Vierailija

Tilanne: elokuussa 2005 käynnistyi rakennusprojekti ja helmikuussa 2006 pääsimme muuttamaan. Tämän jälkeen talossa oli vielä edessä yläkerran rakentaminen, pihan laitto (nurmikko) ja autotallin rakentaminen. Mies on näissä edellä mainituissa töissä viettänyt täysin aikansa marraskuusta lähtien, siis töiden jälkeen, lomat, viikonloput jne. Meillä on 4 lasta joiden kaikki asiat ovat olleet täysin minun hoidettavana kodinhoidon lisäksi. Lisäbonuksena esikoiskaksosten ekaluokan alku, toisen puheopetus yms.



Olen aina ollut pärjääjä ja nytkin lasten asiat hoitanut ja kohtuulisesti pärjännyt. Olen siis kotona, nuorin 2v. Nyt kuitenkin tuntuu että en enää kertakaikkisesti jaksa. Minulla ei ole ollut minkäänlaista omaa aikaa tammikuun jälkeen paitsi kerran olen käynyt kampaajalla ja kerra kosmetologilla. Kaikkialla muualla olen ollut lasten kanssa: kappareissut, vierailut ym ym ja yrittänyt pitää rakennusprojektista huolimatta lasten elämää mahdollisimman normaalina ja suhteita sukuu ja ystäviin yllä.



Mies ymmärtää ja ei ymmärää. Sanoo ymmärtävänsä mutta ei kutenkaan. Pientä hetkeä omaa aikaa minulle ei löydy. aina sanoo että kun saan tämän homman tehnyä niin sitten mutta sitten onkin jo taa joku toinen homma. Lisäksi esittä toivomuksia että jaksaisin ulkolla lasten kanssa (2v erittäin vilkas ja hankala tapus ulkoillessa) mutta ei itse ole kuitenkaan valmis olemaan pientä hetkeä molempien lasten kanssa. Isommat tietysti ulkoilevat jo itsenäisesti mutta kaksi nuorempaa tarvitsevat aikuisen vahtiin. isomman kanssa on kyllä valmis ulkolemaan kun hän on hyvin rauhallinen ja kiltti.



Minä olen niin puhki ettei enää pysy asiat päässä, ei päivämäärät tai ajat. Neuvola ajat joudun tarkistamaan sataan kertaan ja silti odotushuoneessa pelkään olevani väärässä paikassa väärään aikaan. auotn ratissa " nukahdan" eli vaivun niin ajatuksiini että voin hyvin ajaa 30km muistamatta siitä yhtään mitään. En siis enää uskalla liikua juuri pitkiä matkoja autollakaan. Salaa mielessä pyörii ajatus siitä että pakkaisi matkalaukun, tyhjentäisi tilin ja katoaisi.



Ja kuitenkin tunnen että rutisen turhasta ja että kyllä minun pitäisi pärjätä. Pitääkö?

Kommentit (2)

eli kunnian himoinen projektiensa suhteen ja myös sellainen että ei saa rauhaa ennen kuin projekti on saatettu loppuun. Myös mies on väsynyt ja kaipaisi lomaa mutta ei pysty rentotumaan kun se tämä ja tuo on tekemättä. Olemme pikku juttuja ja irtiottoja yrittäneet tehdä mutta miehellä on aina kiire kotiin " kun ehtisin tehdä sitä sun tätä ennen kuin tulee pimeä" *Huok*



Sairasta mutta toivoisin että tulisi joku mikä pakottaisi miehen seisahtumaan esim minä skitoasin tottalisesti tms. Mutta kun minä en edes sekoa. On tullut pahemmastakin selvittyä hengissä ja ilman isompia sekoiluja vaikka aika lähellä pohjaa on tullut käytäkin.

Tiedetään että ihmiset eroavat eniten juuri suurien haastavien projektien aikana perheessä.



Tarvitsette lomaa koko perhe. Onko mahdollista järjestää? Ja sinulle/miehelle myös omaa aikaa.



Mahtava perhe sinulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat