka yleensä käyttäytyvät täysin holtittomasti silloin, kun oma vanhempi tai vastaava ei ole koko aikaa vieressä komentamassa.



Itse uskon siihen, että lasta pitää rakastaa ja ymmärtää. Pitää kuunnella, mitä lapsi oikeasti haluaa ja täytyy tutustua lapsuuden psykologiaan ja lapsuuden erilaisiin vaiheisiin. Lasta kohtaan pitää myös olla ymmärtäväinen. Lapsi on keskenkasvuinen ja haluaa ennenkaikkea miellyttää vanhempiaan käyttäytymällä hyvin. Jos lapsi ei käyttäydy hyvin, on siihen jokin syy. Ennenkaikkea pitäisi selvittää syy, eikä rankaista lasta hänen käytöksestään. Tietysti täytyy tehdä selväksi, millaista on oikea käytös, eihän lapsi siihen muuten kykene. Ja rangaistuksetkin ovat paikallaan, mutta hyvin harkitusti, mahdollisimman harvoin ja johdonmukaisesti. Uskoisin, että jos lapsella on henkisesti hyvä olla, hän kokee olevansa rakastettu ja arvostettu, sujuu kasvattaminen lempeästi ja aiheuttamatta suuria traumoja lapselle.



Tarkennukseksi täytyy sanoa, että en minä tuohon pysty, vaikka niin haluaisinkin, tuskin kukaan täydellisesti. Se on vain ideaali, jota kohti yritän päivittäin pyrkiä. Käytännössä natkutan lapsille ja jaan välillä liikaa rangaistuksia, mutta koen siitä myös huonoa omatuntoa, koska tiedän, että paljon parempikin vaihtoehto on olemassa.



Niin ja Onneli04:n kommenttia en ymmärrä ollenkaan. Minusta se on erittäin loukkaava, mutta jätän sen omaan arvoonsa:

Kärjistän nyt hiukan, mutta mielestäni Santelimaan ja alkup. kirjoittajan asenteella kasvatetaan lapsia, jotka vanhempina saattavat syyllistyä esim. väkivaltatekoihin jne. ja kun kysyttään, miksi sen teit, vastaavat " no kun olin vihainen" .



Jopa oli asiallinen kommentti...

muiden vastanneiden kanssa, ketään ei haukuta/nimitellä/satuteta. Asiat voivat olla tyhmiä, ja tyhmiä tekoja voi tehdä, mutta kukaan ei ole tyhmä. Tunteita saa näyttää ja raivota saa.



Jos lapsi tekee väärin, voin sanoa, että " teitpä tyhmästi, kun..." Samoin en koskaan sano, että lapsi on tuhma.



Mielestäni nämä kuuluvat ihan perus käytöstapoihin.







No ei todellakaan saa sanoa ketään tyhmäksi. En minä lasta, ei lapsi minua eikä ketään muutakaan. Huh!



Ihmiset tekevät tyhmiä asioita ja toimivat tyhmästi. Asiat voi olla raivostuttavia.



Tunteita pitää saada ilmaista, itkeä ja raivota, mutta ketään ei sanota tyhmäksi, eikä saa satuttaa muullakaan tavalla muita

Kokenut

Minun äiti on tyhmä kun hän määräilee minua koko ajan ja saa aina minut surulliseksi en luota enään häneen minäkin olen jo aikuinen nuori nainen jollekka ei tarvitse huutaa määräillä raivota komennella kiroilla koska loukaan mieleni helposti

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat