Sivut

Kommentit (38)

Kiitos sinnekin siis uskon valamisesta!



Tosta vilkkaudesta. Meidän TYTTÖHÄN ei ole mitenkään kauhean rauhallinen tytöksi. Ei se mikään päätön menijä ole, mutta tunnen rauhallisempia poikiakin kuin hän. En siis itse allekirjoita tota sukupuolisidonnaista vilkkautta.

Tälläisten öiden jälkeen sitä aina USKOO, että unenriisto on varmasti ollut erittäin tehokas kidutuskeino sotien aikana...puuh

Ensinnäkin herra huttunen nukahti vasta kello 22, mitä ei ole tapahtunut sitten vauvakuukausien. Siellä se huuteli 1½ tuntia sängyssä, välillä oli ihan hiljaista, sitten alkoi taas kuulua mongerrusta. Kun menin katsomaan, niin jätkä vaan naureskeli ja vikana tempauksenaan huuteeli kovalla äänellä IS-KÄÄ, IS-KÄÄ.....

Pakko kai nauhoittaa miehen äänellä lausuttuna mankalle, että :" Nyt Hemmo pää tyynyyn ja rupeat nukkumaan" .......ja se miehen komennus vielä toimii :-0!!!!!!

No sitten heräiltiinkin parin tunnin välein ja vaikka olin ajatellut, että tuo myöhäinen nukkumaanmeno kompensoituisi aamulla, niin katin kontit, kello 6 ylös.......grrrrrrrrrr

Elmohan oli viikonloppuna kipeä, mutta esim. viime yönä ei ollut kuumetta, ei valunut räkä, ei varsinaisesti itkenyt tuskaisesti, ei jäänyt itkemään, vaan rauhoittui saatuaan tutin/maidon. Mistä näistä otuksista ikinä tietää.....

No se siitä omasta navasta.

Onnea Errj:lle!!!!!!! Normaaleja ovat pohdintasi ja kyllä se siitä lutviutuu. Asioilla on tapana hoitua ;-)

Täältä kanssa Mugskabille iso hali. Työtähän se parisuhde teettää varsinkin lasten synnyttyä, mutta toivotaan, että saatte miehenne kanssa asiat kuntoon. Montakohan " turhaa" eroa tosiaan syntyy ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen???? Ja tosiaan, kun antaa ajan kulua, niin tuntemuksetkin vaihtuvat ja tilanne " normalisoituu" .Mutta tsemppiä!!!!



Täällä kanssa, meinaan yksi nipistelijä, läpsijä, onneksi ei enää purija. Puremisvaihe on mennyt toistaiseksi pois (lieneekö tehonnyt äidin : " mä puren takaisin" -kampanja ;-)

Varsinkin väsyneenä ja kun kieltää jotain, niin ukkelista oikein näkee tärinän, kun se lähtee muo läpsimään (tai siis yrittää läpsäistä). Tää on taas niitä teletappi juttuja, eli meidän perheessä otan kädestä kiinni (uudestaan ja uudestaan) ja toistan, että ei saa lyödä. Sitten vielä pakotan Hemmon " paijaamaan" sillä samalla kädellä.

Kurjinta tässä vaiheessa on se, että Hemmo on alkanut testaamaan läpsäisyn tehoa myös pihalla toisiin lapsiin (aina pieniin), joten saa olla ihan tosi tarkkana ukkelin kanssa, koska samalla meillä on nyt myös hali-vaihe. Niinkuin viimeksi tänään pihalla sanoin, että mä luotan Hemmoon tällä hetkellä yhtä paljon kuin skorpioniin....eli en hirveän paljon. No onneksi tämäkin on vaihe.



Elmostakin on sitten kehkeytynyt varsinainen IS-KÄN poika......taas yksi menetetty ;-) Nyt taas alan muistamaan, miksi meillä on 3 lasta....ensiksi äiti vetää pääroolia (ainoata sellaista) vauvan hoidossa sen kenkkumaisen ekan vuoden (vauva-ajan kitinät, yöheräilyt, kanniskelut, jne) ja sitten tulee iskä ja tempaisee pojan miehen maailmaan.....EPÄREILUA. Me aina miehen kanssa vitsaillaan, että äiti tekee työt ja mies korjaa sadon ;-) Ei vaineskaan, elämä on helpottunut sillä saralla aivan huomattavasti, kun mies kelpaa hoitajaksi, nukuttajaksi, lohduttajaksi siinä missä minäkin. Okei, jos suuri hätä yllättää niin ei kelpaa kuin äiti :-) Ja tämä pätee kaikkiin poikiin ;-)

No nyt lopettelen romaanin ja painun tekemään munavoita, että saadaan välipalaakin. On muuten Elmon suurta herkkua tuo karjalanpiirakka ja munavoi :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onpas ollut kiva kuulla kaikkien harvemminkin täällä vierailevien kuulumisia! Hienoa erityisesti, että Amelian (sorry jos meni nikki väärin) perheessä voidaan nyt hyvin. Ja onnea vielä Essulle, Errj:lle, Kiiamarialle ja kenties vielä muillekin plussanneille! Ihanaa myös, että Mareilan isä on päässyt kotiin sairalasta!



Kiiamarian kanssa meillä onkin samat aikataulut ja samat tunnelmat tuon pikku2:n suhteen! Mulla iski lauantaina päälle kunnon väsymys ja etova olo, jotka pysyvätkin sitten päällä koko päivän. Huoh. Huomenna Laura meneekin anopin luokse viettämään mummolapäivää, että saan paremmalla omallatunnolla vaan lojua. Toivottavasti tätä ei kestä kymmentä viikkoa sentään! Ja kyllä, pelottaa edelleen miten sitten keväällä ja kesällä pärjään. Esikoisen odotusajan romanttis-suloiset ajatukset tulevaisuudesta ovat kyllä tarkkaan haihtuneet taivaan tuuliin! : )



Meitä odottajia on nyt tosiaan paljon - toivottavasti teitä muita ei liiemmin ärsytä, jos jututkin välillä pyörivät sen ympärillä : )



MugSkabille vielä; vaikka kirjoitin, että meillä oli NELJÄ vuotta sitten vaikeaa, niin kyllä tämä kulunut 1,5 vuottakin on ollut myös ihan oma lukunsa. Olenkin nyt tässä miettinyt, että meidän pitää kehittää jotain parisuhteen turvasysteemejä ennen kuin kakkonen syntyy, jotta jaksettaisiin jotenkuten vetää sitten yhtä köyttä.



No mutta nyt ei enää toimi aivot täällä päässä, joten on mentävä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille,



t. Ompunäiti 6+5 ja Laura

Olette aivan ihania; tällä kertaa Mareila, Vaakamom ja Mallu!



Kaikki tuntemani ihmiset ovat todella sanoneet, että toisen / kahden lapsen kanssa asiat sujuu yllättävänkin hyvin ja helposti. Pakkohan siihen on siis alkaa uskoa! Itselläni näitä kauhuskenaarioita nousee varmaan sen seurauksena, että olen nyt niin tajuttoman väsynyt ja veto pois. Onneksi tämä on ainakin yleensä vain ohimenevää!



Jaa mutta nyt Laura heräilee tuolla. Nukkuikin tänään 1,5 tuntia, jee.



Lämpimät terkut kaikille,

t. Ompunäiti

Te esikoisten vanhemmat tunnette noin todennäköisesti siksi, että olette esikoisen vanhempia!!!!!!!! Kaikki me olemme kerran sen esikoisen saaneet ja olleet aivan yhtä pihalla ajoittain, koska kaikki on uutta ja ihmeellistä, tilanteet vaihtuvat kokoajan, kehitys tapahtuu hurjaa vauhtia. Niin ja ehkäpä ennenkaikkea emme ole tottuneet niin tiiviisti elämään jonkun toisen ehdoilla ja luopumaan omista toiveista/ ajatuksesta miten jonkin asian kuuluisi/ tulisi mennä.

Toisen lapsen kanssa olette jo kokeneempia, ettekä saa harmaita hapsia jokaisesta vingahduksesta tai näppylästä. Ja ennen kaikkea, se ei ole enää täysin uusi ja tuntematon tilanne :-)



Mitä tuohon rauhallisuuteen tulee, niin meillä oli esikoinen supervilkas, keskimmäinen todella rauhallinen ja Elmo sitten jotain siitä väliltä.

Useinmiten pojat ovat niitä villeimpiä, mutta toisaalta luulen, että yhteiskunta aika karskillakin tavalla hioo alusta lähtien tytöistä rauhallisempia ja " kiltin" tytön rooliin ottavia ja toisaalta taas sallii poikien olla tarzaneita ja supersankareita ( lue villit, äänekkäät leikit)


Olen tainnut viimeksi kirjoitella vauvapuolelle vaikka muiden hippusten kuulumisia olenkin ahkerasti lukenut. Vauvapuolella olin vielä tosi ahkera kirjoittaja ja sitten kirjoitusinto vain katosi kun ei oikein ollut enää mitään kirjoitettavaa....Joka tapauksessa kai joku vielä muistaa minutkin??



Kiva lukea että pinoon on kirjoitellut sellaisiakin joista en ole kuullut pitkään aikaan.



Minäkin ilmoittaudun odottaviin hippusäiteihin, meillä la on joskus toukokuun alussa. Olen vielä töistä hoitovapaalla eli päivät menee toooosi vilkkaan ja vaativan pojan kanssa eli ei mikään helppo juttu kun kärsin samalla raskauspahoinvoinnista ja väsymyksestä. Etukäteen jo pelottaa ensi kevät miten pärjään kahden pienen kanssa kun ei tuota tukiverkostoa ole ihan kovin lähellä. Pitäisi kai muuttaa takaisin kotiseudulle:)



Meidän hippuspoikamme on iso ja hyvin kasvanut poika, oppi kävelemään ennen 1. vuotta mutta ei oikeastaan puhu vielä muuta kuin omaa kieltään. Ymmärtää kyllä kaiken mitä hänelle sanoo.



Tuttia rakastaa vielä kovasti emmekä raaski sitä rakkautta häneltä vielä riistääkään. Poju nukkuu meidän huoneessa omassa sängyssään.



Päiväunet meillä on menneet ihan ranttaliksi; nykyään poika nukahtaa vasta joskus klo 14-15 välillä unille, en ymmärrä mistä moinen yhtäkkinen muutos.



Mukavaa syksynjatkoa kaikille!




Tämä äiti alkaa olemaan jo ihan l-o-p-p-u. Päiväunia ei ole vieläkään nukuttu ja tuolla poika juuri itkee väsymystään isälleen. Höh:(



Kiiamaria, sinullekin suuret onnittelut! Minusta on ihanaa kuulla vauvauutisia, vaikka itse tuskin tulen vähään aikaan ainakaan sellaisia kertomaan.



Siis äsken taphtui jotain tosi kummallista, olis pesemässä jääkaappia (huh, ja sain pestyä), Amanda palloili olohuoneessa ja sitten istahti katsomaan teletappeja. No, ihmettelin kun oli vähän ajan päästä niin hiljaa ja menin katsomaan: tyttö oli nukahtanut itse sohvalle =)



Noi Amandan yöt on kyllä edelleen mitä sattuu. Siis pääsääntö on että nukkuu huonosti mutta sitten on päiviä ja jopa lyhyitä kausia että saattaa nukkua ihan ok. Nyt esim monta kertaa yöllä herää huutamaan ja karjumaan ihan hulluna eikä meinaa millään rauhottua. Tosi rasittavaa! Ja kuitenkin on iltasin ruvennut nukahtamaan itsekseen eli makaan kyllä sängyssä ja Amanda eka vähän halailee, sitten menee itse omaan sänkyynsä, pyytää peiton ja aikansa siinä möyrittyään sitten nukahtaa.



Ja lyömiset, potkimiset ja puremiset on täälläkin tuttua. Tehdäkseen puremisesta hyväksyttävämmän, A on keksinyt että sen jälkeen kun ensin vähän nakertaa äitiä niin moiskauttaa purennan päätteeksi pusun... Mua harmittaa kun noiden isosisarusten mielestä se Amandan läpsiminen (siis että A läpsii niitä) on hauskaa ja sitten nauravat sille. Amandakin tietty luulee että tämä on joku hyvinkin hauska juttu.



Mutta, mä menen jatkamaan siivousta, vuorossa on uunin pesu...

Onpas taas mennyt aikaa viime kirjuttelusta..



Ihan ekaksi Kuningascobralle ja perheelle suuren suuret onnittelut pienestä tytöstä!

Ja samaan syssyyn onnittelut uusille plussanneille! On kyllä oikea plussa-aalto meneillään:) Meille se tuskin tulee käymään ihan lähiaikoina..



Mies tosin myöntyi siihen että voin lopettaa vahvemman reumalääkkeen, kun oloni suhteen en sitä tarvitse,enkä muutenkaan,se teki vain pahaa oloa:(



Kent; Edelliseen pinoon viitaten, eipä se puhekyky tosiaan mahda kiukun keskellä paljoa auttaa..Mut olisi kiva tietää mitä tytsi muutenkin haluaa,tosin nyt on muutamia " äidinkorvalla" :) tunnistettavia sanoja tullut,tai ainakin sinnepäin:)

Imetysgalluppiin; Meillä lopeteltiin kans tammikuun loppupuolella imetystä,eli n.9kk tisuteltiin meilläkin.



Vaakamom; Tosi kamala juttu!! En voi edes ajatella,miten tyhjä olo olisi jos menettäisi lapsen:(



Meillä ollaan kiukuttu muuten nyt lähipäivinä ihan kunnolla, ja etenkin nukkumaan menot ovat yhtä ihmettelyä..Eli Miia ei oikeestaan edes kiukkua illalla, mut jää vaan ihmettelemään käsiään ja jalkojaan ja kääntyilee kyljeltä toiselle..siis ei vaan nukahda, vaikka nukkumaan meneessä olisi vaikuttanut olevan ihan kypsä:0

Tosi kumma juttu..Ja mikähän lie,kun nyt syliin änkeää väkisinkin, ja sitten kun autan syliin,niin joko kampeaa itsensä pois sylistä tai sitten selän taakse tuoliin ja sit onkin kiva kiskoa äitiä(tai isiä,kumpi nyt sattuukaan tuolissa istuaan) hiuksista ja nipistellä..Mikä tytöllä on??Onko tämmöinen normaalia?Kuuluuko uhmaikään tms?

Niin ja välillä sitten ollaan niin kiltisti ja hymyillään kuin naantalin aurinko..kunnes taas seuraava kiukunpuuska iskee..



Nyt pitää taas rientää..

Päivänjatkoja!

-Milenna ja Miia 27.4-05-

Essulle myös suuren suuret onnittelut! On tosiaan vauvabuumi nyt huhtiksissa... Errj, oletko tehnyt jo uuden testin?



Kauan on pitänyt kysyä että vieläkö moni imettää hippuaan? Mehän lopetimme sillon jo aika aikasin eli kun Amanda oli 9kk.



Vaakamomillekin piti kauan sitten vain kertoa että kun sanoit että Elmo tykkää Puuha Petestä niin Amandakin hokee usein täällä " Puu Pepe" mutta se tarkoittaa Amandan kielessä yöpukua - keskimmäisellä on Amandan mielestä niin hieno Puuha Pete yöpuku!



Mun pitää mennä, olen luvannut kirjottaa saksalaissuomalaisen seuran lehteen artikkelin miten suomalaisissa kouluissa käsitellään Venäjän vallan aikaa. Täytyy käydä opetusministeriön sivulla ja meilailla muutamalle koululle (ja konsultoida tietysti isiä, ihan kun on hänen alaansa...) ja sitten yrittää vääntää saksaksi ymmärrettävä teksti ;-)



Palaillaan,



Kent ja Amanda

Mä uskon siihen että alle 3 vuotiaalle riittää tavallinen arki ilman sen ihmeempiä ulkopuolisia virikkeitä. Siis tietysti toisten lasten seuraan ja jonkinlaiseen tekemiseenkin olisi hyvä tutustua. Nykyään kaikki pitäisi olla niin elämyksellistä! Kyllähän meidänkin neiti on välillä turhautuneen oloinen, mutta se on lähinnä mun viitseliäisyydestä kiinni miten siitä päästään yli. Se " vaihtelu" arkeen ei kuitenkaan tarvii olla mitään maita mullistavaa. Meillä esim. sedän luo koiria katsomaan on jo huisin hauskaa.

Ei millään pahalla, mutta luottakaa itseenne hyvät mammat! Mä oon ite mennyt hoitoon aikoinani vasta eskariin ja en ainakaan muista kokeneeni lapsuuttani mitenkään vaillinaiseksi.

Kyllä muakin jännittää mitä uusi vauva keväällä tuo tullessaan. H oli niin helppo, että olen aivan varma että tulokas on koliikkivauva, H on mustis, mä en saa nukkua ikinä ja talo on kuin pommin jäljiltä. Enkä mä koskaan jaksa lähteä kahden lapsen kanssa sieltä metsän keskeltä mihinkään ja molemmista lapsista tulee juroja metsäläisiä. No ei vaan, nää on niitä synkän hetken mietteitä. Täälläkin on monta mammaa joilla on useampi lapsi ja silti he ovat aivan järjissään olevia mukavia ihmisiä! Kyllä me muutkin selvitään!



Onnittelut siis Kiiamarialle ja Errj:lle! Mitenkäs Errj:n rv:t tai la?



Mukavaa viikonloppua kaikille!



mallu 14+3 ja H 260405

Ensinnäkin Onnittelut kaikille vauvan saaneille ja uudelleen raskautuneille!



Ryhis kyseli vuokareseptejä. Nostelin kahtakin eri pinoa, mutta tässä vielä suorat linkit:

alkuperäinen: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=2127744&p=&mpage=1&tmode=1...

muokattu versio: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8372823&t=8226937&appid=&p...



Ja sitten ikivanhaan asiaan, mutta pian taas ajankohtaiseen. Muistelen, että ERRJ kyseli joskus viime keväänä, että miten hanskat/rukkaset/tms. saa pysymään lapsen käsissä. Muistanko oikein? No, vastaan joka tapauksessa :). Kaupoissa myydään sellaisia nipsuja, missä on pätkä leveätä kuminauhaa ja päissä nipsut. Toinen pää hanskaan kiinni ja toinen hihaan. Onkohan noilla joku virallinen nimikin? Joillain olen nähnyt käytössä myös niitä lapsiturvallisia/-lukollisia(?) hakaneuloja.



Kirpeän aurinkoista syysviikon alkua toivottelee

Zitikka & K 9.4.

Tunnollisesti olen viestejä lukenut....heikolla (surkealla) menestyksellä kirjoitellut :-(

Heti ensiksi superlämpimät onnittelut kuningaskobralle......kukas sitä nyt saman syntymäpäivän äidin kanssa haluaisi ;-) Onnea ja voimia myös perheelle.

Onnea myös kaikille tahallaan/vahingossa ;-) raskautuneille. Mietin just viikonloppuna, että sitä alkaa jo enemmistöllä olla 2 kierros vuorossa tai vähintäänkin 2 kierroksen suunnittelu/yritys.....paitsi meillä useamman terroristin omaavilla :-)

Kaikista raskausuutisista olen tosi iloinen, mutta kieltämättä eipä tule yhtään sellainen tunne, että voi kumpa minäkin ;-)

Enköhän minä ole tehnyt jo osani Suomen uusien tulevien veronmaksajien lisäämisessä ;-)



Mitäs muuta....elämä vie eteenpäin tasaseen. Elmo on ollut 2 päivää kipeänä ja kuumeessa, mutta tänään on ollut jo reippaampi, joten ehkäpä se tästä. Sitten pakko jakaa tämä kauhutarina. Ystäväni ystävän 3 vuotias lapsi kuoli viime viikonloppuna. Lapsella oli ollut kova kuume ja yhtäkkiä oli mennyt ihan hervottomaksi. Olivat vieneet sairaalaan, jossa lapsi ihan muutamia tunteja myöhemmin oli kuollut aivokalvontulehdukseen. Ja kyseessä ihan perusterve poika ja ihan tavalliset huolehtivat vanhemmat :-( Voi surujen päivää. Onneksi en kuullut tuota tarinaa eilen, kun Elmolla kuume kieppui 40 asteessa ja oli ihan pihalla :-( Ikinä ei tiedä. Mäkin olen jotenkin tuudittautunut siihen, että kun lapsi on kerran saanut sen Hib-rokotteen niin tuollaiset kauheudet kuin aivokalvontulehdus olisi voitettu :-(

Mulle yksi lääkäri antoi kerran perusohjeen, että niin kauan kun lapsi jaksaa itkeä/vikistä/valittaa ei ole huolen päivää, mutta jos lapsi ei enää edes valita, niin sitten on jo kiire.

Lisäksi eräs mun tuttu (aikuinen) nainen, joutui viikko sitten sairaalaan. Meni sinne pääkivun vuoksi ja todettiinkin herpes-viruksen aiheuttama aivokalvontulehdus :-(

Eli tuntuisi olevan liikenteessä. Ollaanpa tarkkoina näiden murujen kanssa. Olen muuten sen olikos se nyt Konsta, joka sai päälleensä ne kiuhuvat nesteet (tuolla huhtihippusten msn puolella) pitänyt supertarkkaa huolta keittiössä, että Elmo ei tule lähellekkään hellaa.

Näihin surullisiin tunnelmiin.

Vointeja kaikille Hippusille ja vanhemmille,

Aamutuimaan pari kommenttia, elikkäs imetysG: Meillähän tuo imetys loppui heinäkuun alussa, eli ikää Antonilla oli se 1v2kk. Vaikka silloin tuntui kypsältä, niin nyt harmittaa kun lopetin niin " aikaisin"



Milenna: Anton myös puree ja nipistää ja vetää tukasta, on joku vaihe luulisin? Kokeilee omia voimiaan ja on hauskaa kun saa aikuisessa aikaan reaktion. Väärin tekee siinä, mutta jotenkin en ole vielä keksinyt hyvää keinoa, miten sen saa loppumaan. TOki komennan ja kerron, että niin ei tehdä ja nostan pois tilanteesta.



Tänään Anton nukkui pitkästä aikaa hyvin, Anton on jonkun aikaa herännut aamuyöstä ja tullut meidän väliin. Tänään unta riitti melkein puoli yhdeksään ja vasta JÄTTIkakka herätti.



Nyt pukemaan pojat, niin saadaan ulkoistettua itsemme



Mareila+Anton

Kommentoin ekaksi tuohon pikkukakkos asiaan, tosin meillähän ikäeroa pojilla on 4v, mutta jotain laitan silti. Minun kaksi suurinta pelkoa raskauden aikana olivat, että vauva on iso ja vaativa. Molemmat toteutuivat, ja nyt voin sanoa, että hengissä selvisin. Synnytys oli paaaljon helpompi kuin esikoisen, joka oli pikkuinen 3,100. Antonhan oli 4,205. Ja vauva arjesta osasi nauttia enemmän, vaikka vauva oli itkuinen ja vaativa, silti nautin siitä täysillä. Pari vinkkiä, miten sen arjen saa sujumaan



-kantoliina (Anton oli koko ajan liinassa)

-tekee parin päivän ruoan valmiiksi

-nukkuu päiväunet vauvan ja taapeeron kanssa

-antaa itselle anteeksi (jos koti ei ole niin justiinsa)

-pistää miehen illalla hommiin (meillä ei onnistunut, kun mies tulee niin myöhään kotiin)

-ulkoilu on pienen kanssa helppoa, vauva liinaan/rattaisiin ja ulos

-esikoisen voi viedä vaikka puistotädille pariksi tunniksi

-jos on varaa, niin lastenhoitajan voi palkata välillä viemään esikoinen ulos/leikittäämään esikoista sisällä.



Noista virikkeistä, mielestäni Antonille riittää ihan vaan tavallinen arki vielä pitkään. Otan pojun mukaan kotihommiiin, luetaan, maalataan sormiväreillä (hauskaa), piirretään, tai ollaan vaan ja sylitetellään. Toki ulkoillaan.Kiiamarian kysymykseen, minä olen vielä hoitovapaalla, tosin töihin menen ennen kuin meille kolmatta tulee (mikäli ei vahinkoa satu). Mutta yhä edelleen, uskon, että kaikki menee hyvin ja arkikin löytyy omalla painollaa.



Juu noista sormiväreistä, Anton rakastaa maalata niillä. osoittaa vativasti aina väriä mitä haluaa ja suttaaa sillä paperia. Oli tosi hyvä ostos.



nyt ei muista, mitä muuta piti kommentoida, joten toivottelen teille oikein mukavaa päivää



Mareila+Anton



Kivaa oli kuulla Kiiamariasta ja Ameliasta, olenkin miettinyt, että mitä teille kuuluu.



Sitten pika kommentti, niille jotka pohtivat miten pärjäävät uuden vauvan ja hipun kanssa. Hyvin se menee, asiat suttaantuvat aina jotenkin. Ja mitä useampi lapsi, sitä luovemmaksi äiti muuttuu, pakon edessä ihminen kyllä venyy =)



Vielä parisuhde pohdintaa, minä olen huomannut saman kuin Errj,eli lapsen myötä joutuu todella tekemään enemmän töitä parisuhteen eteen. Jotenkin kun Anton on ollut haastavampi, niin parisuhde on joutunut ihan uuden koitoksen eteen, esikoisen vauva-aikana oli paljon helpompi järjestää aikaa yhdessä ja yksin. TÄhän kun lisätään miehen opiskelu ja työt, niin avot siinäpä sumplimista. Ja nolona ja häpeissäni tunnustan, että minä olen meillä se joka viitsii vähemmän. Kun lapset on nukkumassa, tekee mieli mennä sohvan nurkkaan punaviini lasin kanssa ja nollata pää ja olla YKSIN. Onneksi mies muistaa suukotella ja halia. Toinen mitä olen tämän kakkosen syntymän jälkeen huomannut, on että minä kaipaan paljon aikaa olla rauhassa ja yksin. Kummallista sinänsä, koska yleensä haluan olla muiden seurassa ja jutella. Kaipa nämä ovat ohi meneviä juttuja tai ainakin aikaa saa enemmän kun lapset kasvavat.



Nyt tämä romaani loppuu, mukavaa iltaa kaikille. Minulla on laatuaikaa YKSIN, lastenhoitaja on poikia hoitamassa, ihanaa =)



Mareila+Anton

Oikein painajaisten painajainen, varmaan perheelle täysin mahdotonta käsittää ja hyväksyä asiaa!!!



Nyt musta tuntuu että otan itseäni kiinni ja soitan lastenlääkärille ja varaan ajan tuohon rokotukseen aivokalvontulehdusta vastaan. Suosittelivat sitä mutta on maksullinen (joo, no kun ajattelee tuota kertomaasi kohtaloa niin ei paljon voi rahasta samana päivänä puhua). Rokotuksen pitäisi suojata nimenomaan tuota vaarallisinta taudinmuotoa vastaan.

pikaisesti ennen lounasta. Juu ei haittaa, vaikka jutut pyörisivät vähän odotuksenkin ympärillä, kiva muistella omia odotuksia =)



Meillä nukahtaminen on päiväkohtaista, joskus Anton nukahtaa tosi kivasti, joskus töitä saa tehdä enemmän. Meillä ei kummankaan " NYT Anton PÄÄ tyynyyn ja NUKUT" Tehoa, poju yleensä hihittelee vaan. Suurimmaksi osaksi A nukahtaa kun vieä pojun sänkyyn ja toivottelee mukavia unia.



Pää kolisee tyhjää, joten menen siivoamaan



Mareila+Anton

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat