Seuraa 

Onko meillä pinoja vielä ollut täällä vauva puolella. En oo ainakaan nähnyt. Käykäähän kertomassa kuulumisia.



Öttis ja neiti huomenna tasan 2 viikkoa

Sivut

Kommentit (61)

Kivaa kun lisää syyskeijuja siirtyy tälle puolelle kirjoittelemaan.



Neiti on nukkunu koko illan, toivottavasti ei kovin paljoa valvo sitten yöllä.



Tänään pappi soitti mulle ja tiistaina mennään tohon kirkolle sopimaan kasteasioista. Sain tänään päätettyä vauvalle toisen kummin, vielä mietin pitäiskö kolmaskin kummi neidille pyytää.



Me ei olla vieläkään keksitty neidille nimeä. Paria vaihtoehtoa mietin, mutta en tiedä onko kumpikaan niistä se oikea. Tulee kohta kiire keksiä nimi neidille.



Onneks mihen täti tekee melkein kaikki ristiäis tarjoilut. Meille jää täytekakkujen koristelu (tekee kakkupohjatkin meille) ja sit pitää vaan kaupasta ostaa karjalanpiirakoita yms. En kyllä yhtään ois jaksanut alkaa leipomaan.



Ens torstaina on myös käynti isyysvalvojalla. Me ei miehen kanssa olla naimisissa, kihloissa vaan. Ahdistaa jo nyt se käynti. Siellä on kyllä niin tyhmiä ja luokkaavia kysymyksiä. Eikai mies vapaaehtoisesti tunnustais isyyttänsä jos ei ois varma että on vauvan isä.



Mä en itse ikinä lukenut sitä juttua missä vauva syntyi pesuhuoneessa ja kuoli. Osaako joku kerto miten se juttu meni?

Kuulin siitä otsikosta vasta seuraavana päivänä ja sitten en saanut sitä lehteä enään mistään. Meijän talon ihanat vanhukset oli huolestuneet kun olivat sen jutun lukeneet ja luuli että se oli minusta. Yks niistä mummeleista oli joutunut sairaalaan kun sitä oli ruvennut rinnasta ottamaan. Ne vanhukset on aina niin huolehtivaisia. Piti sitten neitiä mennä niille näyttämään että uskoi että kaikki on hyvin.



Vieläkin hirvittää neidin synnytys kun sitä ajattelee ja joka päivä sitä tulee useasti ajateltua. Mies on varmaan kohta ihan kyllästynyt siihen aiheeseen. Varsinkin iltaisin sängyssä sitä miettii. Tulee mietittyä että oisko sitä sairaalaan ehtinyt yms. En kyllä tosiaan taida enempää lapsia uskaltaa tehdä. Monestikkohan joutuu synnytyksestä kertomaan sukulaisille vielä.



Me ei kestoilla. Ihan kertakäyttö vaipoilla mennään. Poitsun kanssa käytettiin pamperseja ja ne ne ei vuotaneet ikinä, liberot vuosivat lähes aina. Nyt neidin kanssa pampersit vuotaa ihan koko ajan ja liberot eivät. Niin vaan eri vaippa toimii erilailla eri lapsella.



Nyt en muista mitä muuta pitikään kirjoittaa.



Hyvät yöt kaikille!



Öttis, poitsu ja pikku neiti



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän pikkuneitihän syntyi 14.9., painoa oli 4120 g ja pituutta 49,5 senttiä. Muutama päivä oltiin sairaalassa, ja kun kaikki sujui hyvin lähdettiin kotiin.



Nyt ollan ehditty reilu viikko olla kotosalla, tänään oltiinkin tyttöjen kanssa ekaa päivää kolmistaan, kun isukin piti palata töihin. Ihan hyvin päivä sujui, vaikka tuntuikin pitkältä kun heräsimme jo kuudelta =). Päiväunille meno vähän hirvitti etukäteen, mutta hyvin sain isomman neidin (1 v 4 kk) nukkumaan.



Imetys on lähtenyt hyvin sujumaan ja maitoakin riittää. Neiti syö yötä päivää noin 1,5-3 tunnin välein. Masuvaivoja on nyt alkanut olemaan, ja on tosi kurjaa toisella nipistää. Itkee ihan hirveesti, mutta onneksi rytmikäs kävely tehoaa itkuun. Toivottavasti nämä menisivät pian ohi.



Isompi neiti on suhtautunut pikkusiskoon ihan hyvin. Välillä huomaa että häntä harmittaa kun äiti on niin sidottu pikkuiseen, ja sitä sitten protestoidaan heittelemällä tavaroita yms. Muuten hoitaa vauvaa koko ajan vähän liikaakin ja pussailee.



Jälkivuotoa on vielä minullakin. Välillä se melkein jo loppui, mutta yltyi nyt sitten uudestaan. Seksiä ei olla vielä suunniteltukaan, kun on noita tikkejäkin muutama, ja aika ikäville vielä tuntuvat. Mulla oli viime raskauden jälkeen käytössä ehkäisynä Patentex Oval -ehkäisykapselit, ja olin niihin tosi tyytyväinen. Ajateltiin niitä käyttää nytkin.



Ristiäispäivä meillä on vielä päättämättä, mutta luultavasti lokakuun viimeinen viikonloppu. Kummit on osittain selvillä, mutta nimi on vielä hakusalla. Vaihtoehtoja kyllä on, mutta ei oikein osata päättää.



Nyt taidan lähtä saunan lämmitykseen, ennen kuin isosisko ja isukki tulevat ulkoa.



Terkuin Heann, pikkuneiti 11 pv ja neiti 1 v 4 kk

Moi



Oli ihan pakko kirjottaa sulle, nuo siun tuntemukset kuulostaa aika samanlaisilta kuin mulla oli esikoisen aikaan. En nyt muista oliko Untamo sulle esikoinen vai miten?



Muistan elävästi miten huolissani olin kaikesta ja kaiken aikaa (etenkin kun perhevalmennuksessa joku imetyshuuhaatäti sanoa pamautti " jos imetys ei onnistu olet joko vakavasti sairas tai sulla on vikaa korvien välissä" ja synnytyksen jälkeen todettiin ettei multa imetys onnistu, voit vaan kuvitella kyynelteni määrää), kaikki oli uutta ja opeteltavissa ja olin kamalan epävarma ja tuntu että taatusti teen jotakin väärin.



Suoraan sanottuna arki kauan toivotun vauvan kanssa oli jotain ihan muuta kuin miun vaaleanpunaiset unelmat (meillähän on lapsettomuus-kokemusta, mulla pco) odotusaikana. olin varautunu siihen, että vauva sitoo tosi paljon, mutta luulenpa ettei mikään varautuminen vastaa todellisuutta, tuntu että joudun luopumaan aika monestakin " entiseen elämään" kuuluneesta menosta. Tai ehkä en olis joutunu, jollen olis tuntenu olevani niin tiiviisti sidoksissa vauvaan, siis ihan tunne puolella. Muistan kun eka kertaa lähettiin illan viettoon kun tyttö oli 3kk, miun piti itku kurkussa palata kotiin jo ennen puoltayötä, kun sydämessä jyskytti koko ajan että " hittoako mie täällä teen, miunpitäs olla vauvan luona" . Välillä kaiken uuden opettelemisen ja epävarmuuden keskellä tuntu että rakastanko koko vauvaa oikeesti? Rakastin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna en varmasti heti, vaan sen rakkauden syttymiseen meni aikaa, sitten kun tunsin osaavani ja oma itseluottamukseni vauvanhoitamisessa oli kasvanu, sytty rakkauskin ja luottamus, että ei me tätä menetetä vaikka kaikki ei meniskään täydellisesti. (toisen ja kolmannen kanssa on huikeesti paljon helpompaa jo)



En nyt tiedä oliko tästä sulle mitään apua, etenkin jos Untamo ei ole siun esikoinen, mutta kaiken tämän tarkotuksena oli siis kertoa että tuollsetkin ajatukset on aika normaaleja synnytyksen jälkeisessä hormonihyrrässä kieputtaessa. Ajan kanssa helpottaa, mutta tietysti tuosta kannattaa puhua neuvolassakin.



Ja olet oikeassa, vauvan pillin mukaan on mentävä ja miusta et tehny väärin sanoessas anopille ei, jos/kun kyse on siun omasta jaksamisesta, kannattaa välttää turhia paineita ja ajatella itseäänkin.



Jaksamista ja voimahalaus



Minjuskalta

Minjuska tuossa kyseli... Ei mitään havaintoa... Jotain varmaan tarvis keksiä, kun tällä hetkellä ollaan miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että nämä kaksi kullannuppua on meille riittävästi. Kuitenkaan en ole lopulliseen ratkaisuun valmis, jos sitä vaikka joskus iltatähden...



Imetykseen en ehkäisynä luota, joten sen pitäisi olla imetyksen aikanakin sopiva muoto. Esikoisen jälkeen otin kaksi DepoProvera-piikkiä, mutta ei mulle ikinä enää, kiitos. Kierrot ihan sekaisin (10-80 päivää) ja tätä toista tehtiinkin sitten melkein vuosi, kun esikoinen napsahti ekasta kierrosta pillereiden jälkeen. Tarvii konsultoida neuvolassa terkkaria aiheesta.

Kiva tosiaan että täältä löytyy samoin ajattelevia... Meillä tuon ekan parin viikon aikana, jotka mies oli kotona, kävin muutaman kerran ilman pojua " reissussa" . Hieronnassa kävin ihan yksin, kun tuossa läheisessä asukaspuistossa oli äitien hemmotteluilta. Reissuun meni noin tunti, ennen lähtöä syötin pojun ja pumppasin maitoa. Sitten perjantaina käytiin kolmistaan tyttöjen kanssa srk:n perhekerhossa, reissussa meni pari tuntia samalla kaavalla kuin edellisellä kerralla. Ja lauantaina kävin apteekit ja ruokakaupat yksinäni, suunnilleen tunnin reissu siitä tuli. Hyvin miehellä täällä meni pojun ja tyttöjenkin kanssa. Nyt kun mies on palannut töihin, on pikku pakko ottaa kaikki lapset mukaan kun jonnekin lähtee ;) Mutta siinä vaiheessa kun kuntoilukärpänen taas puraisee, aion käydä hankkimassa läheiselle kuntosalille vuosikortin (kun nurkat on täynnä noita liikuntaseteleitä jotka pitäisi käyttää) ja siellä voisi sitten yrittää pari kertaa viikossa käydä.



Nyt on ihan helppoa jättää lapset isänsä hoiviin, kyllä kaikki sujuu vähintään yhtä hyvin kuin minunkin kanssani. Toista se oli esikkojen kanssa, mutta toki sekin vaikutti että silloin hoidettavina oli kaksi vauvaa...



Miten muilla, onko teillä jo suunnitelmia vanhempain- / hoitovapaan kestosta ja järjestelystä?



Meillä miehelle tekee harjoitus hyvääkin, meillä nimittäin on tarkoitus jakaa vanhempainvapaa. Mies jää joskus keväällä viimeiseksi n. 3 kuukaudeksi kotiin, tarkkaa vaihdoksen ajankohtaa ei olla vielä sovittu. Meillä vanhempainvapaa loppuu kesä-heinäkuun vaihteeseen kun mies saa sen 2 viikon pidennyksen sinne loppuun. Heinäkuu hoidetaan jotenkin omilla ja sukulaisten lomilla, ja elokuun alusta nuppuset menevät hoitoon. Hoitovapaa ei ole meille mahdollinen.

Meillä seurakuntatalon vuokra on ihan ilmaista, siitä ei veroteta muuta kuin liinojen pesumaksu. Taitaa sitten olla seurakuntakohtaista?

Meillä tarjoiltavat ovat samalla linjalla kuin teillä, tehdään voileipäkakut, piirakat, kuivakakut, täytekakut, keksit, pullakranssit ja ehkä jotakin muutakin jos jaksan tehdä.



Tänne ei ihmeempiä, poika kasvaa ja voi hyvin. Vähän on tullut ilmavaivoja, mut taitaa johtua miun syömisistä, kun miullakin masussa kiertää. Ostin varmuuden vuoksi Cuplatonia jos vaikka tarvitsee antaa. Kauanko te odottelette yöllä, että vauva röyhtäisisi syötön jälkeen? Meidän mies ei meinaa välillä röyhtästä vaikka lähemmäs puoli tuntia kantelisi ja taputtelisi pepulle. Ja yöllä tuo aika tuntuu kamalan pitkälle.



Niina ja poitsu 1vk3pv


Minäkin pääsen vihdoin ja viimein tänne puolelle. :) Pikaisesti tässä vain tulin moikkailemaan, esikoiselle pitää antaa pian iltapalaa.



Eli perjantaina 22.9. syntyi meidän tyttökeiju. Klo 22.15 reilun 3 tunnin sairaalassa olon jälkeen putkahti maailmaan suloinen tumma kutrinen neiti. Painoa pikkuisellla oli 3460g ja pituutta 49,5cm. Pipon koko 35cm. Synnytys sujui sairaalassa suht sukkelaan.



Koko perjantain minua supisteli aamusta 9 lähtien tasaisesti 10 min. välein. Käytin iltapäivällä neljän aikaan vielä esikoista liikuntaleikkikoulussa ja kun tultiin viiden aikaan kotiin alkoivat supistukset tihentyä 5 minuuttiin. Soitin mummin poitsua hakemaan ja ajateltiin miehen kans, että lähdetään käymään synnärillä. Klo 18.30 oltiinkin sitten saikulla ja pääsin suoraan saliin. Olin kyllä ihan varma, että pois ne sieltä vielä laittaa mutta yllätykseksi olinkin jo kätilön mukaan " neljä - ehkä viisi senttiä auki" . Siitä sitten otettiin käyrää ja samalla supistukset alkoivat tihentyä ja voimistua.



Kipuherkkänä ihmisenä ilmoitin jo ajoissa, että tarvitsen sitten jotakin kivunlievitystä. Alkuun sain kohdunkaulan puudutteen, joka ei auttanut ollenkaan. Siinä samalla lääkäri puhkaisi kalvot klo 19.40, joka vain entisestään lisäsi supistuksia. Kipu alkoikin olla jo melkoinen. Ilokaasua vedin hulluna - siltä ainakin tuntui ja valitinkin miehelle, että en jaksa enää vetää tätä.



N klo 21 olin sitten sen verran kipeä, että pyysin kätilöltä jotakin kivunlievitystä lisää. Hän ehdotti spinaalia ja päätin siihen suostua. Lääkäri olikin samaan aikaan osastolla ja tuli samantien laittamaan mulle sen spinaalin. Siitä aukesikin taivas ja pääsin rentoutumaan kunnolla. Tämä rentoutuminen auttoi kummasti paikkojen aukeamiseen ja vähän ennen kymmentä kätilö kyseli " ponnistuttaako" . En tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa tässä vaiheessa. Kätilö kurkkasi alakerran tilanteen ja totesi " ai ei mitään tunnetta? Vauvan pää on kyllä tulossa tässä ihan käsillä" . :)



Olin siis täysin auki siinä klo 22 aikaan ja pääsin ponnistamaan. En juurikaan tuntenut ponnistamisen tarvetta, joten lisättiin niihin voimaa tipalla. Siitäpä ei montaa ponnistusta tarvittukaan, kun neiti jo syntyikin. :)



Kaikki meni mielestäni erittäin hyvin, tikkejä ei tarvittu ja olo synnytyksen jälkeen oli todella hyvä. Neidistä kätilö totesi syntymän ja valtavan rääkäisyn jälkeen: " terhakka mimmi" . :)



Eilen kotiuduttiin päivällä ja tähän asti neiti on ollut rauhallinen, syö jo hyvin eli maitoa tulee jo. Nukkuu sellaisia 2-3 tunnin unia ja sitten taas tankkailee tissiä.



Tässäpä pikaisesti meidän viime päivien kuulumisia. Nyt pitää joutua antamaan esikoiselle iltapalaa, joka muuten on ottanut jokseenkin raskaasti pikkusiskon syntymän. Lähes asia kuin asia kiukututtaa, välillä paljonkin. Jospa se tästä elämä hänelläkin helpottuu kun aikaa kuluu.. Mutta nyt siis on mentävä, kun neiti vielä nukkuu. Saa vähän aikaa poitsu äidin täyden huomion. :)



Mukava nähdä tällä puolella jo näin iso pino keijuja. Palaillaan taas asiaan kun ehditään. :)



T: Anmari ja Nuppu pian 4 vrk

Ristiäisistä: Meillä ristiäiset pidetään kotosalla 14.10. Kummit ja nimi on jo ajat sitten päätetty. Tänä viikonloppuna pidetään esikoisen 2-vuotissynttärijuhlat kahtena päivänä, joten kyllä juhlia riittää! Anoppi on lupautunut onneksi kuitenkin leipomaan sekä synttäreille, että ristiäisiin. Helpotus!! Pitäisi pojulle hankkia vaaleansiniset nauhat vaan pukuun...



Yönukkumiset/syötöt: Meillä vauva syö 2-3kertaa yössä. Välit nukkuu iha hyvin, mutta pitää aikamoista ääntä nukkuessaan, mikä vaikeuttaa omaa unensaantiani. Joskus häntä on vaikea saada nukahtamaan uudelleen, jos tissille ei nuku. Esikoinen oli kyllä parempi nukkuja jo vauvasta pitäen, kellon ympäri veti sikeitä yhdellä syötöllä.



Nyt annan vuoron muille, tulkaahan kirjottelemaan =)

Kiva Öttis, kun on samoin ajattelevia tuon lapsenhoidon/äidin " tuulettumisen" suhteen =) Rantsu: Meillä kans esikon kanssa aloteltiin varovaisemmin nämä äidin kaupunkireissut ym. Nyt kun miehelle hommat tuttuja, niin " uskaltaa" helpommin jättää miehen vauvan kanssa keskenään. Mulla on ollut kuitenkin tapana näiden reilun kahden viikon aikana, et otan jomman kumman lapsista aina mukaan. Molempien porukat asuvat max 2kilometrin päässä, joten esim. heidän luonaan tulee usein käytyä lapsen/lasten kanssa. Esikoisen kanssa olis tänään äitilapsijumppa, kivaa kun on yhteistä laatuaikaa myös hänellä äidin kanssa. Huomenna ajattelin ekaa kertaa ottaa molemmat lapset mukaan seurakunnan kerhoon. Sopii vain toivoa, et vanhempi olisi nätisti ja vauva nukkuisi vaunuissaan kiltisti =)



Yö meni vauvalla hyvin, kahdella syötöllä omassa sängyssään nukkuen. Aamusta oli kuitenkin kiva pikkuylläri, kun vieressämme nukkuneen esikon vaippa oli falskannut ja koko sänky lainehti..no ei kun lakanapyykille sitten kukonlaulun aikaan =) Reppana nukahti tuohon sohvalle sitten Titi-Nallea kattoessaan, kun heräsi niin aikaisin.



Ulos pitäis lähteä ja potkia tuo ukko ja pikkupoju tuolta sängynpohjalta ylös. Ihanan kirpakka ilma, juuri tällaista olen kaivannut tuskaisen hellekesän jälkeen =)



Joku kirjoittikin (en muista nimimerkkiä), että vauvalla on ollut vatsavaivaa. Niin meilläkin pikkuinen on alkanut kipristelemään, johtuukohan äidin suklaanhimosta? Täytyy myöntää, että turhan paljon on tullut nyt imetyksen aikana herkuteltua... huono omatunto =( Esikoisella oli jonkinmoista koliikkivaivaa, saa nähdä miten nyt käy.



Iloista päivänjatkoa!



-frodo lapsineen-

Kiitos kaunis lohdutuksen sanoista! Nämä aamut ja päivät ovat jo ihan OK, joskin iltaisin sitten vielä itkettää. Onneksi tuo mies on vielä viikon kanssani kotona, voimme yhdessä ihmetellä tätä tilannetta. Tiistaina neuvolassa ajattelin kyllä tästä alakulosta mainita. Viime viikollahan neuvolan täti jo katsoikin päälleni ja totesi minun olevan aika kalpea... Mutta nyt on tunne, että pikku hiljaa olen menossa parempaan suuntaan, eihän poikakaan ole kuin vasta 2 vk vanha tänään.



Naapurirappuun syntyi keskiviikkona myös poika, tapasimme tämän perheen ekaa kertaa synnytysvalmennuksessa ja sitten huomasimme, että asumme samassa pihapiirissä, nyt odottelemme vain että pääsemme yhdessä vaunulemaan.



No nyt menen hieman lepäilemään.



T. Rizzu & Untamo 2vk

Meidän Onnimme syntyi sitten perjantana 29.9 klo 2.28 Haikaranpesässä. Synnytys oli nopea, kuten jo aavistinkin, sairaalassa ehdimme olla vain puolisen tuntia ennenkuin lapsi oli maailmassa. Aika raju kokemus, synnäriä kirjoitan myöhemmin kun olemme kunnolla kotiutuneet.



Mittaa pojalla on 3860g ja 51cm, hatunkoko taisi olla 34cm. Onnilla on siis vasemmanpuoleinen huulihalkio, kuten ultrassa jo todettu ja lisäksi pehmeän suulaenhalkio eli imetys ei oikein tahdo onnistua vaikka sitäkin harjoitellaan. Pääasiassa ravinto tulee pullosta, onneksi oma maito on jo noussut.



Aivan ihana vauva ja ihania päiviä olen viettänyt Kätilöopistolla. Nyt sitten alkaa arki kolmen pojan äitinä. Saattaa kirjoittaminen hieman vähetä, mutta yritän ehtiä aina välillä kuulumisia syyskeijujen pinoon kirjoittamaan :)



Mayella ja Onni Menninkäinen 2pvää

Kiva lukea muitten syysvauvojen ja -äitien kuulumisia! Meidän amatsonihan syntyi 9.9. sektiolla ison koon vuoksi; mitat 54 cm ja 4700 gr. Sairaalassa vietettiin reilut 4 vrk ja kotielämä on lähtenyt oikein mukavasti käyntiin. Olen toipunut sektiosta tosi hyvin, vähän liiankin hyvin sikäli, etten meinaa muistaa ja jaksaa vältellä noita nostamisia ja muita, ja kuitenkin kuukausi pitäisi muistaa, ettei haava rupea jostain puolelta ratkeilemaan. Esikoinen 2,5 v on toistaiseksi suhtautunut vauvaan hyvin, totta kai jotakin ihan odotuksenmukaisia mustisreaktiota on.



Vauva nukkuu mukavia pätkiä ja sitten tankkaa ähkytäyteen. Tissimaidolla pärjäillään - syntymäpaino oli tiistaina ylitetty, kun terkkari kotikäynnillä punnitsi. Iltaisin on ollut vähän kitinöitä, tyttö syö ja torkkuu ja syö ja saa mahavaivoja kai ihan liiasta syömisestä, tai en tiedä mitä se on, mutta tuskin kovin vakavaa. Annan kuitenkin rintaa tiuhaan ja mies tekee monta kertaa päivässä koliikkihierontaa, se auttaa pieruvaivoihin. Yöllä on syöty tavallisesti pari kertaa, olen toistaiseksi nukkunut tytön kanssa vierashuoneessa ja ottanut viereen aina ekan yösyönnin yhteydessä. Siinä se sitten loppuyön öhisee ja tuhisee, aika hyvin olen saanut tähän mennessä itse nukkua, ei valittamista. Suurimpana murheena on liian täyteen pakkautuvat rinnat, heräilen joskus yöllä niihin ja on pakko pumpata tyhjemmäksi. Sänky märkänä ja välillä tytön tosi vaikea saada otetta kivikovasta jalkapallosta...mutta tämähän tasaantuu ajan mittaan, kun nyt vaan jaksaisi tämän alun.



Femmamma kyselit vaippahommista. Meillä on kanssa meninkinä osittaiskestoilu, kuten jo esikoisen kanssa: päivisin harsot ja villikset/Bumpyt, öisin ja yleensä reissuissa kertikset. Sopii meille ja näyttää sopivan vauvallekin, iho pysynyt tosi hyvänä.



On tämä aika erilaista kuin viimeksi: esikoinen mullisti elämän, tämä menee paljon mutkattomammin, vähän siinä sivussa. Mutta yhtä ihana tuo otus on ja yhtä ihanaa sitä on haistella ja katsella.



Njoammil ja amatsoni, kohta 2 vk


Pikku prinssimme syntyi 1.10 klo. 01.59.



Painoa hällä oli 2920 kg, pituutta 49 cm ja pipa 34,5 :) RV 40+2



Ihana on pieni herra, hyvin voiva ja imetys lähti käyntiin jo hyvin heti salissa. pojulla on silmät auki kokoajan ja katselee tarkkaavaisena maailman menoa. Oikein on törtevä, tosi pirteä ja vilkas poju kokoonsa nähden!



Oih, Ihanaa olla Äiti :D



Kirjoittelen lisää tässä kunhan ollaan ensin kotiuduttu kunnolla, eilen tultiin illalla kotiin Tayssista.



Kumpa pian tulisi uusia keijuja kirjoittelemaan tänne, muuten kadotaan jonnekin tosi kauas!



Meille ei tänne oikeastaan mitään ihmeempiä, poitsu on edelleen kova syömään ja miun nännit on niin kipeet, että tuntuu, et varpaankynnetkin irtoaa, kun poika saa kunnon otteen tissistä! Oon käyttänyt niitä rintakumeja, mut poika alkoi tuskailemaan tissillä, ei millään haluaisi kumia suuhunsa, ei tykkää tutistakaan. Siksipä en oo enää niin ahkerasti niitä käyttänyt, varsinkaan yöllä. Ehkäpä tää jossakin vaiheessa alkaa helpottamaan...?



Meidän vauvelin iholle tuli hurjasti nyt niitä ihonpuhdistusnäppylöitä, tai ainakin oletan, et ne on niitä. Aika isoja näppyjä, vähän sellaiseia " vaaleapäisiä" ja niiden ympärillä iho punoittaa. Pahan näköinen, muttei ilmeisesti kamalasti lasta vaivaa, ennemmin miuta. Oon laittenut iholle Bepanthenia ja antanut ilmakylpyjä, olisiko kellään muita keinoja auttaa?



Poitsu nukkuu, jospa tästä lähtisi itsekin hiukan torkkumaan.



Niina ja poitsu 1vk 1pv

Jälkivuodosta. Mulla ei oo nyt vuotoa tullut 5 päivään. Tänään laitoin sitten pikkuhousun suojan, turha siteitä enään käyttää. Toivottavasti ei vuoto enään sitten palaisi.



Liikunnasta. Mua on himottanu jo parin viikon ajan mennä salille, mutta en oo vielä viittynyt. Kaippa sitä vois jo mennä. Painoa pitäis joo pudottaa, n,10kg oli myös mulla ylimääräistä ennen raskautta. Painoa en oo punninnut sitten rv39 jälkeen joten en tiedä onko paino pudonnut. Ainakin on tullut suklaata yms syötyä aika paljon. Pitää kohta lopettaa kaiken epäterveellisen syönti.



Alkaa ahdistamaan ens viikonlopun ristiäiset ja synttärit. Tuntuu että täällä kämpässä on täys kaaos koko ajan. Poitsu on hyvin tehokas sotkemaan. Lisäksi se ahditaa et miehen sukulaiset on käytännössä katsoen koko ajan täällä. Ei oo omaa rauhaa yhtään.



Meillä on neidille nyt 2 nimivaihtoehtoa ja niistä pitäis sitten jompikumpi valita.



Neiti nukkuu yönsä todella hyvin. Nyt ollaan menty yöt yhdellä herätyksellä. Nukkumaan neti menee iltaisin noin 23 aikoihin. Herää syömään noin 5.30 ja jatkaa uniaan noin 9 ja sitten jaksaakin aika pitkänkin aikaa seurustella.



Muutenkin neiti on tosi tyytyväinen. Ei itke juuri ollenkaan. Lähinnä vain silloin kun pääsee nälkä yllättämään. Ja ulkovaatteiden pukeminenkin saa yleensä kamalan hepulin aikaiseksi.



Joo mutta nyt hetkeks vois mennä lepäämään kun lapsetkin nukkuu.



Kirjoitelkaahan kuulumisia.



Öttis, poitsu ja pikku neiti huomenna 3 viikkoa (kylläpä aika menee nopeasti)

Meillähän poika syntyi 7.9., painoa 4620 g ja pituutta 53 cm. Poika on varsin rauhallinen tapaus, syö, nukkuu ja kakkii - varmaan kymmenen kertaa päivässä...;) Viime viikon torstaina kotikäynnillä painoa oli 4600 g, eli viikossa saavutettiin syntymäpaino. Seuraava neuvolakäynti on vasta kuukauden iässä, 6.10.



Pojulle miun tissi on kaikki kaikessa. Tutti ei kelpaa, pulloa ei olla kotioloissa vielä kokeiltukaan. Kaksostyttäremme ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan, tosin tappelevat toistensa kanssa entistä enemmän ja päiväunille nukahtaminen on vaikeaa.



Tänään minulla on eka " oma meno" . Käyn asukaspuiston äitien illassa osteopaattisessa hieronnassa. Vähänkö luksusta! Saa nähdä, miten mies tuon kolmikon kanssa tunnin verran selviää. Tosin taitaa osua just tv:n lastentuntiin, joten tuskin tulee ongelmia, kunhan tankkaan pikku tissisyöpön lähtiessä.



Milloin te muut aiotte pitää ristiäiset? Entä juhlitteko kotona vai muualla? Meillä poju kastetaan 29.10. täällä kotosalla, kastajana anopin pomo, joka kastoi myös tyttäremme ja vihki meidät avioon. Varsinainen perhepappi siis :)



Mutta nyt hetkeksi päikkäreille, kun kaikki lapset nukkuvat, ja mies myös. Risti seinälle... Meilläkin muuten ensi viikolla koittaa arki, kun mies palaa töihin. Vähän meinaa miun selviytyminen jännittää.



- mytty ja poju päivää vaille 2 viikkoa



Minäkin tänne sitten eksyin;)

Meille syntyi ihana poika 3.9. klo 00.11. painoa oli 3600g ja tasan 50 cm pituutta. Synnytys oli uskomaton.Nopea ja spinaalin ansiosta kivuton.

Kätilö kun näytti että poika sieltä tuli, niin olin ihan pyörryksissä,et nytkö se jo syntyi?

Esikoisen synnytys kun olikin hankalampi ja paikalla oli varmaan kymmenkunta hoitajaa/lääkäriä._Siksipä odottelin koko ajan et millon ne ihmiset tulee:) ja nyt yksi kätilö kera yhden apulaisen kanssa hoiti koko homman. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis!!

Nyt poika nukkuu tässä sylissä tyytyväisenä.Kova on syömään ja hyvä nukkumaan.

Ristiäiset vietämme 14.10 ja nimi on päätetty.Odotan kovasti ristiäisiä,että pääsee käyttään pojan nimeä. Vielä ei oikein voi kun iso-sisko on sellanen papupata että salaisuus olisi mennyttä;)

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille!



Ritu ja poitsu 3 vko:a ja 1 pvä

Ensinnäkin onnittelut kaikille uusille ja vanhoille syyskuisille pienistä kullannupuista!



Meillä siis otettiin " varaslähtö" kun ihanainen, pieni miehenalkumme päätti valloittaa maailman 29.8, ja tänään siis vietetään 1-kuukautispäivää:-)



Odottelin pari viikkoa että syyskuisia alkaa tupsahdella tänne vauva-puolelle, ja kävin jo elokuisten keskustelujakin kurkistelemassa. Tuntui kuitenkin vieraalta kirjoitella elokuisiin, tunsin itseni vähän väliinputoajaksi, mutta nyt jos syyskuisilla keskustelu vilkastuu taas niin mielelläni palaisin taas " joukkoihin" .



Meilläkin siis perheessä on nykyisin selkeä " ukkovalta" , esikoinen 4v4kk, keskimmäinen pojista 2v6kk ja sitten tämä pienin 1kk :-) Kovin hellyyttävää on seurata kuinka isoveljet silittävät ja pusuttelevat pikkuveljeä. Esikoinen erityisesti on hoivaajatyyppiä, ja kyllä meitä nauratti kun kertoi, että " äiti voi mennä vaikka roskiksella käymään, niin minä kyllä voin hoitaa vauvaa" . Tietysti on hyvä pitää veljeksiä silmällä kun vauhti aika ajoin sisäleikeissäkin kiihtyy ja vahinkoja saattaa sattua, mutta mitään mustasukkaisuuteen viittaavaa ei ole ilmaantunut toistaiseksi.



Imetys on sujunut ihan hienosti, mutta pari kertaa on kokeiltu antaa pullosta omaa äidinmaitoa ja Nanniakin, jotta tarpeen tullen isäkin voi syöttää vauvelin. Eilen olimme ravintolassa syömässä miehen ja hänen parin ystävänsä kanssa ja vauva oli meillä siellä mukana. Vauva oli oikein tyytyväinen ja antoi meidän syödä ja seurustella sen pari tuntia rauhassa.



Minjuska taisi kysellä turvotuksesta. Itsekin olen ollut ihmeissäni kun sormukset eivät edelleenkään mahdu sormeen vaikka raskauskilot ovatkin miltei kadonneet.



moisku ja " Tuomas" 1kk







Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat