Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

poika on 9v, kolmannella luokalla ja vasta tämä kolmas opettaja on kanssani samoilla linjoilla pojan lukemis/kirjoittamisongelmien kanssa....Edellisten opettajien mielestä pojan taidot vastaa ikätasoa ja tämä on sitten sinnitellyt siellä muiden mukana, vaikka minusta esim. kirjoitustehtävät on vaatineet välillä kohtuuttomia ponnisteluja=/

Tietääkö kukaan miten/missä lasta voidaan testata mahdollisen lukihäiriön toteamiseksi ja miten häntä voidaan jatkossa tukea koulunkäynnissä? Itsellä ei minkäänlaista havaintoa tai kokemusta....

Kommentit (6)

Tuttavani lapsi pääsi 3. luokalla koulun kautta puheterapeutin vastaanotolle ja siellä tehtiin lukihäiriötesti. Ota yhteyttä koulusi erityisopeen tai suoraan kunnan puheterapeutille ja esitä asia.

Meillä jäätiin kiinni ikäluokkien tasotesteissä kolmannen luokan keväällä, sitä ennen minua ei otettu vakavasti.



Mutta niitä neuvoja:

Jos lukeminen on hidasta niin aikuinen voi lukea lapselle läksyalueen ääneen, tarvittaessa jopa kasetille. Osa lukee niin hitaasti, että tuskastuu lukemiseen senkin takia ja lisäksi ymmärtäminen voi tapahtua paremmin kuuntelemalla. Lisäksi netistä löytyy lukiharjoitustehtäviä (hae sanoilla Luki Luukas). Toki lapsen pitää lukea itsenäisestikin läksyjä mutta apuakin pitää saada tarvitaessa.



Lisäksi lapselle pitäisi säännöllisesti lukea ääneen (vaikka iltasatu pari kertaa viikossa, jos ei tule muuten luettua).



Englannin tai ylipäätään vieraiden kielten opiskeluun suosittelen ApuOpe ohjelmaa (maksaa muutaman kympin).



Kielten opiskeluun erityisope suositteli myös lappusysteemiä eli lause kirjoitetaan sanoittain lapuille, ja lapsen pitää muodostaa näistä lapuista se lause uudelleen. Kappaleet kannattaa myös käännättää lapsella, joko suomesta englantiin tai päinvastoin, kyvyistä riippuen.



Kannattaa myös suhtautua varauksella opettajien vanhempainillassa antamiin yleisneuvoihin, ne nimittäin eivät usein päde lukihäiriöisiin, lukihäiriöisen lapsen vanhemmat joutuvat kantamaan koulunkäynnistä suurempaa vastuuta kuin ns. normaalin lapsen vanhemmat. Lukihäiriöinen tarvitsee enemmän tukea kuin ns tavallinen lapsi, mutta silti kaikkea ei saa tarjota valmiina lukihäiriöisellekään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

eilen oli keskustelu pojan opettajan kanssa ja hän ottaa erityisopeen yhteyden ja sit katotaan jatkoa. Onneks tämä nykyinen opettaja ottaa asian tosissaan, eikä vähättele tyyliin " se kuuluu tohon ikään" ...Itseäni tuskastuttaa pojan tuskailu mahdottomilta tuntuvien läksyjen kanssa, kun en osaa asioita hälle tarpeeks oikoen kertoa=( Pahimmillaan kahden sivun läksyjen teko kestää 2,5 tuntia ja se on kohtuutonta, mitähän tulevina vuosina kun koulunkäynti vaikeutuu...

No, toivotaan, että pääsee erityiopen luokse mahdollisimman pian ja homma lähtee rullaamaant oivottuun suuntaan. Onneksi poika on kaikissa luovissa aineissa lahjakas, saa täten niitä onistumisen kokemuksia myös koulusaralla, eikä kompastu aina siihen, ettei osaa jotain =/

Itse pääsin myös x -vuotta sitten vasta kolmannelta luokalta luki - opetukseen (luku ja kirjoistushäiriöiden erityisopetus), kun edelliset opettajat eivät tunnustaneet / tunnistaneet lukihäiriötäni. Heidän mukaan ei luki-häiriötä olisi ollut, kun pärjäsin koulussa hyvin. Opin kuuntelemalla, lukemaan opin vasta toisen keväällä. Sen jälkeen sainkin tukiopetusta vuosia. Jopa opistoasteen koulutuksessa sain luki-opetusta kun laki vaati ja testit totesivat sen tarpeelliseksi. Eli ensimmäinen porras on ottaa yhteyttä joko sinun itsesi tai luokan opettajan koulun erityisopettajaan eli ns lukiin, joka voi tehdä viralliset testit ja sen mukaan aloittaa erityisopetus / tukiopetus.

Juu, kyllä vaan kannattaa supistaa määrärahoja tästä päästä, ja niin edelleen. Voi että suututtaa...



Täällä myös yksi äiti, joka on about ekasta luokasta asti ollut huolissaan, mutta opettajat ovat yksi toidensa jälkeen rauhoitelleet. Kesken kolmatta luokkaa muutettiin ja vaihdettiin koulua ja sain ikään kuin sen avulla pojan koulupsykologin testattavaksi. No hänpä löysikin jotain hahmotushäiriötä ja olin todella iloinen - enkä suinkaan siitä, että jotain löytyi (!!) vaan siitä, etten siis ilmeisesti ollutkaan täysin hullu ja keksinyt omiani. Meillä on ollut sama kuin jollakin teistä, että mitään vikaa *ei voi olla*, kun poika pärjää ihan hyvin. Psykologi sanoi, että poika on sen verran fiksu, että osaa itse kompensoida, joten asiat eivät tule helposti ilmi. Viis siitä, että tekee kirjotusvirheitä rutkasti ym., ja etenkin pienempänä oli todella vaikea oppia erilaisia käsitteitä. Keksi omia sanoja ja todella pitkään sekotti esim. suolan ja sokerin ym.ym. Taitaa sekottaa vieläkin. Oliskohan nyt jo oppinut kohtuullisesti kuukausien nimet/käsitteet - veikkaan kyllä, ettei osaa kuin vettä vain, jos esim. kysytään, että mikä kuukausi tulee sen ja sen kuukauden perään... Ja kenekään nimiä ei muista, ei vieläkään kaikkien luokkatovereidensa! No, tämän kaiken oli siis psykologikin huomannut. Tapasi pojan peräti kaksi kertaa ja sitten laitettiin erityisopen arviointiin. Tulos: ei tarvitse minkään valtakunnan tukitoimia... :-(( Meillä ongelmat tosin eivät taida olla " perinteisiä" .



Näin on nyt sitten jatkettu, poika meni nyt 5. luokalle ja nyt vihdoin ja viimein, ihan muuta kautta (perheneuvola, jossa käymme muista syistä) ollaan saamassa lähete neuropsykologin arvioon. Kiitos oman huolen, joka ikävuosien ja kouluaineiden monipuolistumisen myötä sen kun kasvaa, ja jankuttamisen. Toivon hartaasti, ettei testeissä mitään löydy ja että syyllinen on hölmö mutsi, joka huolehtii turhaan.. Mutta pointtina on se, kuten joku osasi ihan omakohtaisiakin kokemuksia kertoa, että jos ei joku välitä ottaa selvää/huomaa tai ehdi/jaksa huomata (myös kouluhenkilökunta, siis!), niin lapsi jää ihan älyttömän paljosta paitsi... Todella surullista. Eli en minäkään ole hakemassa " leimaa otsaan" vaan APUA pojalle, itse en siihen pysty... Apua opinnoissa, jotta tulevaisuus olisi avoin ja olisi valinnan varaa.



Lähinnä kummastelen sitä, että nykyisin ollaan kovin kerkeästi hakemassa diagnoosia siihen sun tähän, mutta jotenkin tuntuu siltä, että jospa kyseessä onkin joku vähemmän " muoti-ilmiö" , niin homma onkin ihan eri. Ei ole resursseja. Etenkään, jos kokonaiskuvaa katsellen vaiva on lievemmästä päästä, vaikka onkin elämää haittaava... Mitähän tuumittaisiin, jos vaikka ruokavaliohoitoista diabetesta sairastavat eivät pääsisi lainkaan verikokeisiin ym. hoitohin, vaan vain ne, joilla on insuliinilääkitys... :-( Pallohallejakin rakennellaan täällä Vantaallakin verorahoilla sinne sun tänne, mutta ihmisten elämään ja tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttaviin asioihin ei investoida senttiäkään - päinvastoin, otetaan pois koko ajan...







mun poika aloitti juuri 5. lk:n ja sai viime viikolla diagnosiksi vaikean luki- ja kirjoitushäiriön...

Itse olen alusta asti ollut huolissani pojan kielellisistä valmiuksista (olen itse lto). Jo ekaluokasta lähtien ihmettelin hitautta opelle, mutta sanottiin vaan " kyllä se siitä" . Tosi ikävää...

4. lk:n ope kuunteli ja sanoi, että voidaanhan me laittaa lähetepyyntö, jos musta siltä tuntuu...

Erityisopetusta poka on tähän mennessä saanut silloin tällöin,. säännöllisemmin kerran viikossa silloin, kun olen asiasta muistutellut!



No, homma eteni tälleen: ope laittoi kotiin kaavakken, jonka ope& erityisope olivat jo täyttäneet, siinä kysyttiin mm. vahvuuksia ja vaikeita alueita, lisäksi oli joidenkin lukutestien tulos kirjattu. Itse lisäsin samaan lappuun kodin näkökulman.

Lappu lähetettiin koulupsykologille , aikaa tähän kului n. 9 kk, ennen kuin psykologi otti yhteyttä.

Ekalla kerralla oli psykologin juttusilla vanhemmat ja lapsi, kerrottiin taustat syntymästä asti. Sitten oli kolme testauskertaa, joissa poika oli yksin.Lopuksi oli palaveri, johon osallistui vanhemmat, psykologi, erityisope, viime vuoden ope ja nykyinen ope. Poika sai itse valita, haluaako osallistua (ja ei halunnut).



Psykologi kertoi tulokset, pohdittiin, mitä jatkossa. Oma panokseni vanhempana on ollut melkoinen pojan koulunkäynnin tukemisessa. Mietittiin erilaisia helpotuskeinoja koulunkäynissä, lähinnä kielten kanssa suurimat vaikeudet. Päätettiin jatkaa kuten ennenkin, mutta huomioida enemmän pojan avun tarve. 6. lk:n keväällä mietitään, miten on sujunut, ja tarviiko mukautettua opetusta/lisätukea yläasteella.



Kamalaa suorastaan oli muuten lukea yhteenveto tuloksista läpi. Mieskin kysyi, mikä hyöty tästä nyt oli - poika oli heikko aika monella alueella, mutta toisaalta joidenkin alueiden vahvuus korreöloi. Kongnitvinen puoli oli kuitenkin ikätasollaan:)



Kamalimalta tuntuu se, mitä lapsi itse ajattelee. Poikani on kuitenkin käytännön taidoissa todella taitava. Opettaja sanoi, että jos liikaa helpotetaan, poikani itsetunto kärsii. Uskon itsekin tämän...



Vaikeeta...



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat