Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

YSTÄVÄNI KUOLEMASTA ON NYT MUUTAMA KUUKAUSI. HÄN OLI N. KOLMEKYMPPINEN. OLIMME HARVOIN ENÄÄ YHTEYKSISSÄ, MUTTA LAPSUUDENYSTÄVIÄ.

HÄNELLÄ EI OLLU OMAA PERHETTÄ, VAAN VANHEMMAT JA SISARUKSIA.

OLEN MENOSSA SIELLÄ KÄYMÄÄN. ADRESSIN OLEN JO VIENYT, MUTTA MITEN VOIN MUUTEN ILAHDUTTAA VANHEMPIA, KUN HE OVAT SURUN MURTAMIA?



EN TIEDÄ MITÄ ITSE HALUAISIN ETTÄ MINULLE TUOTAISI. EHKÄ MUISTOJA , MUTTA ONKO VIELÄ LIIAN AIKAISTA?

Kommentit (2)

ystäväni sisko kuoli jokunen vuosi sitten ja hän oli erittäin onnellinen saamistaan kuvista joissa oli tämä ystävä ja sisko, sekä sellaisista muistelu kirjeistä, jossa ystävä muisteli mukavia yhteisiä tekemisiä tms. Sellaista tietoa, jota lähimmät ei välttämättä tiedä - ystävän näkökulmasta kerrottuja tapahtumia ja kuvauksia luonteesta sekä tämän menehtyneen vahvuuksista.



nämä tietysti tuo surua lisää, mutta sellaista " hyvää" surua joka vahvistaa postiivista kuvaa menehtyneestä. Yhdessä itketty hetki helpottaa kuitenkin kaikkia osapuolia! He ovat varmasti onnellisia kun jaat kaipuun.

löytyy pieniä kirjoja, missä on runojen, mietelmien keinoin käyty läpi surua, tuskaa.



Jos näyttää, että vanhemmat haluavat Sinut käymään, mene ihmeessä. Surevan kanssa ei voi koskaan puhua liikaa, jos hän sitä haluaa. Myös muistot ovat äärettömän tärkeitä, jos niitä vielä pystyy käsittelemään. Tärkeintä on kuuntelu; mitään lohdullista, viisasta ei tarvitse sanoa.



Osanottoni ja voimia Sinulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat