Seuraa 

Eli nyt kaikki tarinoita kehiin ICSI hoidoista. Onko miten onnistuneet ja millaiset taustat teillä on olleet ja mitä kannattaisi ottaa huomioon?

Meillä taustalla miehellä syöpähoidot-> siittiöt kuolleita, tosin pieni määrä on onneksi pakkasessa. Nyt olisi sitten tarkoitus yrittää niillä hedelmöittää minut. Minulla on reippaasti ylipainoa, jota koko ajan yritän pienentää, hitaasti ja ehkä varmastikkin. Kierto ollut aina normaali ja melkein kellon tarkka, siinä ei siis ongelmia. Olen tupakoinut vuosia, mutta nyt vähentänyt, voisi jopa sanoa lopettanut polttamisen. Paniikki iski kunnolla, kun sairaalasta tuli hoito-ohjelma, nyt se siis alkaa ja muuttuu todelliseksi! Sumut olisi tarkoitus aloittaa ensi viikon alussa ja siitä kahden viikon päästä pistokset. Munasolujen keräys on vkolla 43 ja jos oikein ymmärsin, niin samalla viikolla tapahtuisi myös istutus???

Tärkeinpänä kysyisin sitä miten olette selvinneet negatiivisista tuloksista? Itse yritän kovasti asennoitua ja muistuttaa, että onnistumisen mahdollisuus on niin pirun pieni, että turha edes toivoa, mutta samalla kumminkin salaa toivoo! Nyt sitten jo etukäteen pelottaa miten suhtautua siihen, että testi näyttää negaa!!!

Kommentit (8)

Kiva saada hieman asiaa jo aukenemaan...Mitä ne Lugesteronit ovat? Ilmeisesti niitä piikkejä? Mulla kun on resepti vasta yhteen lääkkeeseen Synarela nenäsuihkeeseen. Eli on siitä ensimmäisestä kerrasta se hyöty ainakin, että saa selville miten omat munasolut toimii ja käyttäytyy yhdessä miehen pakastettujen siittiöiden kanssa. Kaikkien kertomukset edelleen tervetulleita.

Olemme juuri käyneet läpi lapsettomuustutkimukset ja miehen siittiöiden vähyyden & huonon liikkuvuuden vuoksi icsi on meille ilmeisesti ainoa hoitomuoto, jonka onnistumisesta on toivoa.



Ennen hoitoja lääkäri suositteli, että miehen kromosomit pitäisi tutkia mahdollisten poikkeavuuksien varalta - ilmeisesti sen vuoksi, että kun siittiöt eivät normaaliolosuhteissa pystyisi hedelmöittämään munasolua, niin halutaan varmistaa ettei niissä ole suurempaa vikaa.



Onko icsi-hoitoja käyneille tehty tällaisia tutkimuksia, ja onko mitään käsitystä siitä, mitä ne mahtaisivat maksaa yksityisellä klinikalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tosin meille ei ole tehtyä ikinä icsiä, mutta muutama ivf. Prosessi on kuitenkin suht samanlainen. IVF:ssä ja ICSI:ssähän on tarkoitus saada kasvamaan mahdollisimman monta munarakkulaa. Meillä munarakkuloita on saatu kasvamaan kerrasta riippuen 7-30. Määrä saattaa siis huimasti vaihdella, riippuen mm. lääkityksestä. Kaikissa munarakkuloissa ei suinkaan välttämättä ole munasolua, eli osa rakkuloista on tyhjiä. Meillä on aina suurin osa munarakkuloista ollut tyhjiä, joten munasolujen määrä on ollut kerrasta riippuen 4-7, huima kato siis ollut suhteessa munarakkuloiden määrään. Saadut munasolut sitten hedelmöitetään ja toivotaan, että hedelmöitys onnistuu ja syntyneet alkiot alkavat jakautua. Tässäkin vaiheessa meillä on aina muutama munasolu tai alkio jouduttu viallisuuden (ei hedelmöity, monitumaisuus, jakautuminen ei tapahdu normaalisti tai alkiot kuolevat tms.) takia heittämään roskiin. Yleensä alkioita viljellään noin kaksi-kolme päivää, niin että ne ovat nelisoluisia ja sitten alkio (tai joskus kaksi) siirretään kohtuun. Toisinaan tehdään pidempi viljely ja odotetaan, että alkiot ovat jakautuneet esim. kahdekansoluisiksi.



Siirto on siis yleensä pari päivää punktiosta. Jos siirtopäivänä teillä on hengissä esim. yhdeksän alkiota, niin niistä yleensä yksi siirretään kohtuun ja loput kahdeksan pakastetaan pareittan (aina kaksi alkiota yhteen olkeen). Tätä siis edellinen vastaaja tarkoitti pakastetuilla alkioilla. Jos tämä teidän ensimmäinen ns. tuoresiirto ei onnistu ja raskaus ei ala, niin seuraavaksi tehdään pas eli pakastetun alkion siirto. Tällöin pakkasesta otetaan sulamaan yksi olki, jossa on siis kaksi alkiota. Sulatuksessa käy yleensä katoa, joten molemmat alkiot eivät välttämättä suinkaan selviä sulatuksesta. Jos molemmat selviävät, niin taas tilanteesta riippuen siirretään yksi tai kaksi alkiota tai sitten toinen selvinnyt pakastetaan uudelleen (jos on enää pakastuskelpoinen). Kakki pakastealkiot käytetään ennen kuin ryhdytään seuraavaan ivf:ään tai icsi:iin. Yksi ivf/icsi pitää siis sisällään tuoresiirron ja kaikki pakastesiirrot. Näin ollen kolmeen ivf:ään tai icsi:iin saattaa sisältyä useita siirtoja riippuen pakastealkioden määrästä. Aina tosiaan pakasteeseen ei kuitenkaan saada mitään.



Me olemme olleet hoidossa helsingin nkl:lla ja siellä meille on sanottu, että tekevät kolme ivf:ää/icsi:ä (passeineen), mutta tapauskohtaisesti voidaan harkita neljättäkin.



Testipäivänä toiveet ovat aina korkealla ja negan osuessa kohdalle maailma romahtaa. Minun kohdallani uuden hoidon suunnittelu ja aloitus on aina helpottanut oloa ja taas nostanut toivon pintaan. Jotenkin siitä syvästä suosta on siis aina noustu. Aina lääkärit eivät osaa sanoa, että miksi hoidot epäonnistuvat, mutta toisinaan jo hoidon aikana tulee esille syitä: alkioden laatu, hedelmöittyminen, jakautuminen, limakalvon paksuus jne. Meillä on myös osunut kohdalle yksi biokemiallinen raskaus ja yksi keskenmeno, joille ei sen kummempaa syytä ole yritetty edes löytää. Valitettavastihan raskaus ei suinkaan aina ala vaikka hoito sinänsä teknisesti onnistuisi täydellisesti. Samoin varhaisia keskenmenoja sattuu tietenkin samalla lailla kuin luomuraskauksissakin.



Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että 80% lapsettomista saavat avun hoitojen avulla, eli suurimmalla osalla hoidot onnistuvat ennemmin tai myöhemmin! Ja usein esim. toisessa ivf:ssä on paremmat onnistumismahdollisuudet kuin ensimmäisessä, koska esim. lääkemääriä voidaan tarkentaa tai lääkkeita muuttaa edellisestä kerrasta. Toivotaan, että tekin kuulutte tuohon ennemmistöön, joka lopulta onnistuu! Onnea tulevaan hoitoon!


Itselläni takana 7 ICSIÄ ja valitettavasti me kuuluimme siihen noin 20% joukkoon, joilla raskaus ei alkanut hoidoilla :(



Hoidot olivat itselleni fyysisesti suhteellisen " helppoja" . Punktiot olivat suhteellisen kivuttomia ja kestivät vain hetken syystä, että munarakkuloita ei koskaan ollut yli kymmentä. Soluja saatiin 6-10 ja ne mikrohedelmöitettiin. Meillä kaikista suurin ongelma ilmeni jakaantumisvaiheessa eli alkiot eivät lähteneet kunnolla jakaantumaan tai niissä oli muuten " valittamista" . Syytä ei koskaan varmaksi osattu sanoa miksi näin kävi; vikaa oli meissä molemmissa. Tästä syystä kokeilimme myös luovutettuja munasoluja, jotka sitten icsattiin mieheni siittiöillä. Tulos oli ihan yhtä huono kuin omillakin soluilla...



Alkioita viljellään yleensä 2 päivää eli jos vaikka punktio on maanantaina niin siirto on keskiviikkona. Tällöin alkiot ehtivät jakaantumaan yleensä 4-soluisiksi, joskus useampisoluisiksikin. Meillä siirrettävät alkiot olivat aina 4-soluisia.

Viljely voidaan tehdä myös päivän pidempänä, jolloin nähdään miten alkiot jatkavat jakaantumistaan tuon nelisoluvaiheen jälkeen... Meillä näin tehtiin yhden kerran, jolloin yksi alkioista jakaantui 7-soluiseksi. Parillinen määrä soluja olisi aina " ihanne" .



Punktiossa sinulle laitetaan käteen kanyyli, jota pitkin saat sekä rauhoittavaa lääkettä että kipulääkettä. Sitä voidaan annostella sitten toimenpiteen aikana lisää tarpeen niin vaatiessa. Pitää vaan itse uskaltaa sanoa, jos tuntee liikaa kipua. Ainakin itselläni on aina ollut verenpainemittari kiinni kädessä koko ajan ja sitä on mitattu muutaman kerran toimenpiteen aikana.

Mies kannattaa ottaa henkiseksi tueksi mukaan punktioon. Hän voi katsella kauempaa (on pääsi takana eikä suinkaan edessäsi..) tai pitää vaikka kädestäsi, jos kovasti pelottaa.

Punktion jälkeen klinikalla pitää levätä noin 2 tuntia ja kipulääkettä saat tarpeen mukaan. Saattaja pitää olla aina mukana, muutoin eivät päästä sinua sieltä lähtemään. Autolla ajo on myöskin kielletty (olisiko ollut 24 tuntia toimenpiteestä).



Ainakin Väestöliitossa käytäntö on se, että mies antaa siemennesteensä punktion jälkeen.Teillä tilanne tosin on eri eli ilmeisesti sperma otetaan sulaamaan jo edellisenä päivänä(varmaa tietoa tästä asiasta minulla ei ole!!) Lääkäri tulee kertomaan sinulle paljonko munasoluja on saatu ja antaa soittoajan (saat seuraavana päivänä soitella moniko soluista on hedelmöittynyt) ja lisäksi saat siirtoajan jo valmiiksi. Myös Lugesteronien aloittamisesta saat kirjalliset ohjeet. Tuossa samaisessa lappusessa on myös testipäivä ja soittoaika lääkärille valmiina. Tämä on siis Väestöliiton käytäntö- voi poiketa muiden hoitopaikkojen käytännöstä!



Masu voi (ja usein onkin) olla illalla suhteellisen arkana eli särkylääkettä kannattaa varata kotiin valmiiksi. Voit saada hoitopaikastasikin mukaan jotain vähän vahvempaa sorttia, jota voit sitten tarvittaessa ottaa.



Sairaslomaa saat " normaalissa tilanteessa" punktiopäivän sekä 2 seuraavaa päivää eli siirtopäivä on myöskin vielä sairaslomapäivä. Mikäli on kipuja tai muutoin tilanne niin vaatii, saat toki pidemmän sairasloman. Miehelle kirjoitetaan sairaslomapäiväksi tuo punktiopäivä, muttei muita.



Alkionsiirto on lähes aina kivuton toimenpide, jossa pitkällä muovikatetrilla viedään ultraääniohjatusti alkio (tai alkiot) kohtuusi :) Se on aina jännä toimenpide, kun saa pienen ihmisenalun masuunsa.

Alkionsiirrossa virtsarakon tulee olla täynnä niin siirto onnistuu paremmin.

Siirto ei vie kauan aikaa ja pääset heti lähtemään kotiin. Mitään saattajaa ei tällä kerralla tarvita :)

Mikäli alkioita on saatu aikaiseksi enemmän kuin siirrettävä määrä ( 1 tai 2 siirretään, ensimmäisellä kerralla yleensä 1 riippuen vähän alkioiden laadustakin) ne voidaan pakastaa. Pakastus tehdään niin kutsuttuihin olkiin, johon laitetaan yleensä 2-4 alkiota per olki. Toki ihan yksikin alkio voidaan pakastaa, mutta pitää muistaa, että kaikki alkiot aika harvoin selviävät sulatuksesta. Huonoja alkioita ei kannata edes pakastaa. Tällöin mikäli parin viikon päästä testi näyttää harmittavaisesti negatiivista, voidaan seuraava hoito tehdä niin, että sulatetaan pakkasessa olevia alkioita (tai alkio) ja siirretään sellainen. Tällöin ei tarvitse käydä läpi pistoshoitoa eikä punktiota. PAS:sia varten on ihan omanlaisensa hoitokaavio, jossa yleensä kasvatellaan kohdun limakalvoa. PAS voidaan tehdä myöskin luonnolliseen kuukautiskiertoon.



Ja sitten alkaakin se ikävin vaihe koko hommassa....eli se kahden viikon piinallinen odotus ja tunteiden vuoristorata. Itseään tulee tarkkailtua koko ajan :( Totuus on kuitenkin se, että oikeastaan mikään oire ei kerro suuntaan eikä toiseen... Lugesteronit voivat aiheuttaa monenmoisia oireita, joita helposti voi luulla raskausoireiksikin. Toisaalta taas hyvin monella on olo, että kuukautiset alkavat millä hetkellä hyvänsä ja se taas voi olla merkki myöskin alkaneesta raskaudesta :) Tunteet vaihtelevat suuresta toivosta totaaliseeen epätoivoon ja kaikkea siltä väliltä....



Testipäivä on hoitopaikasta riippuen 14-16 päivää alkionsiirrosta. Puhutaan ns. PiinaPäivistä eli kun täälläkin olet nähnyt monien merkkaavan PP 10 tai PP 12 jne.. Niin se tarkoittaa sitä montako päivää alkionsiirrosta on aikaa :)



Jossain hoitopaikoissa on käytäntö, että mennään verikokeeseen tuona virallisena testipäivänä ja joissain taas käsketään tekemään raskaustesti ihan kotosalla. Itselläni on aina ollu tuo jälkimmäinen vaihtoehto. VAIKKA jonkinlaista vuotoakin esiintyisi ennen testipäivää niin EI kannata vaipua epätoivoon!! Varsinkin pienimuotoinen vuoto on hyvin hyvin tavallista, vaikka raskaus olisikin alkanut eli Lugesteroneja ei tule lopettaa ennen aikojaan vuodosta huolimatta!!!



Totta kai sitä pelottaa, että hoito ei onnistu ja toisaalta taas sitä on hirvittävän toiveikas onnistumisen suhteen :) Kannattaa ajatella realistisesti, ei liian luottavainen onnistumisen suhteen, mutta toisaalta ei kannata ajatella liian pessimistisestikään. Itse olen koittanut suhtautua aina varovaisen toiveikkaasti, mutta kyllä täytyy myöntää, että ne ensimmäiset epäonnistumiset olivat kaikkein pahimmat :( Pian niistä kuitenkin ylitse pääsin, mutta ainoastaan aloittamalla uuden hoidon mahdollisimman pian!!



Me lähdimme hoitoihin julkisen puolen kautta, joka tarjosi meille 3 hoitoa " ilmaiseksi" eli maksoimme polikäynnit sekä lääkkeet itse. Julkisella kuitenkin joutuu yleensä jonkin aikaa odottamaan aina seuraavaa hoitoa eli heti ei pääse aloittamaan uutta hoitoa mikäli menee pieleen. Eihän toki ole ihan täysin suositeltavaakaan aloittaa HETI uutta hoitoa vaan olisi hyvä pitää ainakin 2 kk taukoa. Itselläni vaan pää ei olisi kestänyt sillä olisimme joutuneet odottamaan ainakin puoli vuotta hoitojen välillä eli kävimme aina noiden julkisen hoitojen välillä yksityisellä. Näin ollen hoitojen väliin ei jäänyt kovin paljon aikaa ja se sopi minulle. Kroppani palautui nopeasti hoidoista ja henkisesti olin valmis aina uuteen koitokseen.

Meillä siis eka, kolmas ja viides hoito tehtiin julkisella ja toinen, neljäs ja kuudes sekä seitsemäs yksityisellä.



Tällaisia ajatuksia minulla... Hoidoista ei minulle jäänyt minkäänlaista negatiivista kuvaa paitsi ettei ne tuottaneet meille tulosta. Henkisesti toki ovat rankkoja varsinkin mikäli joutuu käymään läpi useampia hoitoja, mutta kuitenkin hyvin moni saa kaipaamansa lapsen näiden hoitojen ansiosta eli etukäteen ei kannata lähteä murehtimaan sitä onnistuuko ensimmäinen hoito vaiko ei :)

Itse tulin sitten hoitojen jälkeen jollain ihmeen kaupalla raskaaksi ihan " luomusti" ja vauva syntyy ihan näinä päivinä....Että en menisi väheksymään sitä psyykkistä puolta mikä on näissä hommissa aina mukana. Itselleni tuo lapsettomuus oli elämän suurin asia ja voin henkisesti aika huonosti sen vuoksi...ehkä kroppani ei sen takia halunnut toimia enkä tullut raskaaksi...?? Ken tietää....



KOVASTI ONNEA TEILLE ALKAVAAN HOITOONNE JA TOIVOTAAN PIKAISTA ONNISTUMISTA :)



Toivottelee: Je_Ni



P.s Toivottavasti ei tullut ihan hirvittävän sekavaa selostusta aiheesta...kysy rohkeasti mikäli kerroin jotain epäselvästi :)



Ihan mielenkiinnosta utelen kun teillä noin pitkä hoitohistoria, että saitteko yhtään pakkaseen millään hoitokerralla ja tehtiinkö pas? Epäilen ite et meillä olis häikkää soluissa, pakkasessa olis 4 mut saas nähä selviääkö sulatuksesta.

Montako ICSI:tä yleensä tehdään julkisella puolella? Meillä puhuivat kolmesta ja siihen voisi kai sitten anoa jotain jatko mahdollisuutta??? Ensimmäisellä kerralla tuntuu, että ei oikein tiedä mitä pelkäisi eniten: hoitoja vai negatiivista tulosta! Minulla on siis aivan järjettömän alhainen kipukynnys ja pyörryn joka kerta, kun nään injektioneulan...GREAT! Onneksi ne pistokset on kynässä, jossa ei ole pitkään neulaa kestettävänä, muuten ei tulisi mitään!

Mitä tarkoitit pakastettuihin alkioihin pääsemisellä?? Siis mitä se on ja mihin se auttaa? Sorry tyhmät kysymykset, mutta olen aivan pihalla tästä kaikesta!

Osaavatko lääkärit antaa mitään vihjeitä siitä miksei tärppää tai onko asialle mitään tehtävissä?

Meillä on takana 2 icsiä.

Alkionsiirto on joo muutaman päivän päästä punktiosta, jos kaikki on mennyt hyvin (meillä punktio on ollut aina ma, ja siirto ke). Molemmissa siirroissa olen siis testannut negaa, eikä pakastetun alkion siirtoonkaan ole vielä päästy. Tuo negan testaaminen ekalla kerralla oli kyllä suoraan sanottuna hirveää. Odotukset olivat niin korkealla, ja sitten kun sitä toista viivaa ei tullutkaan siihen testitikkuun... :( Toisella kerralla vuoto ehti alkaa jo ennen kun pääsin testaamaan. Kyllähän siitä pettymyksestä sitten ajan kanssa pääsi yli.

Toivotaan että teillä käy parempi tuuri!!






Yhtään ainutta kertaa ei saatu pakkaseen yhtään mitään :( Oli jokseenkin " turhauttavaa" AINA aloittaa kaikki ihan alusta...mutta minkäs teet, kun alkiot eivät halunneet jakaantua.

Soluistahan keskimäärin 50% hedelmöittyy ja se piti meillä kutinsa yleensä aina, jopa enemmänki hedelmöittyi. Isoin ongelma oli siis juuri tuossa jakaantumisvaiheessa. Joskus siirtopäivänä oli " hengissä" vielä 3 alkiota, joista sitten 2 siirrettiin ja yksi oli sen verran surkea reppana, ettei kannattanut lähteä pakastamaankaan. Yleensä siirrettiin yksi " kaunis" alkio ja toinen vähän huonompi laitettiin seuraksi.



LUGESTERONIT ovat keltarauhashormonia, jota aletaan käyttämään sitten punktion jälkeen. Eri klinikoilla on eri käytäntöjä sen aloittamisen suhteen. Itse olen aloittanut joko päivää ennen siirtoa (eli punktiosta seuraavana päivänä), siirtopäivänä taikka jopa päivää siirron jälkeen.

Nuo Lugesteronit ovat pieniä " palluroita" , jotka laitetaan emättimeen. Sieltä sitten imeytyvät. Ovat jossain määrin suttuista tavaraa.

Nuo voi periaatteessa ottaa myös suun kautta, mutta voivat joillekin aiheuttaa kovaa päänsärkyä ja suurin osa käyttääkin " Lugeja" emättimeen laitettuna.

Muitakin vaihtoehtoja tuon Lugesteronin tilalle on, mutta tuo nyt on kaikista yleisin mitä käytetään.



T. Je_Ni

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat