Vierailija

että on vanhempia, jotka eivät saa mitään apua. Hyvä esimerkki on mielestäni esim. Vauva-lehdessä toimittajien kotihoito vs. päivähoito -kirjoitus. Siinä kotona lapsiaan hoitava äiti näkee kerrostalon pihalla muita lapsia ja äitejä, joista on juttuseuraa ja leikkipuistoihin voi mennä, joista löytyy taas seuraa. En sitten muista oliko vielä isovanhemmat ja ystävät, jotka voivat auttaa.



Mutta kaikilla ei ole tuota. Emme asu kerrostalossa, lähistöllä ei ole leikkipuistoa eikä samanikäisiä lapsia tai aikuisiakaan. Toiset isovanhemmat asuvat lähellä, mutta eivät hoida lapsia. Toiset isovanhemmat asuvat kauempana, mutta toinen on liikuntarajoitteinen. Yli puoli vuotta on menty 2 h pätkäunilla öisin, päivisin ei ole nukuttu. Että jokainen voi miettiä, että kuinka väsynyt tuosta tulee.

Sivut

Kommentit (52)

Nykyään pitäisi aina saada apua vaikka itseasiassa ei sitä edes tarvita, on vaan niin uuavutonta ja tyhmää porukkaa, kun ei käsitetä että elämä muuttuu kun lapsia tulee.

Kannattaa harkita ennen kuin niitä muksuja alkaa vääntämään niin ei tarvitse narista tuollaisista itsestään selvistä asioista kuten väsymys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kestäisin kotonaoloa paljon paremmin jos voisin tässä päivän aikana rupatella naapurien kanssa, kahvitella ystävien kanssa kahviloissa, käydä puistoissa, kutsua ystäviä kylään, harrastaa yms. Mutta kun ei ole mahdollisuutta!!! Maalla asumme, ja useimmat tuttavistani ovat töissä. Kotona tässä kylällä on vain joitain mummeleita eikä heitä paljon ulkona näy:((. Lähimpään leikkipuistoon on 20 km eikä siellä ikinä näy muita lapsia.



Ne päivät menee tosissaan paljon helpommin jos on ohjelmaa, esim. että joku kaveri käy meillä tai jos isovanhemmat tulevat apuun. Niinä päivinä kun oon täällä yksin 8-19 niin hulluksihan sitä melkein tulee!



Eikä sitä täältä 40 km:n päästä aina viitsi raahata 3 lasta autolla kaupunkiinkaan. Kalliiksi tulee sekin:(.



Onneksi muutamme täältä joskus pois, sääli vaan kun tuli tänne koskaan muutettua. Mutta mistäpä sitä tiesikään MILLAISTA on olla kotona lasten kanssa???

lapsia kotona, jos mulla ei olisi paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa tuulettaa päänuppia, ja sen lisäksi vanhemmat, jotka ovat todella paljon apuna, esim. ottavat lapsia viikoittain hoitoon. Välillä ottavat isomman, jotta saan aikaa vauvan kanssa, ja välillä taas päinvastoin. Pitävät molempia, jos mun pitää mennä esim. kampaajalle tai lääkäriin. Asumme myös kaupungissa, joten pääsen kerhoihin ja muihin äiti-lapsipaikkoihin vaivattomasti. Miehestäni ei ole juuri mitään apua ja en ole kotiäitityyppiä, joten sekoaisin varmaan muuten.

On se rankkaa. Ja kuka vaatii kotihoitoa? Ei tietääkseni mikään virallinen taho, eli töihin pääsee kun haluaa. Ja eikö teillä tosiaan miehet osaa hoitaa lapsia? Tarvitaanko siihen aina joku muu?

koska voisi sitten asua missä haluaa? Tuskinpa vain. Eläisi nyt sinkkuna jossain kaupungissa.



Tartuin vain siihen, kun joidenkin mielestä on niin yksinkertaista valita, missä asutaan. Ei se nyt ihan niinkään mene, sillä tuollaista kokonaista maatilaa ei ihan ole mahdollista siirtää juuri sinne, missä haluaa asua.

Me asuimme aikaisemmin maalla, ei samanikäisiä (tai edes lähellekään) lapsia lähimaillakaan, itsellä ei mitään seuraa päivisin kun mieskin tietysti töissä. Isovanhemmista ei ole lasta hoitamaan; toiset alkoholisteja ja toiset asuvat satojen kilsojen päässä. Sitten vielä autoa ei ollut muutamaan kuukauteen. Hulluksihan siinä meinasi tulla!



No, sitten piti tehdä ratkaisuja; pistimme talon myyntiin ja muutimme " ihmisten ilmoille" . Ja menin töihin.



Paikkakunnan vaihto ei tietysti ole mitään helppoa, mutta asioita on mietittävä omankin jaksamisen kannalta. Jos äiti voi huonosti, niin se vaikuttaa kyllä muuhunkin perheeseen.

meidän mummi, joka ei lastenlapsia juuri hoida, antaa ulospäin kuvan oikein äidillisestä ja lapsirakkaasta mummista. Toisekseen, ei sitä osannut kuvitella kaipaavansa niin paljon aikuiskontakteja yms. ennen kuin oli ollut kotona vuoden verran. ap



Vierailija:

Lainaus:


Ihan oikeasti kannattaisi miettiä arkea ja jaksamista jo ennen lasten hankintaa, tai sitten vain yksinkertaisesti tosiaan palata pian töihin. Totta kai " korvessa" asuessa ilman aikuiskontakteja, kerhoja jne. varmaan alkaaa helposti pinna kiristyä. Mutta itsehän kai tuon paikan olette asuinpaikaksenne valinneet?



Ja tosiaankin ei se työssäkäynti ja lasten hoitoon raahaaminenkaan mitään kevyttä hommaa ole, varsinkaan huonoilla yöunilla. Joillakin on pian mieli muuttunut, ja pian haikailevat takaisin kotiäitiaikoihin.





Juu ei ole pääkaupunkiseudun hinnoilla oma valinta.



Vierailija:

Lainaus:


mutta tavalla tai toisellahan jokainen valitsee missäpäin ja millälailla haluaa asua, eli jos haluaa asua omakotitalossa ' ' korvessa' ' luonnon keskellä niin se on ihan oma valinta : )

voisin hoitaa lapsiamme kotona. Maksoimme korkoja vain 250 ja asuntoa yhteensä 400. Eli 400 asumiseen on todella vähän, kun samanlaisesta maksaisimme vuokraa 750! No, ostimme kerrostalosta, että olisi ihmisiä ja kerhoja ympärillä. Miehellä työpaikka lähellä. Palkka 2000. Sai paremman työn, palkka 3800 ja jouduimme ostamaan auton reissuhommien takia. Olisiko pitänyt miehen jäädä entiseen työpaikkaan? Siinä ei tarvinnut autoa. Lisäksi tutustuin 4 vuoden aikana ihmisiin. Yksikään tuttu alkumetreiltä ei enää ole kotona, yksi taisi hoitaa himpun yli 1-vuotiaaksi lastaan. Olen joutunut hankkimaan 3 kertaa uudet tutut. Kenestäkään ei le ollut vuosien saatossa puistokaveriksi kuin muutaman kuukauden pätkissä. Arvaa kiehtooko enää edes tutustua keneenkään? Nyt joudumme muuttamaan taas, kun lähden töihin. Eli tämä oli tiedossa, joten motivaatio kotiutua ja tutustua oli 0, mutta koko ajan joku kuitenkin tutustui minuun. Mutta todella todella yksinäisiä aikoja olen viettänyt. --> ei kaikki asiat ole mustavalkoisia. aina elämä ei mene kuten haluaisi.

Ei kai kukaan voi vaatia isovanhempia hoitamaan lapsiaan? Eiköhän he ole jo oman osuutensa tehnyt. Tukiverkkokin on aika paljon itsestä kiinni, osa vain jättää ystävänsä ja sukulaisensa siinä vaiheessa kun se ihana mies tavataan. Ei tule siinä vaiheessa mieleen että joskus heitä tarvitaan. Ja kannattaisi todella miettiä ennen lasten tekoa mihin omat resurssit riittävät... Ja minkälaista elämää haluaa elää. Onnellinen 2 lapsen kotiäiti, välillä väsynyt, välillä vähän enemmän väsynyt. Mutta en silti narise omista valinnoistani.

Vierailija:

Lainaus:


Vierailija:

Lainaus:




Juu ei ole pääkaupunkiseudun hinnoilla oma valinta.



Vierailija:

Lainaus:


mutta tavalla tai toisellahan jokainen valitsee missäpäin ja millälailla haluaa asua, eli jos haluaa asua omakotitalossa ' ' korvessa' ' luonnon keskellä niin se on ihan oma valinta : )







toisin kuin nämä av:n superäidit. Vaikka asuu kaupungissa, ei sitä tukiverkkoa välttämättä ole, kun sukulaiset ovat kaukana ja ystävät eri elämäntilanteessa.

Tiedän faktana että ainakin omassa asuinpaikassani (Hervannassa) on PALJON lapsia turhaan päiväkodissa. Vanhemmat (toinen tai kummatkin) ovat vaan kotona, ja perustelevat mm. että siellä on ikäistään kaveriporukkaa jne, mutta jos kukaan niistä ei saisi hoitopaikkaa, niin kavereitahan olis pilvin pimein leikkikentillä ja naapurissa. Ja on niitä muutenkin, mutta kun vanhempia ei huvita lastensa tekemisiä vierestä katsella, niin onhan se helpompaa viedä muiden hoidettaviksi.

Kyllä tiedän että puolityhjiä päiväkoteja ei pidettäisi, mutta on se kyllä kuitenkin typerää, että joku saa vaikka peruutuspaikan koulusta ja lapset saakin niin lyhyellä varoitusajalla viedä toiselle puolelle kaupunkia tai sama jos yllättäen saa töitä. Pitäisi edes olla niin, että sitten potkittaisiin pellolle ne työttömien lapset. Tai sit ne sais kuskata ne muksunsa jonnekin Tesomaan kun asuu ite Hervannassa. Niillähän on sitä aikaa. Itse saattaa joutua vaikka kuinka aikaisin lähteä, jos autoa ei ole. Että saa lapset hoitoon ennen töiden/koulun alkua.



T:28

Mutta onko mieskään sitä uraa valinnut? Kyllä näissä tilanteissa suvun perinteet ja painostuskin painavat vaakakupissa. Mutta valinnoista lisää: Olenko minä valinnut itselleni maanviljelijämiehen? Kyllä toki, mutta en tavatessamme tiennyt missä hän asui. Olisiko minun pitänyt luopua elämäni rakkaudesta, kun asuinpaikka selvisi? Siihen en pysty vastaamaan. Olisiko minun pitänyt jättää lapseni isättömiksi, kun asuinpaikka ei miellyttänyt? Ei ole minusta riittävä syy.



Mutta mikä tässä elämässä oikeastaan on omaa valintaa. Ei kai sentään aivan kaikki. Minusta tuo on liioitellun mustavalkoinen väite. Kyllä elämä joskus vie hieman mukanaankin, emmekä me aina pääse valitsemaan vain hyvien vaihtoehtojen välillä. Joskus on jopa valittava kahdesta pahasta parempi.

Puhukaa avoimesti neuvolassa vaikeuksistanne. Yrittäkää saada apua kunnalta kodinhoitajan, perhetyöntekijän tai perheneuvolan muodossa. Hakekaa apua.



En näe päivähoitoa minkäänlaisena ratkaisuna ongelmiinne. Sinustahan tulee vielä entistäkin väsyneempi kun olet ensin töissä, sitten hoidat lapsen iltahommat ja sen jälkeen kotityöt ja sitten nukut sen yön 2h pätkissä ja menet taas töihin. Ei päivähoito tuo ratkaisua teidän ongelmiin!

mutta tavalla tai toisellahan jokainen valitsee missäpäin ja millälailla haluaa asua, eli jos haluaa asua omakotitalossa ' ' korvessa' ' luonnon keskellä niin se on ihan oma valinta : )

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat