Seuraa 

Heippa,



meillä perusiloinen ja VILKAS poika, juuri täyttänyt 3v. Nyt kuitenkin tuntuu olevan todella vaativa, jääräpäinen ja kiljuu kun jotain haluaa ja heti pitäis saada eikä kohta. Ja ensin haluaa maitoa sitten mehua, sitten ei kuitenkaan juo. Menee kylpyyn, tuleekin pois, kun menen kuivaamaan, hyppää takaisin kylpyyn jne. Äitiä huutelee koko ajan, mitään en sais rauhassa tehdä PAITSI siivota ja kokata. Siis niin hirveän kova oma tahto, että joka asiasta saa taistelun aikaan. Pukeminen vaikeeta, syöminen milloin mitenkä jne. Komentelee, pomppii, ei tottele tai " ei kuule" . Oikeasti raskasta. On muuten hyväntahtoinen, pyytää anteeksi, iloinen jne. Aloitti tarhan tänä syksynä ja hyvin on mennyt, on sellaiset 6 tuntia päivässä. meillä on toinen lapsi tulossa alkutalvesta ja nyt vähän hirvittää miten käy...



Niin siis viime ajat on olleet sellaisia, että ole oikeasti miettinyt tukistamista vähän väliä (EN OLE TUKISTANUT) ja miettinyt pitäsikö antaa kunnon vanhan ajan selkäsauna (EN OLE EDES HIPAISSUT SIINÄ MIELESSÄ). Siis mietin näitä omassa päässäni, kun tuntuu välillä että keinot on loppu.

Kommentit (6)

Neuvolan täti kertoi keinon, jota kokeilin suht menestyksellä.

Suosikkilelu lähtee kaapin ylähyllylle esim. päiväksi, jos homma ei

suju. Pojalla se on auto, jota kyllä kaivattiin päivän mittaan.

Muutama kerta riitti, sen jälkeen pelkkä uhkaus tehosi..

tai siis tehoaa.

Luulen, että rauhoittuu ajan kanssa. Täytyy vaan yrittää jaksaa, eikä hermostua pienelle. Oma rauhallisuus ja selkeät rytmit/ rajat tärkeitä. Niin ja äidin/ isän täytyy huolehtia omasta jaksamisestaan eli täytyy olla myös omaa aikaa ja omia juttuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kiljuva kersa on 3v 3kk ja tytto. Ja todella on oikee enkeli kun kaikki hanen mukaansa menee, nyt on alkanut tapella varsinkin syomisesta vahan jokaisen kanssa, ja mita vaatteita puetaan; menee itse omalle kaapilleen ja vaihtelee vaatteita mieltymystensa mukaan esim.

enimmakseen oon yrittany kayttaa sita kuuluisaa ' kaanteispsykologiaa' etta tytteli luuleekin itse tehneen valinnan? Ei se todellakaan ole helppoa, mutta olen kylla jo pyllylle kerran antanu kun aivan mahdottomaksi ryhtyi, melkein ' kiipesi' seinille kirjaimellisesti. Etta rajat pitaa olla, ja molempien vanhempien ja sisarusten pitaa kaikkien olla yhta kovina. Kaipa tuo sitten ajan kanssa; *huokaus


eli tarkastaisin etta teilla on saannot ja rajat, joista pidetaan kiinni. Eli lapsi ei pompota aikuisia, vaan aikuinen ohjaa lasta. Kaverini perheessa kolmivuotiaan holtiton kaytos johtui liian sallivasta kasvatuksesta, jossa lapsi sai paattaa ja maarailla aikuisia. Kun rajoja tiukennettiin ja vanhempi otti selkeasti kasvattajan roolin, pojan kaytos parani huomattavasti.



En tarkoita, etta teilla olisi nain, mutta halusin tuoda vaan tamankin pointin esille mahdollisuutena. Tsemppia!

taitaapi kuulua tuohon ikään. uhmaa taijotain. meillä on sama juttu. ihan samanlaista ei ole jokapäivä, mutta heti jos on jotain erikoista ollut, niinkun esim. on tosi väsynyt, jättänyt päiväunet väliin (minkä tekee nykysin aina kotona) tai päiväkotiin tullut uusi lapsi tms. ei kai tuossa auta muuta kuin olla tiukkana vaan. musta tuntuu että meillä tilannetta ihan helpottaa se että pidän kovan linjan. siis esim. kun poika vekslaa juomisen kanssa, ottaako maitoa vai mehua ja mistä lasista, annan yleensä pari vaihtoehtoa ja sen saa minkä valitsee ensin. jos sitten alkaa vaihteleen mielipidettään, en ala laittamaan juotavaa uusiksi tms. sitten yleensä sanon, että juo nyt sen mikä laitettiin tai saa olla juomatta. tuntuu että vaikka poika on uhmis ja kiukuttelee paljon, menee kaikki kuitenkin sujuvammin kun pidän saman linjan kokoajan. tietysti se on melkoista uhkailua ja kiristystä kokoajan, mutta minkäs teet kun ei hyvällä onnistu.

mutta siis koita kestää. jos ei muuta niin aika parantaa tilanteen.

- yritimme pysyä johdonmukaisina; jos ruokapöydässä ei saa pelleillä ja riehua niin sitä ei saa tehdä tänään eikä huomennakaan eikä.....

- huutaminen ei meillä yleensä auta vaan lähinnä pahentaa tilannetta (joko lapsi " kuuroutuu" tai sitten pelästyy eikä pelko ole hyvä isäntä...)

- lahjomista vältetään, mutta hyvää käytöstä voi palkita kun asiasta on sovittu etukäteen

- jos meillä lapsilla menee överiksi niin meillä on käytössä tuumaustuoli, johon sitten istutetaan hetkeksi rauhoittumaan ja miettimään mitä tuli tehtyä. Ja siihen sitten välillä istutettiin varmaan kymmenen minuutin välein....

- jos pöydässä riehuu eikä suostu syömään niin sitten otettiin pöydästä pois! Tosin annoimme mahdollisuuden tulla takaisin jos käytös muuttui hyväksi, mutta jos pöydästä jouduttiin poistamaan toisen kerran peräkkäin niin sitten ei ollut takaisin tulemista (yleensä kyllä yksi kerta riitti ja sen jälkeen söivät kiltisti). Sama kikka muuallakin; jos kylpy ei maittanut niin pois sitten jne.

- ulos lähdöt ja sisälle tulot olivat jossain vaiheessa pojallemme kohta jossa kiukuteltiin ja vänättiin; otimme käyttöön seinälle ison kartongin jossa oli viikonpäivät; jokaisesta hyvin sujuneesta ulos ja/tai sisään tulosta sai kaksi tarraa, ja jos oli vain pientä huomauttamista niin yhden tarran muutoin jäi ilman tarraa. Se oli käytössä varmaan kuukauden ajan ja toimi meillä hyvin!

- ja sitten lisäsimme tarkoituksella: syliä, halia, silmiin katsomista ja lapsen todellista kuuntelemista sekä arki askareisiin enemmän mukaan ottamista

Tässä meidän survival keinoja - keksikää itse lisää!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat