Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mä alan tulee hulluksi öisten ajatusteni kanssa!

Mietin, mitä kaikkea pahaa voi tapahtua. Mielikuvitus lentää.

Jostain hullusta syystä ajatukseni ei liity normaaliin kuolemaan, esim. sairauteen.

Kuvittelen ihan hulluja asioita. Maailmanloppua, sitä että tämä talo romahtaa, tähän törmää lentokone. Kuvittelen tilanteita, joissa lapseni tippuu johonkin loputtomaan aukkoon. Minun pitää pakottaa itseni tajuamaan se, että he nukkuvat ja kaikki on hyvin.

Joskus itken sen asian edessä, etten voi tietää tulevaa ja toivon vaan kovasti, että kun se kuolema joskus tulee niin se on kivuton ja nopea.



Miten saan nämä ajatukset päästä pois? Nämä on vaivanneet siitä alkaen kun ensimmäinen lapsi syntyi. Loppuelämänkö tämä kestää? Niin että lopuksi istun jossain laitoksessa sekasin päästäni?

Kommentit (3)

Mulla oli kanssa lapsen ollessa pieni vasrtaavia pelkoja ja muistan isolla siskollani olleen myös. Kyllä ne siitä lapsen kasvaessa ovat kaikonneet. Äiti on "ohjelmoitu" huolehtimaan ja suojelemaan lastaan, ja joskus pelot ja uhat menee yli. Mielestäni se on aika normaalia, en usko että olet tulossa hulluksi. Olet vain virittäytynyt äititaajuudelle, kenties hiukan liian vahvasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joten pieniähän nuo on. Lohduttavaa kuulla että joku toinenkin on näistä kärsinyt.

Se huono puoli on myös asiassa, että tulee sitten valvottua kun noita asoita aattelee.

Joskus pelkään niin että en uskalla sulkea silmiäni, ennenkuin ne sitten vängällä menee kiinni.

Täytyy rohkaista itsensä ja ensi kerralla neuvolassa ottaa asia puheeksi.

Kiitos teille!

ap

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat