Vierailija

Kyseessä saksanpaimenkoira, siis. olen ikäni niitä pelännyt, sen jälkeen kun lapsena yksi puri minulta korvan lähes irti ja kaulassa vieläkin arvet muistuttamassa. En uskalla mennä käymään hänen luonaan kun sydän hakkaa aivan vimmatusti, en halua että koiraa teljetäänkään mihinkään kun sieluni silmin näen sen saavan oven auki ja hyökkäävän päälleni. Tähänkö tämä suhde nyt kaatuu? onko olemassa terapiaa tämänkaltaiseen kammoon? En tiedä mitä tehdä:( itselläni on myös koira joten mistään yleisestä koirakammosta ei ole kysymys.

Kommentit (2)

Hän ehdotti nimenomaan telkeävänsä koiran toiseen huoneeseen. Itse olen miettinyt että ehkä olisi parempi jos tapaisin koiran ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin hänen asunnossaan, jossain " ei-kenenkään-maalla" en halua mennä koiran reviirille pelkoineni. kuulostaako tyhmältä? :( ehkä puistossa tai vaikka lenkillä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat